Kolumni 15.11.2018: TURVALLISUUDEN JATKUMO

Suomi on jo toiminnallisesti Nato-maa
15.11.2018 Etelä-Suomen Sanomat

Suomalaisen jääkärikomppanian koukkaus Trident Juncture-harjoituksessa Norjan tuntureilla yllätti sen vastustajaksi asetetun osaston panssarit. Samaan aikaan Suomi valmistautuu isännöimään Nato- ja sen kumppanimaiden johtoryhmien CMX-harjoitusta, jossa hiotaan puolustusliiton sisäistä kommunikaatiota ja päätöksentekoa kriisinhallinnassa.  

Osa suomalaisista nyökyttelee merkitsevästi; oikeassa porukassa ollaan. Osa on kauhuissaan; ollaanko siis jo Natossa. Molempien ryhmien tilannearvio on oikea. Suomi on täysin Nato-maan näköinen, vaikka se ei oikeasti ole sitä.

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi puolustusharjoituksia Maanpuolustuskurssin avauspuheessa: ”Toimimme ’kartalla’ aivan kuten toimisimme tositilanteissakin. Emme siis osallistu Naton artikla 5:n päätöksentekoon emmekä sen toimeenpanoon. […] pidämme huolen omasta alueestamme, emmekä anna muiden käyttää sitä vihamielisiin tarkoituksiin kolmansia osapuolia kohtaan. Tänne tullaan vain jos kutsu käy. […] varmistamme, ettei sen enempää Nato-mailla, Ruotsilla kuin meilläkään ole harhaluuloja siitä, miten kriisin sattuessa toimittaisiin. Tämä ennakoitavuuden kasvaminen lisää osaltaan vakautta alueellamme.”

Suomi oli siis Trident Juncture-harjoituksessa ilman viitosartiklaa, mutta samalla kartalla kuin Nato-maat, jotka harjoittelivat viitosartiklan mukaisesti. Manöövereihin osallistuneet kokeilivat ja opettelivat, miten sotilaallista apua annetaan ja otetaan vastaan. Se kuuluu nykyisin myös Suomen puolustusvoimain tehtäviin. Isäntämaasopimuksessa on määritelty, miten Suomi kohtelee avun antajaa, ”jos kutsu käy”.  

                                            x                    x                    x

Suomen turvallisuus perustuu siihen, että Itämeren ranta-alueet pysyvät sitä nyt reunustavien itsenäisten valtioiden poliittisessa, taloudellisessa ja sotilaallisesti hallinnassa ja Euroopan unionin piirissä. Se on meille melkein yhtä tärkeää kuin Suomen valtioalueen koskemattomuuden varmistaminen. Siksi on johdonmukaista, että Suomi harjoittelee Itämerellä läsnä olevien valtioiden kanssa alueen turvallisuusrakenteen varmistamista. 

Monikansalliset puolustusharjoitukset ovat herättäneet tänä syksynä poikkeuksellisen suurta huomiota. Niissä ei kuitenkaan ole mitään uutta tai erikoista.  Ne ovat Suomen viime vuosikymmenellä harjoittaman johdonmukaisen turvallisuuspolitiikan järkevää jatkumoa.

Suomessa on kuitenkin turvallisuuspoliittisia vastarintapesäkkeitä, jotka pitävät eduskunnan hyväksymiä puolustuslinjauksia uhkana, koska niihin sisältyy Natoon liittymisen mahdollisuus. Lähiaikoina nähdään todennäköisesti, käyttäväkö ne parlamentaarista voimaansa turvallisuuden rakentamiseen vai tavoittelevatko ne jotakin muuta.    

Natoon liittyminen on pieni askel siihen verrattuna, mitä kaikkea Suomen puolustuksen perusajattelussa, rakenteessa ja toiminnassa on viime vuosina muutettu. Suomi on jo nyt toiminnallisesti Nato-maa.

Suomen puolustusyhteistyö Naton kanssa on kaikille tavallista poliittista harkintaa ja perinteistä sotilaallista ajattelua käyttäville naapurivaltioille ymmärrettävä oleva suuntaus. Myös Venäjälle, sillä sen vuosisatainen historia perustuu kylmään politiikkaan ja klassisiin sotaoppeihin.

Venäjä on parin vuosikymmenen aikana joutunut sopeutumaan kahdeksan lähialueensa valtion Nato-jäsenyyteen. Se vastusti niitä kakkia, mutta kun tapahtui niin kuin tapahtui, se ei enää mainosta epäonnistumistaan. Niin tulee hyvin todennäköisesti tapahtumaan myös sitten kun Suomi ja Ruotsi ovat myös muodollis-hallinnollisesti Naton jäseniä.

Venäjä teki strategisen tason virheen, kun yritti arvovallallaan torjua sellaisia lähiympäristönsä muutoksia, joita se ei voi estää.