Kolumni 20.10.2016: Oudot populistit, uudet realistit

Etelä-Suomen Sanomat 20.10.2016

 Hallituksen elämä ei ole helppoa. Kaikki tietävät, että vain isot korjausliikkeet voivat edes teoriassa auttaa ulos kansantalouden umpikujasta. Toinen toistaan merkittävämmät uudistukset puuroutuvat sekavien rakenteiden monimutkaisiin selkeytysyrityksiin. Silti hallitus hakee urheasti aina vaan uusia kohteita voidakseen taas hakata päättä seinään ja toivoa, että muuri murtuu.

Sääliksi käy hallitusta. Mutta oikeastaan vielä enemmän oppositiota, sillä parlamentaarisen yleisvelvoitteen mukaan sen pitää runtata littanaksi hallituksen jokainen idea ja esitys. Miten sellaiseen umpimähkäiseen pakkoärhentelyyn alistetut ihmiset voivat säilyttää henkisen itsekunnioituksensa? Hallitus tekee sentään jokaisen välttämättömäksi tietämää työtä. Oppositio voi vain rähjätä.

Monessa hallituksen remonttihankkeessa on varmaan ajatusvirheitä ja saavutettavissa olevien tulosten asenteellista kaunistelua. Ja jokainen niistä sattuu kipeästi johonkin yhteiskuntaryhmään. Ne vaan piti tehdä. Kun nykyinen oppositio on vähän ajan päästä hallituksessa, se joutuu samaan asemaan. Eri perustein eri kohteissa, mutta silti.

Opposition hurskastelee kuin sillä olisi avaimet kaikkiin umpilukkoihin. Silti ei taida olla ihan varmaa, pystyisivätkö nykyiset oppositioryhmät tekemään välttämättömät uudistukset niin, että ankeuden yhteiskunta muuttuu hymyn maaksi, eikä mikään ryhmä joudu kärsiään.

Opposition tuottamassa automaattipuheessa ei ole vivahteita eikä profiilia. Eroja on vain melun tasossa. Kaikki hallituksen tekemiset ovat niin väärin, niin väärin. Kritiikin uskottavuus parantuisi jos siinä olisi edes vähän sävyeroja. Oppositiolla voi sentään joskus olla järkeviäkin ajatuksia ja hyviä ideoita. Nyt ne uppoavat tavanomaiseen puppupuheeseen ja menevät suoraan ajatussilppuriin.

                                            x                    x                    x

Elämme mielenkiintoista käännevaihetta, toivottavasti. Työllisyys tuntuu paranevan, edes vähän. Työttömyyskulut supistuvat ja verokertymä kasvaa, hiukan. Kauppa elpyy, varovaisesti. Investointeja on havaittu, mutta niiden vaikutus näkyy vasta vuosien kuluttua. Ihmisten luottamus tulevaisuuteen palailee edes pätkittäin. Raskaan teollisuuden tilauskanta näyttää lähes uskomattamalta.

Tavallisesti tällaisten indikaattorien ilmetessä on ollut ihan turha yrittää kiitellä hallitusta. On totuttu ajatteleman, että hyvä talouskehitys voi olla peräisin vain viennistä, ja kaikki muu on tuulen tuomaa. Mutta nyt onkin sellainen kummallinen tilanne, että samalla kun hento kasvu viriää, vienti yhä kompastelee. Tähän mennessä näkyneet uuden elämän heikot merkit ovat kotoperäisiä.

Mutta jos oppositiolta kysytään, ne eivät tietenkään voi olla hallituksen ansiota. Myönteisin tarjolla oleva kommentti taitaa mennä niin, etäedes hallituksen jatkuva tunarointi ei ole pystynyt estämään noita vähäisiä, ja luultavasti pian ohi meneviä myönteisiä ilmiöitä.

Populismin lippu on siirtynyt uusiin käsiin. Nyt sitä kantavat vihreät ja vasemmisto. Ainakin perussuomalaisten johto on siirtynyt talousrealistien rintamaan. Entiset aitopopulistit kantavat nyt oman osansa hallituksen raskaasta taakasta, remsseistä puheistaan huolimatta. Tämä on poliittista sankaruutta, jonka arvo kasvaa siitä, että sellaisen menon takuuvarma seuraus on kannatuksen romahdus.

Perussuomalaisten hallitustaival antaa uuden sisällön vanhanaikaiselle korskeudelle ”Right or Wrong – my Country”, joka ohjaa kahmimaan kakki edut hinnasta välittämättä. Perussuomalaisten nykyisessä linjauksessa se tarkoittaa uhrivalmiutta isänmaan hyväksi silläkin uhalla, että se vie puolueen tuhoon.