PUTININ PETTYMYSTEN SARJA JATKUU

Etelä-Suomen Sanomat 23.6.2022

Viime aikoina pieleen on mennyt melkein kaikki, mitä presidentti Vladimir Putin on yrittänyt. Kun hän kuvitteli voivansa pelästyttää Ruotsin ja Suomen luopuman haaveestaan päästä Naton jäseneksi, ne hakeutuivatkin hyvässä järjestyksessä ja huippunopeasti puolustusliiton jäsenyysprosessiin.

Sitten Putin yritti yhdellä huitaisulla vaihtaa Ukrainan poliittisen johdon mieleisekseen ja kaapata sukulaiskansana hallinnon Kremlin komentoon. Mutta paikallinen kansannousu aggressiivista hirmuhallintoa vastaan lamautti Venäjä sotavoiman, jonka ylivoimaisuudelle Putin on kerskunut vuosikymmeniä. Hyökkääjän organisaation kaikille tasoille juurtuneet korruptio ja ammattirikollisuus tuhosivat Venäjän sotavoiman maineen ja kunnian.

Seuraava yritys oli opastaa Turkkia hallitseva diktaattorikollega Recep Tayyip Erdogan katkaisemaan alkuunsa Ruotsin ja Suomen paraatimarssin täyteen Nato-jäsenyyteen. Naton perussopimuksen tiukka vaatimus suurten päätösten ehdottomasta yksimielisyydestä näytti avaavan Turkille mahdollisuuden uusien jäsenhakemusten käsittelyn keskeyttämiseen, vaikka ikuisiksi ajoiksi. Nyt näyttää kuitenkin käyvän niin, että Venäjän mielistelyyn alistunut Erdogan vetää vesiperän, kuten kaikki mutkin Putinin käskyläiset.

x x x

Joko yksittäisten Nato-maiden omasta harkinnasta tai Naton organisaatio salaisen yhteisymmärryksen perusteella jäsenmaa toisensa jälkeen näyttää ottavan Ruotsin ja Suomen jäsenhakemukset kansalliseen hyväksymiskäsittelyyn, vaikka niillä ei vielä ole Naton virallista hyväksyntää.

Siitä voi kehittyä Naton sisäinen epävirallinen yhteisymmärrys tukea puolustusliiton pohjoisen siiven rakennetta. Niin tapahtuisi, jos liittokunnan keskeiset jäsenet aloittaisivat Nato-formaatin mukaisen yhteistyön jäsenkandidaattien kanssa jo ennen virallisen päätöksen syntyä niiden jäsenyydestä. Sen Ruotsille ja Suomelle luoma sotilaallinen turva olisi lähes Nato-jäsenyyden veroinen. Se olisi myös dramaattinen osoitus Turkille, että sentään mikä tahansa ei ole Nato-jäsenelle mahdollista, ei varsinkaan pikkupalvelusten tekeminen Venäjälle.

Turkin pyrkimys Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyden estämiseksi on ristiriidassa Pohjois-Atlantin sopimuksen kolmannen artiklan jäsenelle asettaman vaatimuksen kanssa. Sen mukaan jäsenellä on velvollisuus kehittää jatkuvasti oman puolustuksensa lisäksi myös ”yhteisiä valmiuksia vastustaa aseellisia hyökkäyksiä”.

Viime aikoina hyväksytyt uudet jäsenet ovat pikemminkin lisänneet Naton velvoitteita ja rasitteita kuin tehostaneet liittokunnan puolustusta. Ruotsi ja Suomi olisivat ensimmäiset liittokuntaan tulijat, jotka pitkästä aikaa toisivat sille lisäarvoa.

SOTAVUOSINA AHVENANMAA EI OLLUT ASEETON

11.6.2022 Helsingin Sanomat julkaisi tänään mielipidesivuillaan kommenttini lehden pääkirjoituksen huolimattomasta sananvalinnasta.

Helsingin Sanomien pääkirjoitukseenkin näyttää 9.6.2022 eksyneen monissa yhteyksissä toistettu hokema, jonka mukaan Ahvenanmaa olisi demilitarisoitu vuonna 1856. Silloin Venäjä keisari Aleksanteri II joutui lupaamaan Krimin sodan voittajille, että Ahvenanmaalle ei rakenneta linnakkeita.

Alueesta tuli siis linnoittamaton, mutta Venäjän sotaväki miehitti Ahvenanmaata ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheisiin asti.

Vastoin vuoden 1856 lupausta Ahvenanmaan linnoittaminen alkoi 1900-luvun alussa ja rakennustyö tehostuivat sodan alettua 1914. Venäjän sotavoimat miehittivät aluetta ja Venäjän keisari oli sen hallitsija, kuten Suomenkin.

On ymmärrettävää, että ahvenanmaalaiset pyrkivät luomaan sellaista mielikuvaa, että saarten aseettomuuden ja puolueettomuuden historia alkoi 166 vuotta sitten.

Asiapohjaa tämän mielikuvan luomiselle ei ole. Sen aikoi vasta 1921 kun Genevessä solmittiin siitä säätävä sopimus. Ja sen jälkeenkin aseettomuus ja puolueettomuus koskivat vain tilanteita, joissa Itämerellä vallitsi rauha.

Toisen maailmansodan aikana Suomi vastasi Ahvenanmaan puolustuksesta Geneven sopimuksen mukaisesti. Silloin Ahvenanmaa ei ollut aseeton eikä puolueeton, vaan Suomen aseistama ja puolueellinen Suomen puolesta.

TURKKILAINEN UMPISOLMU

 

ESS 9.6.2022

Turkin presidentti tuottaa ongelmia kuin liukuhihnalta. Hän on jo vuosia sitten rikkonut kohtuuden rajat ostamalla Venäjän hienostuneimpiin kuuluvan S400-ilmapuolustusjärjestelmän. Sen käyttö Naton ilmapuolustuksen rinnalla uhkaa puolustusliiton tietojärjestelmien turvallisuutta. Se on ristiriidassa Pohjois-Atlantin sopimuksessa kahdeksannen artiklan kanssa. Siinä jäsen sitoutuu ”oleman solmimatta kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.”  

 Erdoganin asettamat esteet Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydelle rikkovat sopimuksen kolmannen artiklan velvoitetta ”ylläpitää ja kehittää omia ja yhteisiä valmiuksia vastustaa aseellista hyökkäystä”.  Erdoganin yritys kampittaa Naton laajeneminen estää puolustusliittoa parantamasta pohjoista rakennettaan ja puolustustehoaan. 

 Jos Nato ei reagoi Erdoganin sopimusrikkomuksiin, sekin rikkoisi puolustusliiton sääntöjä. Pohjois-Atlantin sopimus ei osoita menettelyä jäsenen erottamiseksi, joten on toimittava sopimuksen ulkopuolella, kuten Turkkikin. Nato voisi kuitata Turkin sopimusrikkomukset estämällä sen edustajien osallistuminen kaikkiin Naton toimintoihin ja siirtämällä toisaalle Turkissa olevat Naton tukikohdat ja ydinaseet.

                                            x                    x                    x

Turkin outo käytös näyttää kiusallisesti siltä, että Erdogan olisi luvannut tehdä pikkupalveluksen hyvälle kollegalleen Venäjällä pysäyttämällä kaikkien Nato-jäsenhakemusten käsittelyn. Jos näin on, käsissä on vielä järeämpi ongelma kuin Pohjos-Atlantin sopimuksen rikkomus. Naton jäsenmaan presidentti näyttää alistuvan Venäjän presidentin apuriksi. Mannerlaatat eivät vain liiku vaan murskautuvat.

 Ei tee mieli arvalla, mitä siitä voisi seurata valtioiden välisissä suhteissa. Suomelle Naton turvatakuiden ulkopuolelle jääminen olisi vakava paikka, mutta tähän ongelmaan on tarjolla ratkaisumalli.

 Jos käsittelyä odottavat jäsenhakemukset jäävät toistaiseksi jäähylle, johtavat Nato-maat voisivat antaa valtiosopimusten tasolla Ruotsille ja Suomelle samanlaiset lupaukset puolustusyhteistyöstä kuin Nato-sopimuksen viides artikla. Siis suunnilleen saman kuin nyt on sovittu harmaaksi ajaksi. Ruotsi ja Suomi olisivat ainakin vähän aikaa Naton ulkojäseniä.

