Etelä-Suomen Sanomat 4.3.2021
Terveydenhoidon henkilöstön, hallinnon virkamieskunnan ja hallituksen taistelussa pandemiaa vastaan alkaa olla epätoivoisen sankaruuden piirteitä. Se on kuin sodankäyntiä. Kun yhdestä pahasta melkein selvitään, tulee uusi, ja sen perässä muita, ja kaikkiin on pakko reagoida. Heti. Pitää vaan jaksaa, vaikka hoitajia kaatuu potilaiksi, väki vähenee ja nääntyminen jäytää taistelua jatkavien vireyttä.
Nyt on kysymys toistaiseksi vain muutamien satojen ihmisten kuolemasta ja kymmenien tuhansien sairastumisesta hyvin vakavaan tautiin. Hoidon ja hallinnon ihmiset näyttävät pystyvän melko hyvin tästä taustasta nousevaan tilannearvioon äärimmäisessäkin ahdingossa,
Kaikki ei silti ole niin kuin pitäisi. Taistelusokki tuntuu sumentaneen laki-instituutioiden suhteellisuudentajun. Lain tulkinnasta tulee pääasia. Kriisin kääntyessä syöksykierteeseen otetaan viikon tuumaustauko, ja aika kuluu pykäläsulkeiseen. Eduskunta vaikertaa, kun siltä vaaditaan nopeutta. Virus ei lepää hetkeäkään. Ihmisiä kärsii ja kuolee joka päivä.
Koronatartunnan saaneista kuolee onneksi melko harva, joten päivittäisten tartuntojen määrä ei millään mittarilla rinnastu sodan henkilötappioihin. Kriisin tyrmäävää kehitysnopeutta ja kosketuspinnan laajuutta tämä vertailu voi kuitenkin heijastaa, ainakin tunnetasolla.
Talvisodassa kuoli tai katosi keskimäärin noin 270 rintamamiestä päivässä. Suurimmat tappiot olivat epätoivoisen maaliskuun 1940 alussa. Pahimpana päivänä menetettiin ilmeisesti yli 800 taistelijaa. Sen rinnalla noin 800 koronatartuntaa päivässä rauhan aikana ei ole juuri mitään.
Mutta sen tämä rinnastus kertoo, että nyt menossa olevan kriisin hallinta on lähes yhtä epätoivoista kuin kaaoksen rajaaminen talvisodan loppuvaiheessa. Ja nytkin eletään kärsimyksen ja kuoleman luomassa ahdingossa.
Tällaisessa tilanteessa pitää tehdä kaikki, mikä teoriassa tai vaikka vain toiveissa voisi pelastaa vielä pahemmalta. Ja se pitää tehdä heti. Sitten jälkeenpäin voidaan katsoa, onko siinä tuiskeessa kaatunut laillisen menon tai järjenkäytön raja-aitoja niin pahassa paikassa, että sillä on seuraamuksia. Se voidaan punnita jälkeenpäin tuomioistuimessa vertaamalla lain rikkomuksen raskautta torjuttuun vaaraan ja saavutettuun tulokseen.
x x x
Poikkeustilalainsäädännön vallitsevan tulkinnan mukaan vaaran torjunta etukäteen on kielletty. Saa toimia vasta kun katastrofi on jo kaatunut päälle. Siinä ei ole järkeä, oikeutta eikä kohtuutta.
Tulevan ennakointi ja vaara välttäminen ajoissa on parasta poikkeustilanteen hallintaa. Varsinkin jos se onnisuu, siitä pitäisi antaa kunniamerkki eikä rangaista. Ja yrittänyttä ei pidä tuomita, vaikka kaikki ei onnisuisikaan, paitsi jos kyse on silkasta holtittomuudesta.
Kaikkein äärimmäisimmissä tilanteissa lakipykäliä ei voi aina noudattaa kirjaimellisesti. Jos muu ei auta, pitää sallia järjen käyttö. Siitä täytyy vaan huolehtia, että sellaisella menettelyllä torjuttu vaara on vielä isompi asia kuin lain kirjaimen väistäminen, joka on erittäin vakava asia.
Pandemian kaikkein pahimpien tuhojen torjuminen etukäteen ja varmuuden vuoksi on sankaruutta, jota laki ei saisi kieltää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti