Pikakommentti 28.2.2019: Omat koirat purivat

Sen siitä saa, jos presidentti öykkäröinnillään karkottaa kaikki vähänkin kansainvälistä kokemusta saaneet virkamiehet avustajakunnastaan ja lähtee soitellen sotaan vain sillä perusteella, että juuri hän on maailman paran diilin tekijä.
Mahalaskuun päätynyyttä huippukokousta Trumpin hallinnossa valmistelleella virkamieskunnalla ei selvästikään ollut harmainta aavistusta siitä, mistä asemista Pohjois-Korea lähtee neuvotteluihin, ja mitä se sieltä hakee. He taluttivat presidenttinsä ansaan huomaamatta sitä itsekään.
He taluttvat presidenttisä ansaan huomaamatta sitä edes itsekään. Ja hämmästys on hirmuinen, kun kyynisen diktaattorin mielistely ja julkinen nöyristely hänen edessään ei johdakaan diiliin. Diilin tekijät ovat nykyisin ihan muualla kuin Valkoisessa talossa.

Pikakommentti 26.2019: Miten laki säädetään

Kannatan ajatusta valtion kustantamasta toisen asteen koulutuksesta. Silti kauhu täyttää sydämen kun niin tärkeän asian virittäneet kansalaisaloitteen puuhaihmiset  eivät ole ottaneet selvää niin yksikertaisetsaa perusaisasta kuin se, että miten uusi lainsäädäntö käynnistyy eduskunnassa. He todella tarvitsevat sitä koulutusta, jonka hankkimista haluavat tehostaa.

Kolumni 21.2.2019: YHDESSÄ YKSIN

Suomi ja Ruotsi yhdessä yksin

Etelä-Suomen Sanomat 21.2.2019 
Suomalainen ajatuspaja Libera ja sen ruotsalainen kollega Frivärld ovat pohtineet Itämeren turvallisuustilannetta. Siitä syntyi Hanasaaren kulttuurikeskuksessa toteutettu pikaseminaari, jonka otsikko pelkisti nokkelasti Suomen ja Ruotsin yhteiselon ongelman: Yhdessä yksin? Onnittelut sen keksijälle. Harvoin näkee näin tiiviistä ajatuksen ja sanonnan ristiinkytkentää. Varsinkin kun siihen on liitetty kysymysmerkki.

Seminaarin istunnot syvensivät yllättävästi sen pääotsikon sisältöä. Näiden pohjoismaiden turvallisuuspoliittinen läheisyys ei ole ihan niin herttaista kuin on tapana julistaa. Ruotsi on sittenkin sen verran yksin, että Suomi ei voi olla ihan täysin yhdessä sen kanssa.    

Ruotsi on yhteistyössä Yhdysvaltain ja Naton kanssa yhtä innokkaasti kuin Suomi, mutta virallisissa lausunnoissaan se torjuu Nato-jäsenyyden kaikissa olosuhteissa, ainakin nykyisen. 

vähemmistöhallituksen elinaikana. Suomi taas korostaa mahdollisuuttaan jatkojalostaa yhteistyötä lännen kanssa Nato-jäsenyydellä. Tällä jakolinjalla naapurukset ovat erillään. Suomi voi kuvitella olevansa yhdessä myös Naton kanssa, mutta Ruotsi ei. Ruotsi on vähän enemmän yksin kuin Suomi.

Naapurit ovat sitoutuneet vain siihen, että Nato-asiassa ei aiheuteta toiselle yllätyksiä, kuten EU-kysymyksessä aikoinaan. Ne eivät ole sitoutuneet yhdessä liittymään Natoon eivätkä yhdessä pysymään siitä erossa. Jos Suomi arvioi tarvitsevansa puolustusliiton jäsenyyttä ja voivansa sen saavuttaa, Ruotsille annettu sitoumus täyttyy sillä, että Suomi ajoissa ilmoittaa aikomuksestaan. Ruotsi sitten joko sopeutuu siihen tai seuraa mukana. Kumikin päättää itse.  

                                            x                    x                    x

Ruotsin turvallisuuspolitiikkaa määrävään asemaan päässeet poliitikot unelmoivat maansa puolueettomuuden ikuisuudesta. Samaa väljähtänyttä nostalgiaa on Suomen Nato-vastaisten populistien haikailussa yya-ystävyyden perään.

Ruotsin demarivetoisen Nato-kammon oudoin piirre on sen osoittama tietämättömyys tai piittaamattomuus siitä, millä säännöillä nyt pelataan. Nyt on voimapolitiikan korkeasuhdanne. Voimaa vastaan voi puolustautua vain vastavoimalla ja pelotteelta. Jos ei ole kovin paljon voimaa, jo kainokin liputus Nato-jäsenyyden mahdollisuudella luo pelotetta, joka opastaa Venäjää  varovaisuuteen. 

Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat palanneet tämän valttikortin käsistään. Sama henki elää myös Suomessa, vaikka eduskunnan suuren enemmistön moneen kertaan hyväksymä turvallisuuslinja sisältää mahdollisuuden hakeutua Natoon. Ruotsi on joutunut turvallisuushämärässä elävän suuren puolueen komentoon. Sama uhkaa Suomea vielä tänä keväänä. Se ei lupaa hyvää Itämeren alueen turvallisuudelle

Euroopan turvallisuuden polttopiste on siirtynyt kylmän sodan aikaisilta sijoiltaan keski-Euroopasta. Se ei ole enää Fuldan kapeikossa Erfurtin ja Frankfurt am Mainin välillä. Se on siirtynyt tuhatkunta kilometriä Itämeren eteläosaan, Baltian puolustuksesta vastaavan Naton pohjoisen siiven selustaan Kaliningradin alueelle.  

Ruotsin hallituksen kummallisella asenteella voi kuitenkin olla raaka voimapoliittinen tausta. Ehkä tämän puolueettomuuden lippua kantavan jalon ritarin selustaa varmistaa edelleen Yhdysvaltain salainen turvallisuustakuu, kuten jo kylmän sodan aikana. Se tekisi ymmärrettäväksi myös Ruotsin käsittämättömän oma-aloitteisen aseistariisuutumisen parikymmentä vuotta sitten.

Suomen poliittisessa kentässä rehottavalle populistiselle Nato-kammolle on vaikea löytää edes tuollaista arvailuun perustuvaa selitysyritystä. Sille on vaikea keksiä muuta taustaa kuin yya-huumasta jääneen suomettumiskrapulan aiheuttama ajatuskatkos.    

Pikakommentti 20.2.2019: Kyy Alma Materin povella

Voi hyvä tavaton. Huomasin Hesarin Minne mennä-palstalta esitelmätilaisuuden, jonka teemana oli rakkauden mysteeri muinaisessa Egyptissä. Onpa mielenkiintoista. Miten ihmeessä ikivanhojen hautalöytöjen ja kulttirakennusten tutkimuksessa on päästy käsiksi noin jännään asiaan. Siis sinne.

Siellä kuulin, että pyramidin hautakammion paljaiden seinien mittasuhteet ovat piin kerrannaisia tai osia, ja siitä seuraa, että jos ihminen osaa laulaa taajuudeltaan oikean äänen, holvi alkaa resonoida. Pyramidien rakenne osoittaa, että niitä on alun perin alkanut rakentaa toistakymmentätuhatta vuotta sitten sammunut korkeakulttuuri, jolla oli koneelliset menetelmän kiven leikkaamiseen. Pyramidityömailla kymmeniä tonneja painavia kivijärkäleitä liikuteltiin levitaatiolla. Pyramidien kammioissa suoritetut rituaalit ovat palauttaneet kiviarkkuun suljetun totuuden etsijän oman persoonallisuutensa tuntemattomiin kerroksiin ja valekuoleman kautta opastaneet hänet kohti täydellistä totuutta. Ja tämän kaiken kuulin siinä Helsingin Yliopiston Porthanian luentosalissa, jossa väittelin tohtoriksi yli 40 vuotta sitten.

Miten ihmeessä tämän luentosarjan järjestänyt Forum Humanum ry on päässyt kyyn tavoin luikertelemaan minun Alma Materini povelle?

Pikakommentti 14.2.2019: Tiedustelun toimintakulttuuri

Fundamentalistit vaativat perustuslaillista kirkasotsaisuuta lainsäädännöltä, jonka pitäisi antaa Suomen tiedustelulle siltä tähän asti puuttuneet työkalut. Sen kansainvälisen toimintaympäristön keskeinen työmenetelmä on kieroilu, joka ei säikähdä, vaikka tiedustelu luiskahtaisi vakoilun ja sabotaasin puolelle.

Kannattaa varoa, että perustuslaillinen puhdasoppisuus ei jo etukäteen tylsistä niitä aseita, joilla Suomen tiedustelu saa puolustautua maan turvallisuutta uhkaavia epäystävällisiä toimijoita vastaan. 

Tulee mieleen sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jota käsitelevä väitöskirjani tarkastettiin hyvin monta vuosikymmentä sitten. Siinä jouduttiin törkeästi loukkaamaan perustuslain kaikkein keskeisempiä säädöksiä Suomen pelastamiseksi vielä pahemmalta kohtalolta kuin se, mihin se oli jo joutunut.

Jos nyt vireillä olevan lakiuudistuksen jotkut tiedustelun kannalta tarpeelliset yksityiskohdat voisivat ehkä uhata joitakin perusoikeuksia, kysymys on luultavasti varsin pienistä oikeudenloukkauksista siihen verrattuna, mitä kaikkia menetelmiä kriisitilanteissa on jouduttu käyttämään.

Pelkkä perustuslaillinen oikeaoppisuus ei riitä pahojen aikeiden torjumiseen. Pitää ottaa huomioon myös se toimintakulttuuri, joka vallitsee tiedustelun työkentällä.

Kolumni 7.2.2019: TWIITIN TEHO

Voittaako twiitti perustuslain? Etelä-Suomen Sanomat 7.2.2019

Presidentti Donald Trumpilla on pakkomielle. Aina silloin tällöin pitää täräyttää jotakin uskomatonta, että huomattaisiin. Taktiikka toimii hyvin, mutta mediamyllerryksen nostaminen on helpompaa kuin sen käyttövoimaksi otetun poliittisen jymypaukun toteuttaminen.

Washingtonin vallan käytäviltä kuuluvien vihjeiden mukaan presidentti valmistelisi Yhdysvaltain vetäytymistä Natosta. Se voi tietysti olla klassinen harhautus media ohjaamiseksi kauhistelemaan välillä muutakin kuin vain Trumpin kompastelevaa muuriprojektia. Mutta voihan twiitti olla kivenkovaa propagandaakin. Trump korventaa eurooppalaisia siitä, että ovat ulkoistaneet turvallisuutensa rahoituksen Yhdysvalloille. Siihen hänellä on hyvät perusteet.

Toisen vihjetiedon mukaan kongressissa olisi valmisteilla tahdonilmaus, joka kaataisi presidentin sotilaallisen eristäytymispolitiikan heti alkuunsa. Jos kongressi alkaa etukäteen vastustaa presidenttiä, syntyy huikea mutta ei ennenkuulumaton jännite. Sellaisen draaman alkumuoto koettiin 100 vuotta sitten ensimmäisen maailmansodan päättyessä.

Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson johti voittajan elkein sodan hävinneen Saksan lopullisesti nöyryyttäneen Versaillesin rauhansopimuksen valmistelua. Hänen jo sodan aikana julistamansa 14 kohdan ohjelman tarkoituksena oli kitkeä kansainvälisestä politiikasta sota, valehtelu, vakoilu ja muut kieroilun muodot. Sellaisen ihanteellisen järjestyksen valvojaksi piti perustaa arvovaltainen maailmanjärjestö. Tämä kaikki kirjoitettiin Versaillesin sopimukseen ja niin syntyi Kansainliitto.

Versaillesin rauha oli Wilsonille loistava voitto, mutta kotikentällä omat koirat purivat. Republikaanien hallitsema senaatti ei halunnut ryhtyä demokraattien riveistä valitun presidentin johdolla eurooppalaisten katutappeluiden erotuomariksi. Senaatti ei hyväksynyt Versaillesin rauhansopimusta ja Yhdysvallat jäi presidenttinsä ideoiman Kansainliiton ulkopuolelle.

Nyt voi syntyä 100 vuotta sitten vallinneen asetelman käänteinen toisinto. Presidentti haluaa irtiottoa Euroopasta, mutta kongressi pelkää Nato-eron heikentävän Yhdysvaltain poliittista uskottavuutta niin, että siitä olisi enemmän haittaa kuin olisi hyötyä siitä, että puolustusmenoja voisi ehkä vähän pienentää. Ilmassa on suuren perustuslaillisen kriisin tuntua. Johdetaanko Yhdysvaltoja Valkoisesta talosta vai Capitol-kukkulalta?

Tilanne oli 100 vuotta sitten niin selvä, että tätä kysymystä tuskin esitettiin. Yhdysvaltain perustajaisät sommittelivat jo 1700-luvun lopulla liittovaltiolle perustuslain, jonka johtoajatuksena on rajata vahvan presidentin valta niin, että kenellekään ei tulisi mieleen pyrkiä diktatuuriin. Ensimmäisen maailmasodan loppuvaiheessa senaatti voitti presidentin kaikilla tuomariäänillä.

Yhdysvaltain perustuslain toisen artiklan toisen sektion toinen kohta on sama kuin 100 vuotta sitten. Sen mukaan presidentillä on oikeus solmia sopimuksia senaatin neuvojen ja suostumuksen mukaisesti, ja senaatti päättää niistä kahden kolmasosan enemmistöllä. Yhdysvallat liittyi Natoon kesällä 1949 kun senaatti hyväksyi äänin 83-13 Naton perustaneen Pohjois-Atlantin sopimuksen.

Voiko presidentin twiitti ohittaa perustuslain säädöksen mukaisesti tehdyn senaatin enemmistöpäätöksen? Vai tarkoittaisiko se vain Yhdysvaltain irtautumista Naton sotilaallisista rakenteista kuten Ranska vuosina 1966-2009? Siinä tapauksessa Pohjois-Atlantin sopimus olisi edelleen voimassa ja sitoisi Yhdysvaltoja. Sen viidennen artiklan mukaan maailman mahtavin supervalta voisi tukea hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Nato-maan puolustusta lähettämällä vaikkapa huopia ja telttoja.    

Pikakommentti 5.2.2019 : Kysymys

Illan uutiset herättivät kyysymyksen. Kumpi on tärkeämpi: Sekö, että joku desimaaliluku on jossakin lakipykälässä. Vai se, että on rahaa palkata sellainen määrä osaavaa väkeä, että hoidon taso on hyvä. Kumpaan ryhmään kuuluvat oppositiopuoueet, populistivetoiset hallituspuolueet ja Petteri Orpo?