keskiviikko 23. marraskuuta 2022

UKRAINA RAUHAN JÄLKEEN

24.11.2022 ESS

Venäjä on epähistoriallinen kummajainen. Sen niminen valtio perustettiin Ukrainassa Itä-Rooman raunioille yli tuhat vuotta sitten. Nyt Venäjä yrittää tuhota Ukrainan ja sen kansan. Se on luonnotonta, sillä Putinin hyökkäyssota tuhoaa Venäjän sielun, mutta ei Ukrainan kansaa eikä sen identiteettiä.

Venäjä lataa sukulaiskansaansa vihan pääomaa, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Ukrainalaisten kansallinen paatos, puolustustahto ja sotataito ovat johtaneet näyttäviin alueellisiin voittoihin. Silti ennuste ei näytä hyvältä.

Ukrainalla on paljon aluetta ja väkeä, mutta Venäjä on kaikilla mittareilla vielä isompi. Vaikka lännen tuki jatkuisi, Ukrainalta loppuisivat taistelijat ennen kuin Venäjältä. Putin saa kokoon taisteluarvoltaan heikkoa väkeä, mutta sen perinteeseen kuluu tukahduttaa vastustaja työntämällä rintamalle loputtomasti tykinruokaa. Talvisodassa Neuvostoliiton miehistön ja liikkuvan tulen massiivinen ylivoima jyräsivät Suomen matalaksi. Ukrainaa uhkaa sama kohtalo, jos sen torjuu edelleen rauhanneuvottelut.

Ukraina ilmoitta suostuvansa neuvottelupöytään vasta kun Venäjä sitoutuu luopuman Ukrainalta valtaamistaan alueista, siis myös Krimistä. Luultavasti se ei suostu. Venäjä tuskin romahtaa täydellisesti, vaikka Putinin sota epäonnistui. Hänen seuraajansa on todennäköisesti edeltäjäänsäkin sotakiihkoisempi, ja vastaisi kaikkiin ennakkoehtoihin työntämällä rintamalle lisää rautaa ja tykinruokaa.

Näin kävi Suomelle talvisodassa. Neuvostoliitolle ei kelvannut mikään Suomen ehdotuksista, ja sota alkoi. Alkumenestyksen jälkeen Suomen puolustus jäi liikkuvan tulen ja miehistöylivoiman alle ja joutui alistumaan Stalinin sanelemiin rauhanehtoihin.

Valtavasta ihmishenkien, alueiden ja tuotantokapasiteetin menetyksestä huolimatta Suomi pystyi sinnittelemään taas jaloilleen, aluksi suomettuneesti kompastellen, mutta puolessa vuosisadassa länsimaiseksi demokratiaksi ja Naton jäseneksi.

Henkeä salpaavasta rauhansopimuksesta huolimatta Ukrainalla olisi paremmat mahdollisuudet selvitä kuin Suomella oli talvisodan jälkeen. Vaikka Venäjä pystyisi terrorillaan kaappaamaan Ukrainan alueita ja tyrmäämään san röyhkeällä rauhasopimuksella, se ei pystyisi hallitsemaan vihalla kyllästämäänsä kansaa. Stalin kohtasi tämän yllätyksen talvisodan jälkeen.

Ukrainalla olisi edelleen rajusti Venäjän vastainen väestö ja hiljaista osaamista jallittaa jäykkäliikkeistä jättiläistä. Ja lännen tuki. Ukraina on huikealla puolustustaistelullaan lunastanut itselleen tulevaisuuden mahdottomasta naapurista huolimatta, samoin kuin Suomi kauan siten.

perjantai 11. marraskuuta 2022

Venäjän Ukraina-sodan tuos

 Riippumatta siitä, mitä tämän päivän jälkeen tapahtuu, tähän mennessä tapahtunut on piirtänyt historian aikakirjoihin syvällisesti merkittävän asian.

Venäjä on Ukrainan sodallaan ladannut sukulaiskansaansa sellaisen vihan pääoman, joka ei nollaudu kahden tai kolmen sukupolven aikana, jos ikinä. Nyt nähtyyn verrattuna Suomen talvisota ei ole kovin iso asia, vaikka senkin muisto vielä elää vahvana.

Jos äkkiä yritän hahmottaa historiaa, Venäjän keisarikunta on hyvin kauan siten syntynyt Ukrainassa. Putinin sota Ukrainan tuhoamiseksi on tuhonnut Venäjän kansallisen sielun. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

NATO JA AHVENANMAA-SOPIMUKSET

Etelä-Suomen Sanomat 10.11.2022

Suomen Nato-hakemuksen valmistelun aikaan tuntui siltä, että Ahvenanmaan itsehallinto voisi aiheuttaa vaikeuksia. Nato viesti, että ei syytä huoleen, itsehallintokuvioihin on totuttu, kokemusta on Huippuvuorilta ja Kreikan saaristosta.

Kukaan ei huomannut kertoa Naton väelle, että Ahvenanmaa on julistettu 100 sitten aseettomaksi ja puolueettomaksi. Maarianhaminassa on vuodesta 1940 lähtien ollut Venäjän konsulaatti, jolla on oikeus pitää palveluksessaan tiedustelu-upseereita varmistamassa, että Ahvenanmaan alue pysyy aseettomana. Konsulaatti on periaatteessa sotilaallinen laitos.

Sen pihalla liehuva lippu julistaa Venäjän läsnäoloa Suomen turvallisuuden herkimpiin kuuluvalla alueella, jonka puolustukseen osallistuu pian myös Nato. Silloin on luonnollista. että Naton jäsenmaiden ja Suomen merivoimien alukset harjoittelevat Suomen aluevesillä. Ne eivät voisi kuitenkaan liikkua Ahvenanmaan vesillä, niin kauan kun Genevessä 1921 ja Moskovassa 1940 tehdyt Ahvenanmaa-sopimukset ovat voimassa. Niistä molemmista on päästävä eroon.

Ahvenanmaan maakunnan itsehallinto ei ole näiden sopimusten osapuoli. Silti siellä valvotaan mustasukaisesti alueen aseettomuutta ja puolueettomuutta. Geneven sopimuksen mukaan ne toteutetaan kieltämällä sotavarustukset Ahvenanmaalla, rajoittamalla sen vesillä liikkuvien sotalaivojen uppoumaa ja seuraamalla viattomassa läpikulussa alueelle tulevia vieraan valtion aluksia.

Moskovan sopimuksen määräykset ovat vielä ihmeellisempiä. Se määrää Maarianhaminan konsulaattiin sijoitetut upseerit valvomaan saariston aseettomuutta niin, että Venäjän sotavoima voi helposti miehittää Ahvenanmaan. Moskovan sopimuksen mukaan Ahvenanmaa ei ole aseeton eikä puolueeton vaan Venäjän sotatoimialuetta.
x x x
Nato-jäsenyyden astuttua voimaan Suomen merivoimat eivät voisi harjoitella Nato-maiden laivastojen kanssa Ahvenanmaan alueella. Nato-jäsenyyden ratifiointia ei kannata häiritä Ahvenanmaan luonnottoman tilanteen korjaamisella. Mutta heti kun Suomen Nato-jäsenyys tulee voimaan, on tartuttava toimeen. Vuonna 1990 käyttöön otettu Pax-periaate avaa siihen tarvittavan menettelyn.

enäjällä ei ole perusteita estää Moskovassa tehdyn Ahvenanmaa-sopimuksen mitätöintiä Pax-periaatteen mukaisesti. Kreml sopeutui aikanaan Pax-periaatteella toteutettuun Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomea loukkaavien artiklojen kumoamiseen.

Geneven Ahvenanmaa-sopimuksen purkaminen voisi olla helppoa, sillä kaikki sen allekirjoittajavaltiot ovat Naton jäseniä. Niillä tuskin on intressiä pitää yllä Ahvenanmaan teoreettista aseettomuutta ja puolueettomuutta.