Erkki Tuomioja kommentoi ystävällisesti uutuuskirjaani
Muistumia. (Helsingin Sanomat 24.9.2017, s. C6). Lissabonin sopimuksen
keskinäistä avunantoa koskevan artiklan (42. artiklan kohta 7) tulkinnasta hän
on kuitenkin eri mieltä kanssani. Kirjoitan siitä kirjassani (ss.352-353):
”Lopulta artiklaan lisättiin kokouksen sihteeritön muihin
sopimuksen kohtiin sorvaama lausuma. Sen mukaan unionijäsenten keskinäinen auttamisvelvollisuus
’ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen
erityisluonteeseen’.
Lausekkeen mukaan unionissa on [...] tavallisia jäseniä ja
tiettyjä jäseniä. Natoon kuuluvilla unionimailla on velvollisuus auttaa
hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Natoon kuuluvaa unionimaata, ja oikeus saada
niiltä apua, jos joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Natoon kuulumattomilla
unionimailla ei ole velvollisuutta auttaa Nato-maita eikä oikeutta saada niiltä
apua. Suomi oli ehdoin tahdoin aiheuttanut artiklalle sanamuotoon, joka jätti
unionin tarjoaman lisäturvallisuuden Suomen ulottumattomiin.”
Tuomioja perustelee omaa, minun esittämästäni poikkeavaa
tulkintaansa esittämällä, että ”ilman tätä yhtä lailla Nato-maita kuin ei-Nato-maita
koskevaa viittausta ’tiettyjen jäsenmaiden’ turvallisuuspolitiikkaan oli iso
riski, että yksi tai useampi liittoumaton maa olisi silloin ilmoittanut
jäävänsä koko artiklan ulkopuolelle. Tämän mahdollisuuden ja EU:n jakaantumisen
torjuminen oli Suomelle tärkeä onnistuminen aivan siitä riippumatta, miten sen
toteutuessa olisimme itse menetelleet.”
Onko Tuomioja esittänyt todisteita siitä, että olisi ollut riski liittoutumattomien maiden jäämisestä artiklan ulkopuolelle? Vai oliko kyse vain hänen ja Halosen länsikammoisesta yksityisajattelusta.
VastaaPoistaJo kauan ennen Lissabonin sopimusta oli täysin selvää, että Nato-maat eivät takaa mitään millekään muulle maalle kuin tiiselle Nato-jäsenelle. Lissabonin sopimuksen kohdan 42/7 onneton sanamuoto vain vahvistaa tätä jakoa, ja varmistaa, että edes suurimman hädän hetkellä unionin Natoon kuulumaton maa ei saa Naton tukea. Se on Halosen ja Tuomiojan historiallinen saavutus. Nyt Itämeren yhteisharjoitukset osoittavat, että Suomella on sellaista, mitä länsi ja Nato tarvitsevat. Baltian puolustaminen on mahdotonta, ellei Suomi pysty pitämään aluettaan omassa hallinnassaan. Nato voi ehkä Itämerellä syntyvän kriisin oloissa tukea Suomea joissakin tilanteissa. Mutta se ei ole varmaa, riippuu tilanteesta.
VastaaPoista