Tietenkin olisi oikein reagoida Venäjän myrkkyyn vasta
sitten kun on länsimaisen tason mukainen juridinen näyttö. Siitä tulisi hyvä
mieli. Mutta Kreml ei ole raastuvanoikeus. Ja jos vaikka olisikin, Putin
jatkaisi syytetyn aitiossa juuri niin kuin ennen sinne joutumistaan. Kiistäisi
kaiken, vaikka näyttö olisi mitä. Siksi oli oikein reagoida nyt eikä parin
vuoden päästä, kun joku kansainvälinen tuomioistuin ehkä pystyy antamaan
päätöksen. Ja koska Putin kiistää aina kaiken, oikeudesta tulisi nahkapäätös. Tilanne
olisi paljon jahkaamisen jälkeen palannut samaksi kuin nyt. Oli parempi toimia heti
kuin myöhemmin. Tämä on historiassa ihan tavallista. Juridisesti pätevää
totuutta ei ole, mutta kaikki tietävät ja ymmärtävät, mitä on tapahtunut.
Tässä blogissa julkaisen kaikki elokuun 2016 jälkeen ilmestyvät kolumnit, kirja-arviot ja muun aineiston Ennen elokuuta 2016 julkaistu aikeisto on näkyvissä vanhalla kotisivullani, jonka osoite on www.jukkatarkka.net
tiistai 27. maaliskuuta 2018
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Kolumni 22.3.22018: TALVISODAN SYVÄMERKITYS
Etelä-Suomen
Sanomat 22.3.2018
Suomen merkittävimpiin tietokirjailijoihin kuuluva Max Jakobson kutsutiin melkein 30 vuotta sitten tapaamaan Neuvostoliiton sotahistorian laitoksen johtajaa kenraalieversti Dmitri Volkogonovia. Kenraalilla oli kuulemma viesti. Sain mahdollisuuden olla mukana heidän kohtaamisessaan.
Volkogonivin viesti oli
ensimmäinen Neuvostoliiton virallinen sotahistoriallinen lausuma, jossa
talvisodan syttyminen ei mennyt suomalaisten syyksi. Hän totesi yksiselitteisen
selvästi Stalinin sodan aloittajaksi. Volkogonov ei tuominnut Stalinin
sopimusta Hitlerin kanssa loppukesällä 1939, mutta kylläkin sen
lisäpöytäkirjan, jonka johdannainen talvisota oli.
Volkogonov myönsi
oikeaksi Stalinin peruspyrkimyksen vahvistaa Leningradin puolustusta, mutta
totesi siinä käytetyt keinot vääriksi. Suomen kommunistipuolueen legendaarisen
johtohahmon Otto Wille Kuusisen nukkehallituksen perustamista hän sanoi muitta
mutkitta tyhmyydeksi. Neuvotteluja olisi pitänyt jatkaa suomalaisten kanssa,
vaikka nämä olivat jäykkiä ja taipumattomia.
Volkogonovin
talvisota-analyysiin liittämät selityslausumat eivät kokonaan kumonneet vanhaa
virallista neuvostototuutta. Se laimeni puolitotuudeksi, mutta selvään valheeseen
verrattuna tämäkin oli paljon. Stalin oli huolissaan siitä, että vihamieliset
voimat käyttäisivät Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.
Volkogonovin tapa puhua
osoitti, että hän piti Stalinin tilanneanalyysia pohjimmiltaan oikeana.
Kaikesta muusta hän oli sitten eri meiltä Stalinin kanssa. Generalissimuksen
virheitä oli ainakin viisi. Salainen lisäpöytäkirja Hitlerin kanssa,
uhkavaatimus Suomelle, kyvyttömyys ennakoida suomalaisten suhtautumista
Kuusisen hallitukseen, väärä arvio Suomen puolustuskyvystä ja valmistautumattoman
armeijan lähettäminen sotaan äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.
x x x
Volkogonov ei tulkinnut
historiassa havaittuja tosiseikkoja pelkästään marxitais-leninistisen
luokkakantaisuuden kannalta. Tämä oli uusi, ja hänen lausuntonsa ehkä hämmästyttävin
piirre. Hän pani ennennäkemättömän paljon painoa moraaliselle
oikeudenmukaisuudelle.
Hän myönsi Suomen
reagoineen oikein, kun se asettui vastustamaan Stalinin vaatimuksia. Ja hän sanoi enemmänkin: suomalaisten
toiminta talvisodassa antoi esimerkin siitä, miten kansan pitää taistella
itsenäisyytensä puolesta. ”Tämä herätti sympatiaa myös meillä.” Siinä oli
Volkogonovin sanoman ydin. Se oli sensaatio.
Puolen vuosisadan viiveellä
talvisodasta saatu mahdollisimman arvovaltainen neuvostotulkinta antoi aihetta
uusiin arvioihin enemmän Suomessa kuin Neuvostoliitossa. Kansallinen
itseruoskinta oli lastannut suomalaiseen sieluun sellaisen syyllisyyden ja
mielistelyn sykkyrän, että itsestään selvät asiat olivat vääntyneet
muodottomiksi.
Ehkä pari sukupolvea
suomalaisia oli pakottautunut ajattelemaan, että sota on aina väärin, ja sota
Neuvostoliittoa vastaan on aivan erityisen väärin. Volkogonov murskasi älyn ja
moraalin moukarilla tämän tunkkaisen hurskastelun. Vääryys on vääryys
olosuhteista riippumatta. Puolustus on jokaisen oikeus, olipa hyökkääjä kuka
tahansa. Volkogonovin sensaatiomainen ylistys suomalaisten oikeutetusta
puolustustaistelusta jatkui: ”Suuret valtiot arvostavat toisten valtioiden
mahdollisuutta puolustautua.”
Hän ei puhunut kenenkään
puolesta eikä omaa isänmaataan vastaan, hän puhui yleisestä periaatteesta.
Suomalaiset eivät pitkään aikaan uskaltaneet ihan rauhallisin mielin viedä
loppuun asti sitä yksinkertaista ajatusta, että puolustus on eri asia kuin
hyökkäys. Tämä Volkogonovin talvisota-viestistä alkanut prosessi taitaa
vieläkin olla vähän kesken.
lauantai 17. maaliskuuta 2018
Pikakommentti 17.3.2018: Trollaako Yle?
Ylen uutistoimitus toteutti 17.3.2018 kello 20.30 uutislähetyksessään – toivottavasti ymmärtämättömyyttään – Pietarin trollitehtaan hartaimman toivomuksen. Se kuvitti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen alaikäisille tarkoittamaa vapaaehtoista koulutustoimintaa paheksuvan uutisensa videopätkällä, jossa täydessä taisteluvarustuksessa rynnäkkökivääriä ja täyspakkausta selässään retuuttava asevelvollinen ryntäilee harjoitustilanteessa kompastellen ja reuhtoen lumisessa metsikössä. Olisi ehkä hyvä, jos Ylen toimituksen johto yrittäisi selvittää, mitä tällaisen kuvitusratkaisun tehnyt toimittaja on näin valitessaan mahdollisesti ajatellut, ja millaisen opastuksen perusteella on ratkaisunsa tehnyt.
torstai 15. maaliskuuta 2018
Pikakommentti 15.3.2018: Venäjän myrkky
Jos
asiaa sivusta seuraava siviili päättää hetkeksi olla uskovinaan, mitä Putin ja
Lavrov sanovat Britanniassa myrkytetyn entisen tiedustelu-upseerinsa tapauksesta,
kuvio alkaa olla aika jännä. Venäjän sotasalaisuuksien kruununjalokiven suojaus
on siis epäonnistunut sen tiedustelun tietämättä.
Joten:
-
joko Venäjä ei pysty hallitsemaan
supermyrkkyään
-
tai myrkky on kulkeutunut Britanniaan ja sitä
on käytetty siellä Venäjän ohjauksessa, ja Venäjä siis valehtelee.
tiistai 13. maaliskuuta 2018
Pikakommentti 13.3.2018: Ilmaisia lounaita ei ole
Yhdysvaltain presidentti on sotkeutunut Venäjän
presidentinvaaliin tarjoamalla ylivoimaisen propaganda-aseen kollegansa vaalivoiton
varmistamiseksi. Samalla hän varmistaa, että seuraavassa Yhdysvaltain presidentinvaalissa
Venäjän presidentti tukee samaa ehdokasta kuin 2017.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018
Kolumni 8.3.2018: VIRON ITSENÄISYYDEN ULOTTUVUUDET
Etelä-Suomen
Sanomat 8.3.2018
Alkusyksyllä 1991 Suomen oli löydettävä historiallisesti sisäsiisti
tapa tunnustaa neuvostomiehityksestä vapautuneen Viron itsenäisyys. Onneksi Suomi
ei koskaan virallisesti tunnustanut Viron kuulumista Neuvostoliittoon. Viro-suhteiden
annettiin vain hiipua pois ja Suomi toimi sen arkirealiteetin pohjalta, että
Neuvostoliitto oli miehittänyt Suomenlahden etelärannan.
Viroa ei siis tarvinnutkaan tunnustaa 1991 itsenäiseksi, koska se
oli tehty jo 1920. Suomi alkoi seitsemän vuosikymmenen tauon jälkeen taas suhtautua
Viroon kuin kaikkiin muihinkin itsenäisiin valtioihin ja viritti
diplomaattisuhteet suurlähettilästasolla.
Ratkaisun pohjaksi presidentti Mauno Koivisto oli teettänyt
ulkoministeriössä selvityksen pohjoismaiden toimista toisen maailmansodan
aikana Moskovan pakotettua miehittämänsä Baltian maat neuvostotasavalloiksi.
Ilmeisesti vain Ruotsi oli muodollisesti hyväksynyt liitoksen.
Siihen aikaan Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan ja Englanti
Islannin, joten ne kolme olivat tilanteesta ulkona. Suomi ei virallisesti
hyväksynyt Viron pakkoliitosta Neuvostoliittoon, mutta ei kiistänytkään. Koivisto
totesi sen historiallisen onnenpotkun, että Neuvostoliitto ei koskaan vaatinut
Suomea tunnustamaan Baltian maiden asemaa neuvostotasavaltoina. Jos se olisi
näin tehnyt, "meillä ei olisi ollut varaa ryhtyä erimielisiksi".
x x x
Perinteiset diplomaattiset käytöstavat venyivät ja paukkuivat
Baltian maiden virvoittaessa itsenäisyytensä Ruususen unesta. Niiden entinen
keskusvalta Neuvostoliitto ei ollut vielä tunnustanut diplomaattisesti uusia
naapurivaltioitaan, mutta sen kilpailijavaltio Venäjä oli.
Suomi päätti 1991 pitää Viroa yhtä itsenäisenä kuin 1920. Tämä ei
kuitenkaan perustunut kansainoikeudellisen tilannearvioon, vaan osoitti,
millaiseksi Suomi toivoi Viron aseman tulevaisuudessa muotoutuvan. Ratkaisu
osoitti historiallisen hetken hyvää tajua. Päätöstä tehtäessä oli jo
nähtävissä, että Neuvostoliitto oli kuihtumassa pois, ja että koko muu Eurooppa
tunnustaisi Baltian maat joka tapauksessa nopeasti.
Olisi ollut kohtalokas virhe jäädä odottamaan, että Neuvostoliitto
tunnustaisi Baltian tasavaltojen eron kommunistisesta kansainyhteisöstä. Ihmeiden
odotuksella ei ole sijaa reaalipolitiikassa. Hyvään poliittiseen johtajuuteen
kuuluu kyky toimia uusilla säännöillä heti kun säännöt muuttuvat. Sellaista
tapahtuu vaan kovin harvoin.
Koivisto huomasi ja uskoi viime hetkellä, eikä sitten epäröinyt.
Kansainvälinen media oivalsi, että Suomen ja Neuvostoliiton kummalliset
yya-suhteet mutkistivat Suomen asemointia uudessa tilanteessa. Yhdysvaltalainen
CNN-uutiskanava teki erillisraportin siitä, miten suomalaiset vapautuivat Jaakobin
painissaan synkän historian taakasta.
x x x
Jos Suomi olisi tunnustanut Baltian maat kuin ne olisivat olleet
uusia tasavaltoja, se olisi rivien välissä ja taannehtivasti antanut
oikeudellisen pätevyyden Baltian maiden miehitykselle ja pakkoliitokselle
Neuvostoliittoon. Sitä Suomi ei halunnut. Suomi osoitti pitävänsä Baltian
maiden kuulumista Neuvostoliittoon väkivaltaisena välivaiheena.
Valitsemallaan muotoratkaisulla Suomi tarjosi historiallista
hyvitystä kovia kokeneille naapureilleen. Vuonna 1991syntyneiden uusien valtiollisten
rakenteiden kuittaaminen vuodelta 1920 peräisin olleella oikeustoimella oli
kannanotto siihen, mitä Baltiassa tapahtui 1940.
Suomen suhtautuminen Viron itsenäisyyteen
sisälsi senkin viestin, että Molotov-Ribbentrop-sopimukseen liitetty Neuvostoliiton
ja Saksan välinen etupiirijako oli laiton ja pätemätön. Tällä näköalalla oli
periaatteellista merkitystä myös Suomen historian arvioinnissa.
lauantai 3. maaliskuuta 2018
Pikakommentti 3.3.2018: Väyrysen tuplapotti
Tänään tuli tuplapotti Väyryselle. Hän pystyy tuhoamaan sekä Kansalaispuolueen että Keskustapuolueen. Jäljelle jää vain Väyrynen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)