Ammattiyhdistysliikkeen kuumakallet näyttävät
unohtaneen, että Suomi ei ole korporatiivinen vaan parlamentaarinen demokratia.
Se tarkoittaa sitä, että täällä hallitus tekee hyvin perustelluiksi arvioimansa
esitykset eduskunnalle, joka sitten päättää, pistetäänkö ne historian roskakoriin,
vai tehdäänkö niille jotakin muuta. Nykyisen kärhämän aiheuttamaa hallituksen
esitystä ei vielä ole edes olemassa. Ammattiyhdistysliike vastustaa olematonta.
Ammattiyhdistysliikkeen aktiivimalleista esittämä
kritiikki näyttää hyvin perustellulta ja johdonmukaiselta. Oikea menettely
tämän havainnon jalostamiseksi poliittiseksi päätökseksi olisi se, että
ammattiyhdistysliike käytäisi suurella rahalla eduskuntaan junailemiaan
etäpäätteitään sellaisen parlamentaarisen enemmistömielipiteen luomiseen, että kun
hallituksen lähiaikoina ehkä eduskuntaan tuleva esitys saadaan parlamentaariseen
käsittelyyn, se hylätään.
Olisikohan nykyisen rujon asetelman taustalla se
raadollinen historia, että laman syvimmässä vaiheessa niin moni
ammattiyhdistysliikkeen verissä suin vastustama uudistus onnistuttiin kuitenkin
osittain toteuttamaan, ja siitä koitui edes vähän aikaa kestävä kansantalouden
kasvuvaihe. Nyt perinteisen edunvalvonnan johtajat yrittävät todistella uskovaisilleen,
että vanhanaikainen räyhääminen sittenkin kannattaa aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti