ASEKAUPPA ON ARVOVALTARISKI

Etelä-Suomen Sanomat 9.7.2020

Kansainvälisen politiikan harrastajat joutuivat vähän aikaa nikottelemaan, kun muutamia vuosia sitten ilmeni, että Naton tärkeimpiin jäsenmaihin kuuluva Turkki ostaa Venäjältä sen aseteknologian huippua edustavan S-400-ohjustorjuntajärjestelmän. Vuosi sitten sen ensimmäiset osat rahdattiin uudelle ylpeälle omistajalle.

Yhdysvallat luimisteli alun perin Turkille tällaisesta yli aisan potkimisesta, mutta se ei pysty komentamaan Nato-kumppaneitaan. Ihmettelijöiden hämmästys kasvoi entisestään, kun viime keväänä levisi huhu, että Turkki ehkä myy näppejään polttavan järjestelmän Yhdysvalloille.

Väite kuulostaa samanlaiselta jekulta kuin yhdysvaltalaisessa TV-satiirissa Suomen pääministerin sanomaksi esitetty kompa siitä, mitkä kaikki valtiot oikeastaan kuuluvat Venäjän vaikutuspiiriin. Virallinen Venäjä otti huhut S-400-järjestelmän jatkokaupasta kuitenkin tosissaan, ja ilmoitti oikein virallisesti, että Turkki ei voi jälleenmyydä ostamaansa aseosaamista ilman Venäjän lupaa.

Riippumatta siitä, kuuluuko S-400 tämän kaiken jälkeen Turkin vai Yhdysvaltain aseistukseen, Naton asiantuntijoilla on mahdollisuus tutkia venäläisen huippujärjestelmän pienimmätkin yksityiskohdat. Joku Kremlissä on nukahtanut. Tai sitten koko kuvio on toisiinsa kyllästyneiden presidenttikollegojen kenkkuilua toisilleen.

Tämä epämääräisen informaation ja arvailujen vyyhti palauttaa mieleen Suomen ilmavoimien historiasta ehkä vähän tätä sotkua muistuttavan oudon kuvion. Se syntyi kylmän sodan viimeisinä vuosikymmeninä, kun Suomen ilmavoimat lensivät neuvostoliittolaisella Mig-kalustolla.

Silloin jotkut Neuvostoliittoon kielteisesti asennoituneet suomalaiset keksivät väittää, että Migien lento- tai asejärjestelmiin olisi kätketty ominaisuus, jolla niiden valmistaja voisi lamauttaa torjuntahävittäjän toiminnan Suomelle kiusallisissa tilanteissa. Kukaan ei pystynyt todistamaan väitettä vääräksi, mutta ei kyllä oikeaksikaan.

Jokin tämän kaltainen teoreettinen mahdollisuus voi olla S-400-järjestelmää penkovien Naton asiantuntijoiden mielessä. Sen selvittämistä he luultavasti pääsevät yrittämään, vaikka S-400 pysyisi Turkin hallussa.

Muutakin sotasalaisuuksien paljastumisriskiä voi liittyä S-400-kauppaan, samoin kuin ilmeisesti tapahtui Yhdysvaltain myytyä Hornet-järjestelmän Suomelle. Silloin täkäläiset Mig-kaluston lentäjät ja huoltajat alkoivat perehtyä läntiseen huipputeknologiaan. Tietovirtaa saattoi olla toiseenkin suuntaan. Migien uumeniin piilotettuja salaisuuksia voi ehkä vuotaa Suomen uusille kumppaneille, vaikka kukaan ei myönnä mitään.

Vaikka huhu S-400:n myynnistä Yhdysvaltoihin osoittautuisi valeuutiseksi, jo venäläistä huippuosaamista Turkille siirtänyt kummallinen kauppa on nolannut sen molempien sapuolten johdon.  

S-400:n kauppa osoittaa Natolle, että Turkin presidentin liittokumppanuuteen ei voi luottaa edes sotilaallisten käytöskoodin perusasioissa. Ja jos Venäjän johto laski nöyryyttävänsä Yhdysvaltoja myymällä huippuosaamistaan Naton ytimeen, siihen liittyvä tietovuoto on nöyryytys Kremlille. Yhdysvallat ei menetä mitään, mutta Venäjä näyttää hutiloivan kruununjalokivensä suojelussa.