Pohjois-Atlantin sopimuksen kolmannen artiklan mukaan jäsenvaltiot ”ylläpitävät ja kehittävät omia ja yhteisiä valmiuksiaan vastustaa aseellisia hyökkäyksiä”.
Turkki yrittää estää Natoa vahvistamasta Itämeren alueen puolustuksen yhtenäisyyttä ja tehoa kutsumalla uusia jäseniä tältä alueelta. Ja presidentti Recep Erdogan yrittää estää sen torjumalla Venäjän lähietäisyydeltä uhkaamien Suomen ja Ruotsin liittymisen puolustusliittoon.
Pohjois-Atlantin sopimuksen kahdeksannen artiklan mukaan jäsenet sitoutuvat ”olemaan solmimatta kansainvälisiä sitoumuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän sopimuksen kansa”. Turkki on sitoutunut Naton vastustajan kanssa ilmapuolustuksen kaikkein korkeimman tason teknologiseen yhteistyöhön ostamalla Venäjän huippuluokkaan kuuluvan S-400 ilmapuolustusjärjestelmän. Tällainen käytös vaarantaa Naton puolustusjärjestelmien turvallisuuden ja romuttaa Turkin uskottavuuden Naton jäsenmaana.
Tähän kaikkeen verrattuna se on pikkujuttu, että Erdogan katsoo oikeudekseen yrittää ulottaa Turkin terrorismia koskevat menettelyt pohjoismaisten oikeusvaltioiden lainsäädäntöön.
Tämä kaikki riittäisi perustelemaan Turkin erottamisen Natosta, mutta sen perustamissopimuksessa ei ole yksilöity tällaisen ratkaisun menettelytapaa. Sen sijaan sopimuksen 13. artiklassa on osoitettu helppo ja nopea menettely, jolla jäsen voi erota Natosta. Järjestön johdolla olisi täydet perusteet ehdottaa Turkille tämän mahdollisuuden käyttöä.
Jos Turkki ei ymmärrä menettäneensä yhteistyökykynsä ja -mahdollisuutensa Naton kanssa, järjestön johto voisi yksipuolisesti ilmoittaa vetäytyvänsä kaikesta yhteistyöstä Turkin kanssa ja poistavansa Turkin edustajat kaikista toimielimistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti