On aika outoa katsella tätä Lontoon brexit-riemua, varsinkin jos muistellaan, millaisen pyhän suuttumuksen ja syvällisen loukkaantumisen vallassa britit suhtautuivat kenraali de Gaullen 1960-luvulla johtamaan Ranskaan, joka kerran toisensa jälkeen esti Britannian jäsenyyden EEC:ssä. Että mekö muka emme olisi oikeita eurooppalaisia, uhosivat silloiset britit.
No nyt gaullistejakin gaullistisempi Britannian pääministeri johtaa rakastamansa imperiumin Euroopan ulkoiseen vapauteen. Saas nähdä, miten siinä käy. Ennen vahaan Britannian perusasentona oli hallita Euroopan tasapainoa asetumalla aina alakynteen jäävien tueksi mahtivaltioita vastaan. Nyt avautuvissa näkymissä se rooli ei taida ihan luontevasti sopia pääministeri Johnsonille. Mutta nimenomaan sitä roolia hän nyt tällä kertaa haki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti