SEURAAVA PÄÄMINISTERI ?

Huoli ydinaseesta Suomen maaperällä sai SDP:n johdon tärisemään tärkeilystä ikään kuin joku uhkaisi eduskunnan asemaa. Tämä oli ehkä puolueen puheenjohtajan yritys kerätä irtopisteitä ensi kevään vaaleihin, mutta se voi olla taakka, kuten 25 vuotta sitten. Silloin Natosta puhuminen ei kuulunut hyväksyttävään käytökseen. Lakiehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että lähipiirissä olevien Nato-maiden ydinaseistukseen liittyville toiminnoille voidaan kuljettaa huoltoa ja täydennystä myös Suomen kautta. Kauhun tasapainoa ylläpitävä suurvaltojen ydinaseistus ei tarvita Suomen metsäryteikköjä ja kalliolouhikkoja. Suomessa ei ole olemassa vahvempaa päätösmuotoa kuin eduskunnan lakisääteisellä enemmistöllä säätämä laki. Puolueiden yhteinen lausuma on helposti kaatuva kulissi. Kuka tahansa siihen osallistunut voi koska tahansa sanoutua siitä irti, mutta eduskunnan säätämän lain vastainen toiminta on rikos. SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on osoittanut pääministeriyteen riittävää kyvykkyyttä ja osaamista. Nyt hänen horjahduksensa asioiden painoarvon tunnistamisessa hämmästyttää ja huolestuttaa. On ihmeellistä, että mahdollisesti seuraava pääministeri väheksyy eduskunnan lakisääteisen menettelyn kykyä hallituksen esitysten käsittelyssä. Jos siitä olisi kysymys, hänen pitäisi vaatia eduskunnan työtä säätelevän lainsäädännön kehittämistä. Mutta hän vaatiikin ennen eduskunnan päätöstä tai sen rinnalle tehtävää julkilausumaa, joka määrittäisi parlamentaarisen prosessin askelmerkit. Se näytää yritykseltä rajoitta eduskunnan toimintavapautta. Sellainen ei sovi tulevalle pääministerille.