perjantai 24. marraskuuta 2017

Puhe 24.11.2017: Uusi tilanne, vanha ongelma

Uudenmaan Maanpuolustusyhdistyksen 50-vuotisseminaarin juhlaluennossa 24.11.2017:

Neuvostoliiton pois hiipuminen tuotti sen yllätyksen, että Suomen turvallisuusongelma ei ratkennut, vaikka sen pahin uhka lakkasi olemasta. Naapurin nimi muuttui, mutta rajan takana on edelleen hyvin erityisellä tavalla samanlainen jättivaltio kuin ennen. 

Neuvostoliitto oli ja Venäjä on ideologinen suurvalta, ja siinä ideologia on isompi elementti kuin suurvaltaisuus. Nykyisessä suurvaltojen välisessä jännitteessä sekä lännellä että valtablokkien välimaastoon jättäytyneellä Suomella on sama ongelma kuin kylmän sodan aikana, aatteellisesti aggressiivinen suurvaltanaapuri. 

Tämä geopoliittinen jatkumo on peittänyt alleen jotakin hyvin tärkeää. Suomen turvallisuusajattelussa on jäänyt sanallisesti toteamatta ja luultavasti myös älyllisesti huomioimatta Suomen asemaan 1990-luvu alusta lähtien vaikuttaneista muutoksista kaikkein suurin.

Vuosikymmenien ajan Suomea ahdistanutta yya-sopimusta ei enää ole. Venäjällä ei ole käytettävissään sitä vastaansanomatonta pelotetta, joka kylmän sodan aikana varmisti Neuvostoliitolle henkisen yliotteen melkein kaikissa Suomeen liittyvissä asioissa. 

Venäjällä ei ole erityissuhdetta naapuriinsa, ja Suomella on hyvin tavanomainen Venäjä-suhde. Suomi on nyt samalla kalsealla tavalla Venäjän voimapolitiikan vaikutuspiirissä kuin kaikki muutkin eurooppalaiset maat. 

Tähän muutokseen Suomi on reagoinut, aluksi jopa räväkästi, mutta välillä melko hitaasti. Aluksi se hankki Hornet-kalustoon perustuvan ilma-aseen ja sitoi sitten vähitellen puolustuksensa euroatlanttisiin sotilasteknisiin järjestelmiin. Sitten Suomi hakeutui Euroopan unioniin, liittyi euro-alueeseen ja laittautui Nato-jäsenyyttä muistuttavaan asentoon lännen puolustusliiton kyljessä.  

Suomi loi ensimmäistä kertaa itse oman turvallisuusasemansa. Tähän asti muut ovat määrittäneet, millaiseen kuvioon Suomen on sijoituttava. 


keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Debatti 22.11.2017: Parlamentarismi vastaan kansanäänestys

Ajatuspaja Vasemmistofoorumin julkaiseman Peruste-nettilehden pyynnöstä lähdin artikkelidebattiin suoran demokratian kannattajan kanssa: parlamentarismi vastaan kansanäänestys. Avauspuheenvuoroni:

Politiikka on asioita eikä mielipiteitä
Suomen poliittinen päätöksenteko perustuu asioiden käsittelyyn edustuksellisen demokratian menetelmin. Voimistuva ajatussuunta vaatii kuitenkin mielipiteisiin perustuvaa suoraa demokratiaa. Se on varallinen tie.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on kysymys asioista. Niistä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta niitä ei voi hallita mielipiteillä. Asioiden muuttamiseen tarvitaan niiden tuntemista. Asioita pitää osata arvioida, tietää, miten niitä muutetaan, ja osata ennakoida, mitä niiden muuttamisesta seuraa.
Mielipidettä ei tarvitse perustella. Sen voi muuttaa koska tahansa, eikä sitäkään tarvitse perustella. Mielipidetutkimusten tuloksista tulkitun kansalaismielipiteen enemmistö voi kääntyä päälaelleen vaikka viikoittain. Poliittisten päätösten aikajänne on yleensä vuosikausia, usein vuosikymmeniä, ja joskus sukupolvia. Millä hetkellä suoritetun kansanäänestyksen enemmistö pitäisi ottaa pitkävaikutteisten päätösten perustaksi? 

Päätöksenteossa tarvitaan jokapäiväisen faktatiedon ja poliittisen tajun lisäksi myös yhteiskunnan syvärakenteen, kansainvälisen yleistilanteen, ja historian tuntemusta. Tämä henkinen pääoma ei kartu toistelemalla poliittisen profetian leiskahduksia vuosisadan takaa tai vuosikymmeniä sitten ihmismieliin iskostettuja järjestöpäätöksiä.   

Yhteiskunnallista päätöksentekoa kantava henkinen pääoma ei kartu oman porukan tupailloissa eikä mellastamalla sosiaalisessa mediassa.  Siihen tarvitaan asioiden oppimista kokemalla niitä tosielämässä ja lukemalla niistä. Siitä voi parhaimmillaan kehittyä tapa arvioida asioita asiaperustein ja kyky tarjota ihmisille aineistoa heidän mielipidemuodostukseensa.

Viime vuosikymmeninä vallalla on kuitenkin ollut ajatustottumus, jossa demokratian tehokkuutta mitataan sillä, pystyykö se riittävän tehokkaasti rajoittamaan henkistä liikkuvuutta lisäävän tiedon vaikutusta päätöksentekoon. Opiskelusta ja yhteiskunnallisesta kokemuksesta kertyneeseen tietoon tukeutuvia toimijoita pidetään eliittinä ja eliitin halveksunta on populismin valtakunnassa suosittu kansanhuvi.

Suoran demokratian ihannointi huipentuu kansanäänestysmenettelyn ylistykseen. Sen mukaan jokainen mielipide on yhtä arvokas. Kaikki ovat oikeassa. Kansanäänestyksessä ilmaistuja mielipiteitä ei punnita. Ne lasketaan. Kaikki käy. Millään ei ole mitään väliä. Kansanäänestyksen perusajatus on itsensä tukehduttava umpikehä. Sen mukaan jokainen äänioikeutettu ihminen tietää kaikki asiat paremmin kuin kaikki muut ihmiset. 

Kansanäänestyksen vaatiminen sisältää sen väitteen, että kansanedustajat ovat surkimuksia, joille ei voi uskoa isoja päätöksiä. Kansa on siis äänestänyt eduskuntavaalissa tyhmästi. Mistä äänestäjille voi sitten äkkiä leimahtaa sellainen ymmärrys, että kansanäänestyksessä he osaavatkin päättää viisaasti, toisin kuin eduskuntavaalissa?

Länsimaisen demokratian ideana ei ole se, että kansa päättää asiat, vaan se, että kansa valitsee ne, jotka päättävät, ja että päättäjien vaihtaminen on helppoa ja väkivallatonta. Päätösten valmistelua ja vaihtoehtojen selvittelyä varten kansanedustajilla on käytettävissään hallituksen, virkakoneiston, tiedeyhteisön, laatumedian ja kansalaiskeskustelun kehittämä tiedon massa niistä asioista, joista he päättävät.

xxxxxx
Toisena debatöörinä on vasemmistoliittoa edustava Tampereen kaupunginvaltuutettu Milka Hanhela. Hän kommentoi juttuani Perusteen sivuilla ja sen jälkeen kumpikin esitti loppupuheenvuoronsa.
Peruste-nettilehteä julkaisee ajatuspaja Vasemmistofoorumi, jonka taustalla ovat Vasemmistoliitto rp, Kansan sivistystyön liitto ja Yrjö Sirolan säätiö.

torstai 16. marraskuuta 2017

Pikakommentti 16.11.2017: Korkean tason lipsahdus

”Sikäli kuin muistaa”, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ei ollenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että hänen veljensä oli johtavassa asemassa yhtiössä, jolta hänen organisaationsa tilasi palveluita (Helsingin Sanomat 16.11.2017, s. A10). Oikeudenkäynti näyttää olevan menossa siihen suuntaan, että se on lieventävä asianhaara, kun tuollainen kytkös ei sattunut juolahtamaan mieleen. Arkijärjen mukaan Nissisen asemassa olevalle ihmiselle se on äärimmäisen raskauttavaa.
Juuri tuollaisen kytkösten tunnistaminen kaikissa muissa oikeustapauksissa on hänen virkavelvollisuutensa korkeimmalla mahdollisella tasolla. Valtakunnansyyttäjä-instituutio menettää uskottavuutensa, jos oman toimintansa holtittomaan arviointiin vahingossa lipsahtanut ihminen saa jatkaa sen johdossa.
Jos korkeimman oikeuden pykälänäpertely ei tunnista tätä yhteiskuntafilosofista fundamenttia, Nissisen itsensä täytyy noteerata se ja toimia oma-aloitteisesti.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kolumni 16.11.2017: Trollin tuntomerkit

Etelä-Suomen Sanomat 16.11.2017
Nykypäivän trolli ja neuvostoajan Tiltu

Sosiaalisen median kuohua sivusta seuratessa tulee silloin tällöin outo olo. Tätä on nähty ennenkin, déjà vu kerta kaikkiaan. Näin kävi taas marraskuun alussa, kun kiinnitin Facebookissa huomion tällaiseen leiskahdukseen:

"Natoon liittyminen tarkoittaisi maan kohtalon luovuttamista arvaamattomien balttien ja muiden postsoviettitraumasta kärsivien Itä-Euroopan maiden käsiin. Ne kun provosoivat venäjänvastaisessa kiihkossaan konfliktin Venäjän kanssa, niin Suomi tulisi automaattisesti vedetyksi mukaan, ja olisi ensimmäisenä tuhottavien alueiden joukossa."

Teksti ei paljastanut tekijäänsä, mutta sille oli merkitty kuutisenkymmentä tykkäystä. Ohitin hetkeksi sen, mitä siinä sanottiin ja mietin tämmöistä sanomisen tapaa.

Tyyli apinoi lähes orjallisesti neuvostoradion talvi- ja jatkosodan aikaista propagandaa, jonka tuikea toimittaja oli Aino Kallio, lempinimeltään Moskovan Tiltu. Hänen paasaamisensa pursui tyhmyyden komiikkaa ja parodioi saarnaajaa itseään. Sille naureskelu oli sota-ajan suomalaisten harvoja huvituksia.  

Piti siis etsiä nykyisen sometekstin verrokiksi edes pätkä aitoa Tiltun puhetta. Löytämäni näyte ei ole systemaattisen tutkimuksen tulos vaan melkein alkajaisiksi netissä vastaan tullut teksti, joka tuntuu uskottavalta, koska sen rinnalla on Yleisradion arkistoon tallennettu äänite. Näin puhui Moskovan Tiltu heinäkuun alussa 1941, pari viikkoa jatkosodan alkamisen jälkeen:   

"Kuten Neuvostoliiton tietotoimiston aamutiedonannossa 10.7.1941 ilmoitetaan, siirtyi 8.7. kokonainen suomalainen komppania täysissä varusteissaan vapaaehtoisesti Neuvostoliiton puolelle, tuoden mukanaan neljä suojeluskuntalaista sidottuina. Tämä on esimerkki, jota tulevat seuraamaan monet muut komppaniat. […] Suomen armeijan työläissotilaat ja talonpoikaissotilaat tulevat tuon ensimmäisen komppanian esimerkkiä seuraten yhä suuremmin joukoin siirtymään punaisen armeijan puolelle tai piiloutumaan Suomen metsiin ryhtyäkseen sopivan hetken tullen taisteluun saksalaisten karkoittamiseksi maasta. […] Taistelkoot saksalaiset ja heidän harvalukuinen kätyrinsä yksinään Puna-armeijaa vastaan."

                                            x                    x                    x

Nykypäivän trolli ja neuvostoajan Tiltu ovat virittyneet samaan kiihkoon. Heidän tekstiensä vertailu tarjoaa kiinnekohtia, jotka somen mielipidemylläkässä voivat ehkä auttaa erottamaan trollitekstit aidoista mielipidekirjoituksista.

Varmin ja tyypillisin täky perustuu kaiken propagandan perussääntöön: kun kerran valehdellaan, valehdellaan sitten isosti. ”Arvaamattomien balttien johtama Natoon samaa hengen maailmaa kuin Tiltun tieto suomalaisesta komppaniasta, joka jatkosodan alussa marssi ”täysissä varusteissaan vapaaehtoisesti Neuvostoliiton puolelle, tuoden mukanaan neljä suojeluskuntalaista sidottuina.”

Toinen trollitekstin tuntomerkki on uhkailu. Nykypäivän netissä vastaani tullut ”Suomi tulisi automaattisesti vedetyksi mukaan, ja olisi ensimmäisenä tuhottavien alueiden joukossa” koskettelee samoja herkkiä kieliä kuin jatkosodan aikaisen Tiltun ennustus siitä, miten ”armeijan työläissotilaat ja talonpoikaissotilaat tulevat […] yhä suuremmin joukoin siirtymään punaisen armeijan puolelle." 

Kolmas trollauksen tyylilaji on nimittely. Tiltun ajan ”saksalaisten harvalukuiset kätyrit” on veistetty samasta puusta kuin sosiaalisen median ”postsoviettitraumasta kärsivät Itä-Euroopan maat”.

Valehtelu, uhkailu ja nimittely korostuvat somessa melkein hallitsevaksi tyylilajiksi. Varsinkin jos ne tulevat vastaan samassa tekstissä, kannattaa hetki mietiä, mistä sellainen hengenviljely voisi olla peräisin. Mitä kovemmilla kierroksilla teksti paahtaa, sitä etäämmällä se on todellisuudesta.


tiistai 14. marraskuuta 2017

Tiedoksi 15.11.2017: Muistumia

Olin 14.11.2017 YLE Radion Ajantasa-ohjelmassa juttelemassa toimittaja Jari Mäkäräisen kanssa Muistumia-kirjastani. Keskustelu on Ylen Areenassa osoitteessa
https://areena.yle.fi/1-1819618

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pikaakommentti 14.11.2017: Hyvin toimittu

Euroopan unionin rakenteellisen puolustuksen henkiin herättäminen on monin tavoin lupaava merkki. Suomi hyödynsi taitavasti sen ohessa tarjoutuneen tilaisuuden siivota edellisen turvallisuuspoliittisen johdon jälkiä. Sopimukseen kirjoitettiin Lissabonin sopimuksen 42. artiklan mukainen turvatakuulausuma. Siinä ei ole mitään uutta. Uutta on se, että siitä jätettiin pois Lissabonin sopimuksessa tähän sitoumukseen liitetty loppukiekaisu ”tiettyjen jäsenten” omaksuman turvallisuuspolitiikan erityisluonteesta. Se sulki Suomen ja muut liittoutumattomat maat unionin turvatakuun ulkopuolelle.
Lissabonin sopimuksen Suomelle epäedullinen muoto ei ollut ihan silloisen turvallisuuspolitiikan johdon aloite, mutta ei se liioin tehnyt edes muodollista elettä vastustaakseen huonoa muotoilua. Nyt se ele on tehty. Uusi kirjaus ei muuta käytännön elämää, mutta se osoittaa, miten Suomi asemoi itsensä. Muuta ei enää voitu kauan sitten tapahtuneen virheen korjaamiseksi, mutta edes se tehtiin, mikä oli tehtävissä. Hyvin toimittu.

Tiedoksi 14.11.2017: Ajantasa tänään kello 14.03

Keskustelin iltapäivällä 14.11.2017 radiossa toimittaja Jari Mäkäräisen kanssa kirjastani Muistumia.Haastattelu on osoitteessa
https://areena.yle.fi/1-4257568#autoplay=true 
Osuuteni alkaa 6 minuutin kohdalla Ajantasan alun jälkeen

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Pikakommentti 12.11.2017: Nuoruuteni Alma Mater

Ihmetyksen kummastus täyttää mielen, kun luen kuvauksia nuoruuteni Alma Materin, Kallion yhteiskoulun perinnettä kantavan ilmaisutaidon lukion liikunnan opetusmenetelmistä ja koulun ilmapiiristä. Tänä syksynä ilmestyneen muistelmakirjan antama kuvaus kouluni viritystilasta on kovin erilainen kuin se vaikutelma, joka nyt kihelmöi lööpeissä:

”Kallion yhteiskoulun humanismi ei ollut litterääriä estetiikkaa eikä tapahtumahistorian jonoteoriaa. Se oli yritys ymmärtää ihmisen ajattelua sen avulla, miten hän toimii. Tuskinpa omaksuin […] opettajilta sellaisia faktatietoja ja peruskäsitteitä, joita myöhemmin ei olisi voinut oppia muualta. Sen sijaan mieleen on jäänyt joitakin oivalluksen hetkiä, kun he johdattelivat näkemään, miten asioita voi ajatella ja arvioida. En tiedä, opettivatko he tietoisesti ja varsinaisesti tällaista älyllistä prosessia, mutta jotakin sellaista siitä jäi takaraivoon."

"Tämä koulu ja nämä opettajat johdattivat minut jo huomattavan nuorena ja opintojen äärimmäisessä alkuvaiheessa miettimään rationaalis-empaattisesti ihmisen mieltä ja hänen yhteisöään. Se on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi historian opiskelussa ja yhteiskunnallisten asioiden ihmettelyssä, mutta myös yritysmaailman ja järjestöjen tehtävissä. Ja varsinkin politiikan ymmärtämisessä." 

lauantai 11. marraskuuta 2017

Pikakommentti 11.11.2017: Hirmuista

Jos ovat poliitikot lahjakkaita koheltamaan ylikierroksilla milloin mistäkin, niin kyllä poliittisilla toimittajillakin alkaa mennä hyperventilaation puolelle. Aina pitää osata selittää, että jotakin kamalaa on tekeillä, olipa tekeillä mitä tahansa. Niin kuin nyt tämäkin, että puolustusministerin pitäisi joka päivä ilmoittaa presidentille aikovansa toimia puolustusselonteon, turvallisuusselonteon ja hallitusohjelman mukaisesti. Ja sitten vielä sekin, että eduskunta joutuu luotsaamaan tätä maata ilman sellaista arvokasta informaatiota. Onhan se vaan niin hirmuista.

torstai 2. marraskuuta 2017

Pikakommentti 3.11.2017: Taivas ei romahda Nato-jäsenyydestä

Helsingin Sanomain mielipidesivulla oli 3.11.2017 (s. B15) reaktioni lehdessä edellispäivänä olleeseen Rene Nybergin Nato-jäsenyyttä vastustaneeseen kirjoitukseen. Kommentoin hänen ajatuksiaan näin:

”Kymmenkunta Neuvostoliittoon tai Varsovan liittoon kuulunutta valtiota hakeutui Naton jäseneksi vuosina 1999-2004. Venäjä reagoi. Se uudisti joukkojensa ryhmitystä, vahvisti asejärjestelmiään ja järjesti sotaharjoituksia, kuten se on jatkuvasti tehnyt.

Taivas ei ole romahtanut siitä, että jokin maa liittyy Natoon. Venäjän ärhentely on ollut räikeämpää Naton laajennusta valmisteltaessa kuin sen toteutumisen jälkeen. Venäjän vastustaman asian tapahduttua sen ei ole järkevää muistuttaa epäonnistumisestaan.

En nykyisin suosittele Nato-jäsenyyttä, mutta eri syystä kuin Nyberg. Kaikki päättäjät ovat luvanneet kansanäänestyksen Nato-jäsenyydestä. Se olisi Suomen uskottavuuden alennusmyynti, joka voisi päätyä turvallisuuspolitiikan johdon arvovaltakonkurssiin. Sellaista riskiä kukaan ei voi ottaa.”

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kolumni 2.11.2017: Naapurin tapa toimia

Etelä-Suomen Sanomat 2.11.2017

Suuri pettymys kohtaa ne historian harrastajat, jotka arvelivat Stalinin arkiston avautumisen paljastavan jotakin odottamattoman kamalaa. Tutkijoiden nyt käyttöönsä saamassa Neuvostoliiton kommunistipuolueen keskuskomitean politbyron aineistossa ei ole mitään mullistavaa (Varjo Suomen yllä, Docendo). Tosin he eivät vieläkään saaneet kaikkea, eivätkä salatut kansiot varmaan ole piilossa ihan turhan päiten.

Silti jo tämän julkaisun dokumentit paljastavat yllätyksiä, vaikka eivät mullista kokonaisuutta. Osa niistä heijastaa vaikutustaan vielä nykyaikaankin. Neuvostoliiton tapa toimia oli vielä röyhkeämpi kuin olemme kuvitelleet.

                                            x                    x                    x

Talvisodan alettua vuoden 1939 lopulla O. W. Kuusisen johtama Terijoen nukkehallitus kierrätti huteran toimintansa ensi viikkoina Moskovan diplomaattipiireissä suullista noottia, jolla Suomen demokraattisen tasavallan hallitus irtautui Ahvenanmaan aseistamattomuuden vahvistaneesta Geneven sopimuksesta vuodelta 1921. Kuusinen julisti Ahvenanmaan saartoon ja ilmoitti sen aluevedet ulkovaltojen aluksille vaarallisisi.

Seuraavana syksynä, kun Terijoen hallitus oli jo historian tunkiolla, Neuvostoliitto pakotti Suomen sopimukseen Ahvenanmaan aseistamattomuudesta. Siitä oli jätetty pois Geneven sopimukseen sisältynyt julistus alueen puolueettomuudesta. Ahvenanmaa siirtyi Neuvostoliiton etupiiriin. Samaan aikaan sopimuksen valmistelun kanssa Neuvostoliiton sotasuunnitelmat uudistettiin niin, että kaikki operaatiot alkoivat Ahvenanmaan miehityksellä.  

Vuonna 1992 sovittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtyjen sopimusten jatkuvuudesta Suomen ja Venäjän välillä. Tässä pöytäkirjassa jatkoajan sai myös Moskovan Ahvenanmaa-sopimus syksyltä 1940. Se on edelleen voimassa, ja antaa Kremlille mahdollisuuden tulkintaan, jossa Ahvenanmaa ei ole puolueeton, vaan kuuluu Venäjän etupiiriin, kuten jo O. W. Kuusinen ilmoitti tahtonsa olevan.

                                            x                    x                    x

Marraskuussa 1949 Stalinille esiteltiin KGB:n informaatiokomitean sepittelemä selostus suomalaisten neuvostovastaisten ryhmien vehkeilystä. Se oli tarkoitus lähettää eduskunnan porvaripuolueiden johtajille ja varmuuden vuoksi muutamalle ”demokraattiselle vaikuttajalle”.

Suunnittelijat luottivat siihen, että joku valekirjeen pelästyttämistä kiikuttaisi sen Neuvostoliiton lähetystöön yhdessä kauhisteltavaksi. Se antaisi lähettiläälle hyvän syyn marssia ripittämään presidentti J. K. Paasikiveä. Stalinin hyväksymä ohje kirjasi KGB:n sommittelemat sanamuodot, joilla Neuvostoliiton lähettiläs höyhentäisi Suomen presidentin niin, että tämä luopuisi ehdokkuudestaan uudelle toimikaudelle.

Professori Tuomo Polvisen Paasikivi-elämäkerta osoittaa, että presidentille ei ilmeisesti ole pidetty tällaista Stalinin  orkestroimaa nuhdesaarna. Samanlainen jallitus on kuitenkin sisäministeri Yrjö Leinon muistelmien mukaan toteutettu pari vuotta aikaisemmin ministeritasolla.

                                            x                    x                    x

Neuvostoliiton kommunistipuolue näyttää rutiininomaisesti ostaneen riihikuivalla rahalla sisäpoliittista vaikutusvaltaa Suomessa. Vuonna 1957 se tuki sosiaalidemokraateista irtautunutta TPSL-oppositioryhmää 100 miljoonalla Suomen markalla. Sen arvo nykyrahassa on noin 2,6 miljoonaa euroa.   
  
Aikaisemmin julkaistuista asiakirjoista ilmenee, että vuonna 1962 TPSL:n tuki oli edelleen samat 100 miljoonaa Suomen markkaa, nykyrahassa 2,2 miljoona euroa.  Tästä vuotuisesta tukiaisesta oli tullut maan tapa.

Näiden poliittisten investointien ei kuviteltu nostavan vasemmiston kääpiöryhmää mahtipuolueeksi. Tarkoitus oli varmistaa, että Väinö Tannerin johtaman sosiaalidemokraattisen puolueen elämä olisi mahdollisimman kurjaa. Sijoitus tuotti tavoitellun tuoton.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Pikakommentti 30.10.2017: Presidenttiehdokkaiden Eva-paneeli

MYÖNTEINEN havainto presidenttiehdokkaiden Eva-paneelista 30.10.2017: Sauli Niinistö paljasti todellisen ja todella merkittävän Nato-kantansa. Hän sanoi keskustelussa kaksi kertaa, että kriisitilanteessa liittoutuminen syntyy ilman jäsenyyttä. Juuri tähän asentoon Suomen turvallisuuspolitiikkaa on ohjattu Niinistön presidenttikaudella johdonmukaisesti ja taitavasti. Nopeasti kehitetty Itämeren alueen harjoitusyhteistyö Nato- ja liittoutumattomien maiden kanssa on luonut kokonaan uuden tilanteen. Jos Baltiassa syntyy vahingossa tai Venäjän hyökkäyksen takia aseellinen konflikti, Natolla on mitä suurin välttämättömyys varmistaa, että Suomi pystyy pitämään hallinnassaan ilma- ja meritilansa. Sinä tilanteessa Naton ilma- ja merivoimien tuki Suomelle on takuuvarma.  Muuten Nato ei pysty vastaamaan Baltian puolustuksesta. Nato tarvitsee Suomea yhtä vahvasti kuin Suomi tarvitsee Natoa. Suomella on siinä tilanteessa Nato-turvatakuu ilman jäsenyyttä.


KIELTEINEN havainto presidenttiehdokkaiden Eva-paneelista 30.10.2917: Sekä Niinistö että Matti Vanhanen hehkuttivat Lissabonin sopimuksen kohdan 42/7 turvatakuiden erinomaisuutta ja suurta merkitystä Suomelle. He sivuuttivat kokonaan siihen artiklaan viime tingassa muiden muassa Suomen ulkopolitiikan johdon suhmuroinnin seurauksena tulleen lausuman: ” Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.” Se tarkoittaa, että unioniin kuuluvat Nato-maat takaavat toisensa, mutta eivät muita. Kun liittoutumattomat ovat sen tien valinneet. olkoot sitten yksin. Sekä Niinistö että Vanhanen tietävät takuuvarmasti tämän lausuman olemassaolon. Vanhanen oli pääministeri, kun sanamuoto muotoiltiin vuoden 2013 neuvotteluissa ja Niinistö on johtanut koko ensimmäisen presidenttikautensa sen luoman tilanteen mukaan. Lissabonin sopimuksen artiklan 42. seitsemännen kohdan sanamuodon ohittaminen ehdokasdebatissa oli tarkoituksellista harhaan johtamista.  

torstai 26. lokakuuta 2017

Pikakommwntti 27.10.2017: Uusi Tuntematon

Näin Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan sen ilmeisesti viimeisessä ennakkonäytössä torstai-iltana. En ollut kauhean ihastunut. Ennen kaikkea leffa on ylipitkä, taisi olla yli 3 tuntia. Huh. Sodan loppuvaiheen kaoottinen sekasorto ja henkinen loppuun palaminen nähtiin tässä riipaisevammin kuin kahdessa edellisessä versiossa, mutta vähemmälläkin toistamisella asia olisi uskottu. Rokan vaimon ja perheen nostaminen sodan taustaksi oli hieno veto. Tietysti se on postikorttimaisen romanttista, mutta ei sen pahemmin tyyliteltyä kuin mässäily rintamanäkymien verellä ja kuralla. Kaipuu suloisen vaimo luo ja perheen ihailu etäältä toi Rokkaan inhimillistä lämpöä. Tässä hän on ihan yksinkertaisesti perussympaattinen, edellisissä versioissa vain hauska jutuniskijä. Ikonisiksi kiteytyneissä repliikeissä Edwin Laineen pihdinpitämät näkyivät ja kuuluivat niin orjallisesti, että meni melkein farssin puolelle.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Pikakommentti 24.10.2017: Valta ei tule pelkistä pykälistä

Ei ole varmaa, että uuden perustuslain presidentille antamat valtuudet heikentäisivät valtionpäämiehen mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Jos presidentti on älyllisesti valpas, historiansa lukenut ja karismaattisesti vahva, nämä ominaisuudet voivat antaa enemmän pontta hänen yhteistyölleen hallituksen kanssa kuin lakipykälistä kumpuava komentovalta.
Jos presidentillä on nuo ominaisuudet, hän on hallituksen kannustaja, valmentaja, ohjaaja ja tukija. Siinä roolissa hän voi vaikuttaa ahdingoista selviämiseen, vaikka muodolliset päätökset menevät pääministerin ja hallituksen piikkiin.
Jos kriisiaikana sattuu olemaan presidentti, jolta nuo ominaisuudet puuttuvat, onkin parempi, että hän ei kovin paljon vaikuta asioiden hoitoon.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Pikakommentti 22.10.2017: Nato-keskustelun suuri salaisuus

Turvallisuuskeskustelun suurin myytti on marmatus siitä, että tämän alan eliitin toiminta perustuu salattuun tietoon. Ei se niin ole. Mistään turvallisuusasiasta ei ole käyty niin julkista keskustelua kuin Natosta. Jokainen liikahduksen aavistus leimuaa lööppiotsikoissa kissan kokoisin kirjaimin. Ongelma on siinä, että niin moni ihan vaan varmuuden vuoksi vastustaa Nato-jäsenyyttä, ja vapauttaa itsensä siitä vaivasta, että ottaisi asioista selvää.  

Kaikki se, mitä ikinä olen ajatellut ja kirjoittanut Natosta, perustuu julkiseen tietoon. Sama perusmateriaali on kenen tahansa tavoitettavissa. Sitä mahdollisuutta käyttää moni tutkija ja toimittaja, mutta jo poliitikkojen keskuudessa se on hyvin harvinainen harrastus, puolueiden perusjäsenistä ja kansalaiskeskustelun vapaista sieluista puhumattakaan.

Turvallisuuskeskustelun henkinen vajaatoiminta ei johdu siitä, että tiedosta olisi puutetta. Se johtuu siitä, että tosielämästä tehtyihin havaintoni perustuva tieto torjutaan. On paljon helpompi olla jotakin mieltä, kuin arvioida julkisuudessa esitettyjen perustietojen luotettavuutta ja yrittää ihan itse ajattelemalla muodostaa kokonaiskuvaa, jonka mukaisesti voi keskustella ja äänestää. 

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kolumni 19.10.2017: Asianmukaiset vastatoimet

Etelä-Suomen Sanomat 19.10.2017

Suomalaisen sielun Nato-sykkyrä käpertyi entistä ruttuisemmaksi, kun Venäjän uusi suurlähettiläs sanoi saman kuin hänen kollegansa aina ennenkin. Jos Suomi liittyisi lännen puolustusliittoon, Venäjä joutuisi ”ryhtymään asianmukaisiin vastatoimiin”. Kukaan ei kai sentään odottanut hänen sanovan: ”Ei se mitään, aina silloin tällöin käy niin, että joku liittyy Natoon.”

Kymmenkunta Neuvostoliittoon tai Varsovan liittoon kuulunutta valtiota hakeutui Naton jäseneksi vuosina 1999-2004. Jokaisen liittymisen jälkeen Venäjä ryhtyi vastatoimiin. Se uudisti joukkojensa ryhmitystä, vahvisti asejärjestelmiään ja järjesti sotaharjoituksia, kuten se muutenkin on jatkuvasti tehnyt. Taivas ei ole kertaakaan romahtanut siitä, että joku on liittynyt Natoon. 

Yleisesti ottaen Venäjän diplomaattinen ärhentely on ollut räikeäpää Naton laajennusta valmisteltaessa kuin sen toteutumisen jälkeen. Venäjän vastustaman asian tapahduttua sen ei ole järkevää muistuttaa epäonnistumisestaan.

                                            x                    x                    x

Presidentti Vladimir Putin trollasi Kultarannassa 2016 suomalaisia omaperäisemmin kuin hänen Helsingin-suurlähettiläänsä tänä syksynä. Hän kommentoi Nato-tilannetta sanailemalla, miten rajan takana ovat nyt ”Suomen sotilaat, rauhanomaiset sotavoimat”, ja että Nato-Suomessa sen alueella olisivat ”Naton sotilaat”.

Putin sivuutti muikeasti sen, mitä varten Suomen rauhanomaiset sotavoimat ovat olemassa. Jos joku yrittää tulla kutsumatta Suomeen, näiden joukkojen rauhanomaisuus muuttuu aseelliseksi maanpuolustukseksi olisipa tulija kuka hyvänsä.

Asetelma olisi täsmälleen sama myös silloin, jos Suomi olisi Naton jäsen ja sen alueella olisi puolustusliiton jäsenvaltioiden joukkoja. Ne olisivat täällä Naton perussopimuksen mukaisesti Suomen pyynnöstä tukemassa liittokumppaninsa puolustusta. Niistä voisi olla haittaa Venäjälle vain, jos se alkaisi toimia Suomea puolustavia yhtymiä vastaan.   

Kun Baltian maat liittyivät Natoon 2004, ne vaativat melkein riitaa haastaen liittokuntaa kehittämän alueellisen puolustusjärjestelmän näiden maiden koskemattomuuden varmistamiseksi. Ne joutuivat odottamaan kymmenkunta vuotta. Nato kieltäytyi liikahduksesta, jonka Venäjä olisi tulkinnut hyökkääväksi.

Venäjä on neljännesvuosisadan aikana asevoimaa käyttäen tai sillä uhaten kaapannut neljältä rajanaapuriltaan seitsemän aluetta. Vasta Krimin ryöstö ja Ukrainan sisällisota havahduttivat lännen 2014. Koska Venäjä näytti pysyvästi ottaneen hyökkäävän asenteen, Nato laittautui toimintavalmiuteen Baltian alueella voidakseen Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti puolustaa jäsenvaltioidensa koskemattomuutta, sillä tämä on sen tärkein tehtävä.

                                            x                    x                    x

Naton perussopimus, strategia-asiakirjat, sotilaallisen voiman rakenne, päätöksentekokulttuuri, jäsenkunnan asenteet ja historia osoittavat, että se ei pysty hyökkäämään mihinkään. Venäjän poliittiset ja sotilasjohtajat tietävät tämän täsmälleen yhtä hyvin kuin heidän läntiset kollegansa.
Lausuntoja antavien venäläisjohtajien kannattaa silti näytellä tietämätöntä kaikkien asiantuntijoiden tietämistä asioista. Venäjällä on kokemusta siitä, miten huonosti länsimaiden puoluepamput tuntevat kansainvälisen elämän perusteita ja voimapolitiikan historiaa. Sellaisia amatöörejä on helppo höynäyttää ja samalla ohjata lännen yleisen mielipiteen perussuuntaa Venäjän eduksi Natoa vastaan  

Venäjän sotilaspolitiikan taustalla olevien piilotavoitteiden saavuttaminen vaikeutuisi, jos Suomi liittyisi lännen puolustusliittoon. Vastustamalla Suomen liittoutumista Venäjä osoittaa, että Nato-jäsenyys olisi Suomen keskeisten turvallisuusetujen mukaista.  

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pikakommentti 16.10.2017: Katalonian äänestysfarssi

Jos kansainvälisen yhteisön vaalitarkkailijat olisivat olleet arvioimassa katalonialaisten itsenäisyysäänestystä, seurauksena olisi ollut tuloksen mitätöinti suoralta kädeltä ja paheksuvin äänenpainoin. Venäjän järjestämän Krim-”kansanäänestyksen” ja oikeastaan sen kaikkien sisäisten vaalien suhmurointi on lastenleikkiä verrattuna Katalonian farssiin.

Ajatelkaa nyt. Kansanjoukko kaappaa vaaliurnia yksityiseen valvontaan vaalipäivää edeltävän yön ajaksi. TV-kuvausryhmän läsnäolosta villiintynyt kansanjoukko hurraten ja metelöiden opastaa vaalilippuaan kirjoittavaa vanhusta.

Madridin hallinnolla ei ole pelkästään puhtaita jauhoja pussissaan, mutta se ei sentään ansaitse sitä moraalista halveksuntaa, jonka se on saanut Katalonian äänestykselle osoittamastaan välinpitämättömyydestä. Kansanäänestykseksi tarkoitetun juhlava rituaalin pilasivat katalonialaiset itse. Ja sitten vielä kehtaavat väittää sitä itsenäistymiseen oikeuttavaksi valtiotoimeksi. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Pikakommentti 8.10.2017: Nyt kissa on pöydällä

Sekä Ylen että MTV3:n uutistoimitukset osoittivat 8.10.2017 syvää ymmärtämättömyyttä siitä, mitä Suomessa tapahtui sinä päivänä. Pienpuolueen presidenttiehdokkaan ilmoittautuminen Nato-jäsenyyden kannattajaksi kaataa kupin sekä kokoomuksessa että presidentti Sauli Niinistön kampanjatoimistossa, Mäntyniemestä puhumattakaan.
Kokoomus kannattaa Nato-jäsenyyttä, mutta sen liepeiltä valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi nostettu presidentti Sauli Niinistö ei sano siitä mitään. Kaikki muut ehdokkaat sopertelevat hätäisesti kyhättyjä sommitelmia Nato-jäsenyyskysymyksen epäajankohtaisuudesta.
Nyt kissa on pöydällä. Jokaisen ehdokkaan täytyy sanoa, mitä heille tarkoittaa turvallisuusselontekojen peruslinjaus, jota kaikki puolueet ovat liturgisen pyhyyden hengessä toistelleet kautta aikojen: Nato-jäsenyys on sotilaallisen liittoutumattomuuden rinnalla yllä pidetty vaihtoehto. Sotilaallinen liittoutuminen on Suomelle yhtä mahdollinen kuin sotilaallinen liittoutumattomuus.
Valinta näiden vaihtoehtojen välillä ei voi perustua siihen, mitä kaduilla, toreilla ja sosiaalisessa mediassa huudellaan. Sen täytyy perustua siihen, mitä Suomen lähiympäristön turvallisuusympäristössä on nähty viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana, ja mitä tuntuisi olevan odotettavissa.
Presidentinvaali lakkasi tänään olemasta populistinen kauneuskilpailu ja siitä tuli reaaliolipoliittinen älyllinen harjoitus. Loputakin.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Pikakommntt 7.10.2017: Pääministeri harhailee

Pääministeri Sipilä suositteli Yle Radion Ykkösaamu-ohjelmassa 7.10.2017 uutta harkintaa Suomen päätöksestä olla allekirjoittamatta ICAN-sopimusta. Hän siis suostuu vakavasti harkitsemaan ydinaseet kieltävää sopimusta, jota yksikään ydinasevalta ei ole allekirjoittanut.
Ennen tätä lausumaa Sipilä perusteli järkevästi Suomen tukea ydinydinsulkusopimukselle. Myös sen tavoitteena on ydinaseiden riisunta. Näiden kahden soimuksen erona on se, että useimmat ydinasevalat ovat allekirjoittaneet ydinsulkusopimuken, mutta ICAN-sopimusta ei yksikään.
Sipilä näyttää olevan valmis harkitsemaan perääntymistä tosiasioihin perustuvasta järkiperäisestä päätökestä, kun julkisuuteen leimahtaa isoja otsikoita haihattelusta, joka pyrkii suureen päämäärään ilman niiden tukea, joilla on ratkaisuvalta tässä asiassa.
Tämä ei ollut vahva näyttö pääministeriltä, jolla on keskeinen asema Suomen turvallisuuspolitiikassa. Sellaisen johtajan ei sovi säikähtää sentään ihan mistä tahansa uutisesta, vaikka kansa hurraa ihanalle asialle, jossa ei ole päätä eikä häntää.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Pikakommentti 6.10.2017: ICAN-sopimus on turhake

Ydinsulkusopimuksen 6. artikla: ”Jokainen sopimuksen osapuoli sitoutuu käymään hyvässä uskossa neuvotteluja ydinasekilpailun pikaiseen lopettamiseen ja ydinaseriisuntaan liittyvistä tehokkaista toimenpiteistä sekä tarkan ja tehokkaan kansainvälisen valvonnan alaisena tapahtuvaa yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta.”

Mihin enää tarvitaan ICAN-sopimusta, kun sen tomerasti tahtoma asia on jo kirjattu ydinsulkusopimukseen. Varsinkin kun useimmat ydinasevallat, jotka todella voisivat vaikutta ydinaseiden riisuntaan, ovat allekirjoittaneet ydinsulkusopimuksen, mutta yksikään ydinasevalta tai sellaiseksi pyrkivä ei ole allekirjoittanut ICAN-sopimusta.

Mutta onhan se Norjan Nobel-komitea ennenkin kannutanut hyvää tarkoittavien puuhakkaiden ihmisten itsetehostusta.