 Se olisi Suomelle tuttu rakenne. Kun Suomi ei Neuvostoliiton vastustuksen takia voinut 1960-luvun alussa liittyä Eftaan, Efta liittyi Suomeen. Muodostettiin Fineftaksi nimetty himmeli. Erilaisten byrokraattisten kuvioiden kautta Suomi sai samat edut kuin suora Efta-jäsenyys olisi antanut. Se näytti hassulta, mutta toimi kohtuullisen hyvin, kunnes aukeni tie täysjäsenyyteen.

NATON ULKOJÄSNYYS ?

Viime päivinä olen yrittänyt hakea ratkaisua Turkin presidentin kummallisen käytöksen aiheuttamiin ongelmiin. Hän on jo vuosia sitten rikkonut kohtuuden rajat ostamalla Venäjän hienostuneimpiin kuuluvan ilmapuolustusjärjestelmän S 400. Se rikkoo Pohjois-Atlantin sopimuksessa Nato-jäsenelle asetettua vaatimusta olla tekemättä puolustussopimuksia muiden osapuolten kanssa.

Erdoganin viime aikoina asettamat esteet Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydelle rikkovat sopimuksen edellytystä, jonka mukaan jäsenen tulee tukea liitokunnan kehittämistä ja tehostumista. Erdoganin vaatimus uusien jäsenten torjumisesta vahingoittaa Natoa.

Nämä näyttävät niin törkeiltä tempauksilta, että Natolla tuntuisi olevan aihetta rajuun reaktioon. Kun Pohjos-Atlantin sopimus ei määritele menettelyä jäsenen erottamiseksi, ajattelin, että Nato voisi ryhtyä suoraan toimintaan. Se voisi yksipuolisen ilmoituksen perusteella lopettaa yhteistyön Turkin kanssa: vetää kotiin Turkissa olevat joukkonsa, tukikohtansa ja ydinaseensa ja erottaa Naton esikunnissa toimivat turkkilaiset upseerit.

Ylen eilinen (2.6.2022) A-Talk ja sen lehdistössä aiheuttamat kommentit nostavat esiin vielä rumemman kuvion kuin kaavaimemani asetelma. Entäpä jos Erdogan on luvannut Putinille auttaa pienellä jekulla ystävänsä pääsemään pinteestä: Katkaisemalla pysyvästi kaikkien Naton jäsenhakemusten käsittelyn. Maria Annala puhui A-Takissa kuiskuttelusta, ja siitä tuli hetkessä tämän keskusteku avainsana.

Jos sellaista on tapahtunut, meillä on paljon järeämpi ongelma kuin esittämäni Nato-sopimuksen rikkomukset. Mannerlaatat eivät vain liiku vaan murskautuvat.

Ensimmäinen ajatus sen seurauksista Suomelle tuntui tosi vakavalta. Ben Zyskowicz hahmotti kuitenkin ulospääsyn ahdingosta. Hän kaavaili, että ainakin johtavat Nato-maat voisivat antaa valtiosopimusten tasolla Ruotsille ja Suomelle samanlaisen takuut puolustusyhteistyöstä kuin Nato-sopimuksen viides artikla. Siis samaan tapaan kuin nyt harmaaksi ajaksi on sovittu. Suomi ja Ruotsi olisivat Naton ulkojäseniä.

Se olisi Suomelle tuttu kuvio, joka 1960-luvun alkuvuosista lähtien toimi pitkän aikaa ihan hyvin, vaikka näytti hassuta. Kun Suomi ei Neuvostoliiton kiivaan vastustuksen takia voinut liittyä Eftaan, Efta liittyi Suomeen. Kekkosen johdolla muodostettiin Fineftaksi nimetty himmeli. Erilaisten byrokraattisten kuvioiden kautta Suomi sai samat edut kuin suora jäsenyys olisi antanut.

Samalla tavalla voisi toimia Nato-jäsenyyden kekkoslainen väliaikaisratkaisu – siksi kunnes Putin ja Erdogan ovat vain ohi mennyt painajainen, joka ahdisti eurooppalaista elämänmenoa.