KAHDEN SORTIN SOSIALISTIT

Etelä-Suomen Sanomat 25.6.2020

Koronakriisi on herättänyt sellaisenkin havainnon, että Skandinaviassa valtaa pitävissä demareissa on kahden sortin sosialisteja. Suomessa demarijohtoisen hallituksen periaatteena tuntu olevan, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Ruotsissa menoa hallitsee Olof Palmelta perityn populistisosialismin kirkkain leimahdus, jonka mukaan politiikka on tahtomista. Silloin ikävästä todellisuudesta ei tarvitse välittää. Poliittinen reaktio tähän logiikan kompasteluun on viipynyt pitkään, mutta nyt se näyttää viriävän vähitellen.  

Asetelma hämmentää. Koronaan Ruotsissa kuolleiden raportoitu määrä oli kesäkuun puolivälissä 4 795, Suomessa 325. Sen jälkeen Helsingin Sanomat on – ehkä hienotunteisuussyistä – poistanut Ruotsin aikasarjastaan, vaikka mukana ovat Chile ja Pakistan, joiden raportoima koronakuolemia on ollut selvästi Ruotsia vähemmän.  

Kesäkuun loppupuolella Suomessa päivittäin raportoitujen koronakuolemien määrä on vaihdellut nollan ja yhden välillä. Viimeinen julkisuudessa näkynyt Ruotsissa vuorokauden aikana koronaan kuolleiden määrä oli 78.

                                  x                    x                    x

Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin toimia ihmetellessä tulee mieleen Suomen Tukholman-lähettiläänä 1970-luvun alussa toimineen Max Jakobsonin kuvaus keskusteluistaan Ruotsin silloinen pääministeri Olof Palmen kanssa: ”Palme puhui analyyttisesti ja avoimes­ti, toisin kuin pääministerit yleensä diplomaateille.” Jakobson totesi kuitenkin analyyttisen keskustelukumppaninsa muuttuvan puhuja­lavalla kansanvillitsijäksi.

Löfvenin johtajuus koronakriisissä paljastaa Jakobsonin Palmessa havaitsemia populistin piirteitä. Ruotsin hallituksen johtajuus tuntuu perustuvan siihen uskoon, että outo pandemia nujertuu, kunhan kansankoti malttaa jatkaa raukean hyväntahtoista elämäänsä kuten ennenkin. Hän jää tyynesti odottamaan, että tuntematon pahuuden ilmiö menee omia aikojaan Ruotsin ohi.

Pääministeri Sanna Marin on toteuttanut lähes kiilusilmäisesti sitä periaatetta, että jos uhkana on huonosti tunnettu aggressiivinen ilmiö, siihen suhtaudutaan aggressiivisesti. Ja, ihme kyllä, kansa on suostunut aika rajuihin poikkeustoimiin, kunhan normaalielämälle asetettujen rajoitteiden perusteet viestitään johdonmukaisesti ja rauhallisesti. Taikuri taitaa itsekin olla vähän ihmeissään, kun temppu on onnistunut, ainakin tähän asti.

                                  x                    x                    x

Näillä demarien vasemmistopolun kulkijoilla näyttää olevan yhteisen aatteen lisäksi myös tietty ero. Joutuessaan epäsuosittuja ratkaisuja vaativan kriisin purkajaksi, Marin ryhtyi kansallisen edun lipunkantajaksi, vaikka sellaisesta voi saada äänestäjien raivon niskaansa. Löfven näki tilanteessa mahdollisuuden vahvistaa johtajuuttaan mielistelemällä olettamaansa kansalaismielipidettä. Vielä ei tiedetä, kumpi vetää poliittisesti pidemmän korren, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että todennäköisemmin Marin kuin Löfven.  

Se tuntuu rohkaisevalta, sillä hallituksella on tällä vaalikaudella edessään muitakin kansallisesti tärkeitä mutta epäsuosittuja asioita kuin korona. Marinin kriisissä antama näyttö voisi enteillä, että hänessä on voimaa kantaa vastuuta myös muissa järeää johtajuutta vaativissa tilanteissa.