Etelä-Suomen Sanomat 30.5.2019I
Europarlamenttivaalin yleisvaikutelma on myönteinen. Kansallinen oikeistopopulismi ei yltänyt jytkyyn. Sen ääniosuudet Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa olivat kyllä hurjat, mutta jokaisella vaalin voittajalla on ikioman kansallisen peruspopulisminsa. Niistä ei synny Euroopan parlamentin työtä ohjaavaa poliittista yhteisöä, melua ja melskettä kylläkin.
Perinteinen, havaittuihin ilmiöihin perustuva asioiden järkiperäinen hoitaminen näyttää sittenkin saavuttaneen jonkinlaisen elämisen oikeuden. Tätä linjaa perinteisesti kantavat isot ryhmät taantuivat, mutta oikeistopopulismia vastustavat vihreät saivat ihan oikean jytkyn. Voi olla, että ilmastotietoisuus alkaa yhdistää keskustaoikeistoa, liberaalidemokraatteja ja vihreitä, ja siitä kehittyy parlamenttityötä johtava linja.
Vasemmistoliitin puheenjohtaja iloitsi, kun ei tullut EU-myönteistä aaltoa. Mutta liioin ei tullut populistista hyökyä. Tuli imperiumin vastaisku.
Euroopan parlamentin vaalit saivat Suomessa ensimäistä kertaa todellista painoarvoa. Niissä on kysymys meille tärkistä asioista. Median tulokulma tähän vaalitilanteeseen on niin eurooppalaisesti suomalainen, että se suorastaan lämmittää mieltä. Ylen ja Helsingin Sanomain toimitukset tekivät sankarityön. Se tuntuu lopultakin herättäneen oivalluksen, että asioiden tapahtuminen Euroopassa vaikuttaa meihin, ja se on tärkeää. Siksi meidän kannattaa yrittää vaikuttaa siihen. Tämä on poliittista aikuistumista.
x x x
Oikeistopopulistit taitavat haukkua väärää puuta, kun yrittävät toteuttaa uutta kansandemokratiaa Euroopan parlamentin kautta. Se on kovin monella tavalla erilainen ilmiö kuin kansalliset parlamentit. Euroopan parlamentissa toimii erilainen vaikuttamisen rakenne kuin populistinen puheissa ja poseerauksessa riehuminen, joka on kansallisen politiikan arkipäivää.
Populistinen hyökkäys Euroopan unionia vastaan, on henkisesti vahvistanut unionia ja hämmentänyt populismia. Kaiken huippu on brexit-ärhentely. Se myytiin ruohonjuuritasolle tuulesta temmatuilla väittämillä ja ilmiselvillä valeilla. Kukaan ei vieläkään ole pystynyt osoittamaan ihmisten kokeman kurjuuden kytkentää Britannian EU-jäsenyyteen. Brexit-huumassa epätotuuksien kaupittelusta tuli politiikan ydin.
Vasta bexitin sekavat toteutusyritykset osoittivat, mitä kaikkea Britannia menettää, jos se todella eroaa unionista. Jäsenyydestä on sentään monenlaista hyötyä. Kansan paha mieli ei kai voi ihan kokonaan olla Euroopan vika. Britannia menetti monia asioita jo silloin, kun talous ja yhteiskunta alkoivat ennakoida unionista eroon joutumista. Ne menetykset eivät peruudu, vaikka järki voittaisi ja brexit peruuntuisi.
Toinen Euroopan unionia uhkaava populistinen jekku on välimerellinen taloudenpito. Sen ideana on rauhoittaa talouden ja yhteiskunnan rappiosta vihainen kansa heittämällä sille tukuittain rahaa, joka on lainattu häpeämättömästi ilman näkymää velan hoitokustannusten ja kuoletuksen vaikutuksesta valtiontalouteen. Tätä lainaa ei ehkä ole tarkoituskaan maksaa takaisin. Koskaan.
Kaiken huippu on Keikka, jolle pakotettu saneerausohjelma lupaa helpotusta pikemminkin vuosisadan kuin vuosikymmenten aikajänteellä. Ja Italia on syöksymässä liput liehuen samaan syöveriin. Näistä kahdesta populismin uhrista Kreikka on pienempi paha. Italian on niin suuri talous, että sen katastrofi voi olla melkein katastrofi myös EU:lle. Silloin Italian on turha toivoa edes sellaista kärsivällisyyttä, jonka varassa Kreikka nyt sinnittelee.
Kotimaidensa talouden tuhonneen populismin sanomaa tuskin kuunnellaan kovin suurella myötätunnolla Brysselissä ja Strasbourgissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti