Pikakommentti 26.4.2018: Tie Natoon

Vaikka Nato-asiaa kääntää mihin asentoon tahansa, yhdestä asiasta ei pääse irti. Se tarvitse eduskunnassa - siis tulevassa eduskunnassa – niin ison kannatuksen, että asia ei onnistu ilman keskustaa ja demareita. Nato-jäsenyys ei toteudu sillä, että kokoomus ujosti kuiskailee Naton puolesta ja sen rinnalle perustetaan taas joku uusi pikkuryhmä piipittämään, että Nato, Nato, Nato.

Nato-jäsenyys voi toteutua vain niin, että presidentti alkaa puhua avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta, ja Naton kannattajat tukevat häntä puhumalla järkeä yya:n perään haikailijoille ja pasifistihaaveilijoille. Presidentinvaalikampanjansa merkittävimmissä lausumissa Niinistö oli jo melko lähellä tälle tielle lähtemistä. Historia kannustaa niitä, jotka tekevät aloitteita eikä niitä, jotka väistelevät päätöksiä.   

Pikakommentti 20.4.2018: Onko puhtaita jauhoja pussissa?

Ennen kuin Harkimosta ruvetaan tekemään politiikan raikkauden ja luovuuden apostolia, kannattaa ottaa puoli askelta taakse ja katsoa silmät sirrillään, mitä näkyy, ja miettiä, mikä ei ehkä näy. Minua epäilyttää erityisesti, että muistelen Harkimon jossain vaiheessa tehneen isolta näyttänyttä bisnestä Venäjällä, eikä mitä tahansa bisnestä vaan urheilubisneta. Juuri se maa ja juuri tuo bisnes ovat ainakin yleisen maineensa mukaan sellaista aluetta, jolla on vaikea pitää huoli siitä, että jauhot ovat puhtaita edes omassa pussissa. En ymmärrä noita elämänalueita ollenkaan, ja olen siksi etukäteen epäluuloinen. Siksi olisi hyvä, jos joku näitä asioita tunteva yrittäisi selvittää, mikä on Harkimon suhde venäläiseen bisnekseen ja varsinkin urheilubisnekseen. Onko puhtaita jauhoja pussissa?

Kolumni 19.4.2018: VENÄJÄN UUSI AHDINKO

Etelä-Suomen Sanomat 19.4.2018

Lännen johtovaltioiden isku Syyrian myrkkykaasukeskukseen taisi sittenkin osua kaikkein kipeimmin Venäjän presidentti Vladimir Putiniin. Hänen suuri projektinsa Euroopan yhtenäisyyden murentamiseksi on tähän asti edennyt melkein itsestään. Putinin puolesta sitä myyräntyötä tekivät Yhdysvaltain lapsenmielinen presidentti, Europan unionia rikki raastava Britannian pääministeri ja unionia sisältä käsin myllertävä Ranskan presidentti. 

Nyt tämä sekalainen seurakunta olikin yhdessä rintamassa Venäjän suojattia ja siis Venäjää vastaan. Asetelman teho melkein korostui siitä, että Britannian ja Ranskan osuus ohjusiskuun oli lähes olemattoman pieni. Se ei ollut sotilaallista ärhentelyä vaan pelkkää lipun näyttöä ja siksi juuri niin tehokas ele. Putin joutuu ehkä harkitsemaan uudelleen joidenkin palikoiden asentoa pelilaudallaan.

Vanhan Euroopan entisten suurvaltojen mukana ololla oli muutenkin asetelmaa vakauttava vaikutus. Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis saa ehkä edes vähän selkänojaa yrittäessään torjua presidentti Donald Trumpia kaikkein vaarallisimpia hullutuksia.

Pahin painajainen on toistaiseksi vältetty. Niin kauan kun venäläisiin ja heidän asejärjestelmiinsä ei ole kajottu, Putin voi tyytyä raivoisaan sanasotaan. Mutta tilanne ei ole ohi vaan entistä pahempi. Ehkä vähäinenkin virheliike voi kaataa korttitalon. Jos arkkivihollinen koskee Äiti-Venäjän pyhiin aseisiin ja sen sankarisotureihin, Putinilla ei ole muta mahdollisuutta kuin vastata tuleen tulella.

Kun Turkin hävittäjä tuhosi venäläisen sotakoneen, Venäjä pystyi reagoimaan melko hillitysti, vaikka ampuja oli Nato. Se oli hieno suoritus. Sama tuskin toistuu, jos venäläisiä ampuukin jenkki. Todennäköisesti Venäjä reagoisi taistelukosketukseen Yhdysvaltain kanssa rajusti, mutta ydinasetason alapuolella.

Venäjän sotilaallinen ylijohto taitaa sittenkin elättää edelleen kylmän sodan ainoaa arvokasta perintöä, joka on MAD-oppi. Jos ydinaseet alkavat puhua, molempia osapuolia kohtaa täysi tuho, Mutually Assured Destruction.

Ei ole mitään takeita siitä mitä Trump tekee, jos Yhdysvaltain tai Venäjän asevoimat vaikka vain vahingossa avaavaa tulen toista vastaan. Täytyy vain toivoa, että presidentin hallinnossa jäljellä olevat harvat kenraalit pystyvät pitämään yllä ainoaa kylmässä sodassa syttynyttä terveen järjen pilkahdusta, MAD.  

Jokin aika sitten lehdistössä kierteli huhuja Trumpin hallinnon evp-kenraalien salaisesta veljeskunnasta.  Heidän väitettiin sitoutunen ydinasesodan estämiseen vaikka vastoin presidentin käskyä. Jos twiittipolitiikka alkaa kiihtyä kohti ydinasetasoa, sellaista kaiken uhraavaa sankaruutta todella tarvitaan.  

Ohjusisku Syyriaan rajattiin huolella ja toteutettiin nopeasti. Toivottavasti siinä syntynyt epävirallinen liittokunta pysyy koossa. Jos taas tulee vaaran paikka, Britannian ja Ranskan osallistuminen tilanteen hallintaan voisi ehkä auttaa Yhdysvaltain sotilasjohtoa pitämään arvaamatonta presidenttiään  aisoissa.

x                    x                    x

Venäjän taitamaton toiminta kaasuiskujen jälkihoidossa lisää sen ahdinkoa. Jos oikein pontevasti jankuttaa syyttömyyttään, se ei vakuuttaa ketään mistään. Jos Venäjä todella on niin viaton kuin se ilmoittaa, nimenomaan juuri sen pitäisi vaatia kaasuiskujen puolueetonta ja perusteellista tutkimusta. Syyttömällä ei ole siinä mitään pelättävää.

Torjumalla myrkkykaasuterrorismin tutkinnan ensin Salisburyn ja sitten Duman kaasuiskusta Venäjä itse asiassa osoittautuu näiden sotarikosten osapuoleksi. Sen käytökselle ei ole muuta järkevää selitystä kuin se, että tutkinta paljastaisi Venäjän syyllisyyden tai osasyyllisyyden näihin törkeyksiin.

Pikakommentti 13.4.2018: MIKSI NATO?

Etelä-Suomen Sanomat julkaisi 13.4.2018 Timo Räsäsen vastineen kolumnilleni Johtajuus on dmokratiaa (ESS 6.4.2018). Hän paheksuu asiantuntijoiden näköalattomuutta ja varottaa, että kansalaismielipiteen ohittaminen järkisyihin vedoten johtaa demokratian rapautumiseen ja sitä kautta harvainvaltaan. Hän vaatii minua perustelemaan järkisyillä, miksi Natoon kannattaisi liittyä, ja yksilöi seitsemän kysymystä. Vastaukseni niihin on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 13.4.2018:

1 Kolme ratkaisevinta perustetta liittyä Natoon?
- Suomen puolustuksen tärkeimpien asejärjestelmien toimivuus perustuu Nato-maiden aseteknologian tuotekehittelyn ja -tekniikan ylläpitoon sekä taistelumateriaalin, ampumatarvikkeiden ja ohjusten toimituksiin. Suomen puolustuksen asetekniikan ja puolustusvälineiden huoltovarmuus on jo nyt täysin riippuvainen Nato-maista.  
- Koska Suomi sijaitsee Itämeren alueella, on epäjohdonmukaista jättäytyä alueen puolustuksesta vastaavan liiton ulkopuolelle.
- On luontevaa kuulua samaa puolustusjärjestelmään lähialueen seitsemän samanmielisen valtion kanssa.   

2 Natojäsenyyden kustannukset Suomelle?

Viime vuoden tasolla jäsenyyden vuosikustannukset olisivat olleet 106 miljoonaa euroa. Sen vuoden koko puolustusbudjetti oli noin 2 800 miljoonaa euroa. Tämän laskelman perusteet näkyvät viime syksynä ilmestyneen Muistumia-kirjani sivulla 370.  

3 Natojäsenyyden vaikutus Suomen puolustusvoimien rakenteeseen?
Ei vaikutusta. Suomi päättää siitä.

4 Natojäsenyyden vaikutus Suomen puolueettomuuteen?
Ei vaikutusta. Suomi luopui puolueettomuudesta 23 vuotta sitten.

5 Mihin uhkakuviin Natossa varaudutaan?
- Jos Suomenlahden tai Itämeren alueella syntyy aseellinen kriisi, Suomi ei voi pysyä sen ulkopuolella. Siinä tilanteessa kansallinen puolustus ei yksin riitä varmistamaan Suomen valtioalueen koskemattomuutta.
- Jos Baltian alueella syntyy aseellinen kriisi, on pystyttävä estämään Venäjää käyttämästä Suomen aluetta sotatoimiin Baltia aluetta vastaan. Siihen ei pystytä ilman Naton apua.

6 Mitä muita vaihtoehtoja Nato-jäsenyydelle on?
Nykyinen tehostettu Nato-kumppanuus EOP (Enhanced Opportunities Prgramme).

7 Nato-referenssit: Missä kansainvälisissä konflikteissa Nato on onnistunut?
Pohjois-Atlantin sopimuksen viidenteen artiklaan on vedottu kaksi kertaa, New Yorkin WTC-iskun 2001 ja Pariisin terroristihyökkäyksen 2015 jälkeen. Molemmissa tapauksissa se johti poliittiseen ja tiedusteluyhteistyöhön, joka jatkuvat edelleen. Kumpikaan ei johtanut Naton sotilaalliseen toimintaan.

Pikakommentti 10.4.2018: Savuava ase

Torjumalla myrkkykaasuterrorismin tutkinnan Venäjä ilmoittautui tämän sotarikoksen osapuoleksi. Sen toiminnalle ei ole muuta järkevää selitystä kuin se, että tutkinta paljastaisi Venäjän syyllisyyden tai osasyyllisyyden törkeyteen. Savuava ase on löytynyt. Se on Kremlissä. 

Kolumni 5.4.2018: JOHTAJUUS KUULUU DEMOKRATIAAN

Etelä-Suomen Sanomat / Netissä 5.4.2018 / Printissä 6.4.2018 

Presidentti J. K. Paasikiven pakotti runnomalla suomalaiset hyväksymään yya-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Hän joutui taistelemaan vain vaivoin peiteltyä neuvostovihaa vastaan. Paasikivi sai kansan kuitenkin ymmärtämään, että kun jatkuvasti eletään kriisin varjossa, on alistuttava epämukavaan todellisuuteen.   

Nyt suomalaiset tuntuvat hyväksyvän presidentti Sauli Niinistön aikana toteutetun Nato-yhteistyön, mutta he vastustavat raivokkaasti puolustussopimusta yhteistyökumppanin kanssa. Niinistöllä ei ole käytettävissään Paasikiven johtamismallia. Nyrkin jyräyttäminen pöytään ei nyt auta. Se onnistui Paasikivelle, koska kansa ymmärsi tilanteen vakavuuden.

Nykysuomalaisilla on hyvin epärealistinen käsitys Pohjois-Euroopan tilanteesta ja Suomen asemasta siinä. Tilanne on vaarallinen, jos turvallisuuspolitiikan perustelu turvallisuustarpeella ei mene perille.

Kovan ulkopolitiikan isot asiat on kahlittu sisäpoliittiseen pakkopaitaan. Silloin ratkaisut riippuvat ihan muista asioista kuin kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen puolustuskyvystä. Puoluejohtajat yrittävät ansaita ulkopoliittisia kannuksia sommittelemalla hienolta kuulostavia toisintoja kylmän sodan aikaisen liturgian säkeistä.

Tällä sanataiteen helskytyksellä ei ole kosketuskohtaa Suomen tilanteeseen hyytävän kylmässä maailmassa. Hallituksen käytössä olevat turvallisuuden asiantuntijat valmistelevat ulkopoliittiset esitykset ympäristön tilaa viileästi arvioiden. Mutta kun eduskunnassa koittaa päätöksenteon hetki, asiantuntemuksen arvostus nollautuu ja järkipuhe uhkaa haihtua suomalaisen savupirtin räppänästä taivaan tuuliin.

Turvallisuuden isot linjat on silti ratkaistava eduskunnassa, vaikka siellä tätä prosessia johtavat sisäpolitiikan kiintotähdet ovat noviiseja turvallisuusasioissa, jos sitäkään. Tutustuminen kansainvälisiin peruskuvioihin ei tunnu kiinnostavan heitä, mutta päätöksiä kyllä tehdään tomerasti. 

Puolueiden pitää varautua ensi vaalikauden suuren luokan turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen perusratkaisuihin. Kunnialla selviäminen tästä urakasta riippuu siitä, millaisia historian ymmärtäjiä ja kansainvälisten asioiden osaajia puolueet pystyvät hankkimaan eduskuntaehdokkaikseen ja tukemaan heidän valintaansa. Eduskuntaan on saatava kansainvälisten asioiden älylliseen käsittelyyn pystyvää väkeä.

                                            x                    x                    x

Päätöksentekokulttuuri tarvitsee järkiperäisen piristysruiskeen. On opittava hyväksymään se, että poliittinen johtajuus on demokratian normaali työmenetelmä eikä herrojen mahtailua. Uudessa kulttuurissa päätöksentekijät eivät voi keskittyä myötäilemään kansalaismielipiteen äänenpainoja.

Heidän pitää eritellä julkisesti tilanneanearvioitaan ja niihin vaikuttavia ilmiöitä. Heidän johtopäätöstensä torjumiseen ei riitä someraivon hehkuttaminen. Jos poliittisen johdon päätelmät halutaan kumota, se pitää tehdä kylmiä faktoja työstäen samalla tavalla, jolla turvallisuusasioiden valmistelukoneisto toimii. 

Tällaisessa ympäristössä päättäjän poliittinen tulevaisuus on epävarma. Valmius johtajan asemaa uhkaaviin järkeviin päätöksiin on harvinainen ilmiö. Mitä tiukempiin asetelmiin joudutaan, sitä huutavampi on tällaisen älyllisen ryhtiliikkeen tarve ja sitä helpompaa populistien on buuata eliittiherrat maan rakoon. Päätökset tiedustelulaeista, puolustusvoimain suurinvestoinneista ja Nato-jäsenyydestä mittaavat eduskunnan kykyä tehdä reaalipolitiikkaa.

Siinä työssä voi menestyä vain sellainen poliittinen kulttuuri, jossa eduskunta- ja presidentinvaaleissa enemmistön tuen saaneilla on oikeus ja velvollisuus todella johtaa eikä vain antautua satunnaisesti ajelehtivan yleisen mielipiteen vietäväksi.