Kolumni 30.5.2019: imperiumin vastaisku

Etelä-Suomen Sanomat 30.5.2019I

Europarlamenttivaalin yleisvaikutelma on myönteinen. Kansallinen oikeistopopulismi ei yltänyt jytkyyn. Sen ääniosuudet Britanniassa, Ranskassa ja Italiassa olivat kyllä hurjat, mutta jokaisella vaalin voittajalla on ikioman kansallisen peruspopulisminsa. Niistä ei synny Euroopan parlamentin työtä ohjaavaa poliittista yhteisöä, melua ja melskettä kylläkin.

Perinteinen, havaittuihin ilmiöihin perustuva asioiden järkiperäinen hoitaminen näyttää sittenkin saavuttaneen jonkinlaisen elämisen oikeuden. Tätä linjaa perinteisesti kantavat isot ryhmät taantuivat, mutta oikeistopopulismia vastustavat vihreät saivat ihan oikean jytkyn. Voi olla, että ilmastotietoisuus alkaa yhdistää keskustaoikeistoa, liberaalidemokraatteja ja vihreitä, ja siitä kehittyy parlamenttityötä johtava linja.

Vasemmistoliitin puheenjohtaja iloitsi, kun ei tullut EU-myönteistä aaltoa. Mutta liioin ei tullut populistista hyökyä. Tuli imperiumin vastaisku.

Euroopan parlamentin vaalit saivat Suomessa ensimäistä kertaa todellista painoarvoa. Niissä on kysymys meille tärkistä asioista. Median tulokulma tähän vaalitilanteeseen on niin eurooppalaisesti suomalainen, että se suorastaan lämmittää mieltä. Ylen ja Helsingin Sanomain toimitukset tekivät sankarityön. Se tuntuu lopultakin herättäneen oivalluksen, että asioiden tapahtuminen Euroopassa vaikuttaa meihin, ja se on tärkeää. Siksi meidän kannattaa yrittää vaikuttaa siihen. Tämä on poliittista aikuistumista.

x x x

Oikeistopopulistit taitavat haukkua väärää puuta, kun yrittävät toteuttaa uutta kansandemokratiaa Euroopan parlamentin kautta. Se on kovin monella tavalla erilainen ilmiö kuin kansalliset parlamentit. Euroopan parlamentissa toimii erilainen vaikuttamisen rakenne kuin populistinen puheissa ja poseerauksessa riehuminen, joka on kansallisen politiikan arkipäivää.

Populistinen hyökkäys Euroopan unionia vastaan, on henkisesti vahvistanut unionia ja hämmentänyt populismia. Kaiken huippu on brexit-ärhentely. Se myytiin ruohonjuuritasolle tuulesta temmatuilla väittämillä ja ilmiselvillä valeilla. Kukaan ei vieläkään ole pystynyt osoittamaan ihmisten kokeman kurjuuden kytkentää Britannian EU-jäsenyyteen. Brexit-huumassa epätotuuksien kaupittelusta tuli politiikan ydin.

Vasta bexitin sekavat toteutusyritykset osoittivat, mitä kaikkea Britannia menettää, jos se todella eroaa unionista. Jäsenyydestä on sentään monenlaista hyötyä. Kansan paha mieli ei kai voi ihan kokonaan olla Euroopan vika. Britannia menetti monia asioita jo silloin, kun talous ja yhteiskunta alkoivat ennakoida unionista eroon joutumista. Ne menetykset eivät peruudu, vaikka järki voittaisi ja brexit peruuntuisi.

Toinen Euroopan unionia uhkaava populistinen jekku on välimerellinen taloudenpito. Sen ideana on rauhoittaa talouden ja yhteiskunnan rappiosta vihainen kansa heittämällä sille tukuittain rahaa, joka on lainattu häpeämättömästi ilman näkymää velan hoitokustannusten ja kuoletuksen vaikutuksesta valtiontalouteen. Tätä lainaa ei ehkä ole tarkoituskaan maksaa takaisin. Koskaan.

Kaiken huippu on Keikka, jolle pakotettu saneerausohjelma lupaa helpotusta pikemminkin vuosisadan kuin vuosikymmenten aikajänteellä. Ja Italia on syöksymässä liput liehuen samaan syöveriin. Näistä kahdesta populismin uhrista Kreikka on pienempi paha. Italian on niin suuri talous, että sen katastrofi voi olla melkein katastrofi myös EU:lle. Silloin Italian on turha toivoa edes sellaista kärsivällisyyttä, jonka varassa Kreikka nyt sinnittelee.

Kotimaidensa talouden tuhonneen populismin sanomaa tuskin kuunnellaan kovin suurella myötätunnolla Brysselissä ja Strasbourgissa.

Pikakommentti 29.5.2019: Tuleeko höttöhallitus?

Hallitusneuvottelijat ovat juuri päättämässä, että talouskasvu jatkuu neljä vuotta kahden prosentin tasolla.  Siitä sitten syntyy ihan itsestään uusia työpaikkoja ja verotuloja kaikkeen siihen mukavaan ja järkevään, mitä he ovat päättäneet tehdä rasittamatta sillä kenenkään taloutta.

He kaikki tietävät, että ilmainen lounas ei vieläkään ole totta. Mutta kun tekee niin hirveästi mieli hallitukseen, he uskovat, että useimmat muut kuitenkin uskovat ihmeeseen. Ja bingo. Niin meillä on hallitus.

Ja sitten kun paljastuu, että hallitus oli perustettu pelkälle höttöpuheelle, laskun maksaa kansa. Niin on aina ollut. Mutta se vaan on kauheaa, että hallituksen muodostajat ja heidän kannattajansa taas kerran ovat uskovinaan ilmiselvään mahdottomuuteen.  

Pikakommentti 24.5.2019: Tämä oli vasta alkua

Siltarumpupohjaisen sote-lehmänkaupan varaan ei vielä voi muodostaa hallitusta. Nyt on lunastettu vasta se diili, jolla nämä puolueet maaniteltiin edes neuvottelemaan hallitusohjelmasta. Ja sitten katsotaan, mitä se neuvottelu tuottaa. Miten tämä ryhmä nielaisee edes 600 miljoonan pysyvät menonlisäykset, kiristyvän verouksen, valtion omaisuuden myynnin ja kasvavan valtionvelan. Mielenkiintoista.  

Olisihan se pitänyt huomata heti. Jos oikein yllyttää ihmisiä unelmoimaan sellaisesta, mikä on mahdotonta, ja sitten joutuu ilmoittamaan, että se todellakaan ei ole mahdollista, siitä jo tyhmempikin suuttuu.

Jos Säätytalolla täytetty toiveiden tynnyri on arvoltaan kahdeksan miljardia euroa, useimmat ihanan tulevaisuuden unelmoijat voivat todeta, että juuri heidän unelmansa mahtuu siihen raamin. Ja sitten kun  seitsemän muuta toteavat saman omasta unelmistaan, katastrofi on valmis.

Miten ihmeessä neuvotteluosaamisen mestarina markkinoitu hallitustunnustelija voi taluttaa Säätytalolle kerätyt kaikissa liemissä keitetyt puoluepamput ja asiantuntijat tällaiseen kevyen unelmoinnin ansaan. Lopputuloksen olisi pitänyt olla jo etukäteen ilmeinen. Epäonnistuminen. Oma vika.

Kolumni 16.5.2019: UMPIKUJAAN JA SIITÄ ULOS

Etelä-Suomen Sanomat 16.5.2019

Kukaan puoluejohtaja ei kai koskaan ole saanut johdettavakseen eduskunnan suurinta puoluetta niin heikolla vaalituloksella ja pienellä eduskuntaryhmällä kuin Antti Rinne. Edellisessä eduskuntavaalissa hänen johtamansa SDP:n ääniosuus oli vielä huonompi kuin nyt, ja sillä tuloksella SDP oli eduskunnan neljänneksi suurin. Rinne on johtanut puolueensa kaksi kertaa eduskuntavaaleihin. Niiden tulokset ovat SDP:n 112-vuotisen historian huonoimmat.

Voi olla vaikeaa kuvitella kummallisempaa poliittista logiikkaa kuin keskustan menettely. Sen vaaliulos oli historiallisessa jatkumossa yhtä hirveä kuin SDP:n. Tavanomainen viisaus on saanut jo tätä pienemmänkin tappion kärsineen puolueen luikkimaan oppositioon. Sieltä on sitten mukava huudella hallituksen rumista, mutta välttämättömistä päätöksistä, samoin kuin uusi hallituspuolue teki oppositiossa ollessaan.

Mutta keskusta riensikin lippu puolitangossa hulmuten lohduttamaan vaalitulosta murehtivia sosiaalidemokraatteja. Kohtalotoveria ei jätetä. Molempien puolueiden johdoissa tiedetään, että hallitusvastuu miltei missä tahansa tilanteessa vie kohti vaalitappiota. Nyt nämä kaksi suurtappion kärsinyttä kerjäävät yhdessä vielä lisää sitä samaa, mitä jo nyt saivat.

Rinteellä tosin ei ole valinnan varaa. Pääministeriksi ryhtymien
hänen tilanteessaan on parlamentaarisen peruslogiikan sanelema pakko. Mutta keskusta järjesti melkein hirtehisen teatterikuvaelman osoittaakseen, miten se vastuuntuntoa puhkuen teki poliittisen logiikan vastaisen ja vielä entistäkin kurjempaa kohtaloa enteilevän päätöksen.

Kolmas hallitusneuvotteluihin tähtäävän ponnistuksen kummallisuus on Rinteen valitsema marssijärjestys. Ensin yleistä hyvää innokkaasti haluavat neuvottelijat houkutellaan keksimään kaikki mahdolliset vaalisataset ja muut namut. Hetken aikaa se saavat nautiskella siitä, mitä kaikkea ihminen voikaan unelmoida. Ja sitten taloustietäjät tyhjentävät koko toiveiden tynnyrin tunkiolle. Tällaisilla askelmerkeillä ohjattu hallitusohjelman valmistelu on jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan.

Kohtuullinenkin ilmastopoliittinen linjaus nielisi rahaa enemmän kuin sitä on. Keskustan pitämiseksi hyvällä mielellä SDP joutuu ehkä suostumaan maakuntahallintoon, mutta muille se tuskin käy. Metsänhakkuiden rajoittaminen on samanlaista aatteella ylvästelyä kuin oli ydinvoiman vastustaminen aikoinaan. Ja vihreät voivat valita minkä tahansa muunkin tempun rysäyttääkseen kasaan hallitusneuvottelijan kokoon harsiman himmelin.

Rinne ei sentään voi vanhasta tottumuksesta komentaa osapuolia kolmikantaan tai uhata lakolla. Hänellä ei ole enää pelimerkkejä. Tarvitaan uusi erä, ja olisi Jussi Halla-ahon vuoro yrittää. Mutta miten kaiken vaalitaistelussa nähdyn jälkeen voisi syntyä puoluerypäs, jonka tavoitteena olisi perussuomalaisen johtama hallitus? Ja haluaako Halla-aho sitä itsekkään? On riittävästi näyttöä siitä, mitä tapahtuu hallitusvastuuseen joutuville populisteille.

Jäljelle jää populismia vastustavien puolueiden yhteishallitus. On vaikea kuvitella sen pääministeriksi muuta kuin suurimman puolueen puheenjohtajaa, olkoon vaikka kuinka hiuksenhienosti suurin. Antti Rinteellä on parlamentaarinen pakko edes yrittää uudestaan talouden ja yhteiskunnan arkitodellisuudesta ylöspäin ponnistavin eväin.

Uusi kuvio vaatisi keräämään SDP:n ja kokoomuksen pitkän kaupanhieronnan tulokset roskakorista takaisin neuvottelupöydälle. Kuvio ei olisi huono. Suomi asettuisi näyttävästi eurooppalaiseen rintamaan, joka torjuu populismin ja keskittyy todellisuuden hallintaan klassisen parlamentarismin menetelmillä.

Tiedoksi 12.5.2019: Keskusteluni Tapani Ruokasen kanssa

Jos viime viikolla et sattunut katselemaan keskusteluani Tapani Ruokasen kanssa, se uusitaan tänään illalla klo 19. Jutun taustalla on viime syksynä ilmestynyt kirjani Lännen tiellä Paasikivestä Niinistöön. Keskustelussa on toivottavasti eväitä hallitusohjelman ulkopoliittisen osaston tekijöille, jotka tähän asti näyttävät työskennelleen syvän hiljaisuuden vallitessa. AlfaTV näkyy ainakin useimmissa verkoissa kanavapaikalla 15.

Tiedoksi 7.5.2019: Puhe on turvallisuudesta AlfaTV klo 22.00

AlfaTV klo 22.00: Tänä iltana juttelen Tapani Ruokasen kanssa turvallisuudesta. Taustalla on viime syksynä ilmestynyt kirjani Lännen tiellä Paasikivestä Niinistöön. Keskustelussa on toivottavasti eväitä hallitusohjelman ulkopoliittisen osaston tekijöille, jotka tähän asti näyttävät työskennelleen syvän hiljaisuuden vallitessa. Alfa TV näkyy ainakin useimmissa verkoissa kanavapaikalla 15.  

Pikakommnetti 6.5.2019: Kuka selvittäisi tämän sotkun

Demarien puheenjohtaja Antti Rinne johtaa hallitusneuvotteluja äärimmäisen huonoista asetelmista. Ja tänä iltana ne huonontuivat vielä lisää. Ilmeiesti kokoomuksen neuvottelijat ovat lannistaneet hänet juuri nyt, kun uusin puolueiden kannatuskysely veti lopullisesti maton Rinteen jalkojen alta. Hallitusneuvotteluja käydään tietysti vaalitukoksen perusteella, mutta se ei enää anna Rinteelle kovin vahvaa tukea. Hän on lähes tyhjän päällä vaalimatematiikasta huolimatta. Mutta ei käy kateeksi kokoomustakaan. Miten kukaan ikinä voisi selvittää tämän sotkun.  

Pikakommentti 2.5.2019: Mikä pelottaa?

Ylen TV 1:n A-studion Talkin illalla 2.5.2019 herättämiä kommentteja pikamiettimisen jälkeen: EU, Kiina, Venäjä, Trump, ilmasto ja nämä muut isot asiat ovat isoja asioita edelleen.

Mutta siinä menossa Nato unohtui melkein kokonaan. Keskustelijat ilmeisesti ymmärsivät, että ollaan niin lähellä Nato-jäsenyyttä, että sen torjuminen olisi dramaattinen äkkikäännös. Ilmeisesti siksi he kauhuissaan vaikenivat.

Vain harva uskaltaa nykytilanteessa sanoa ulos sitä ilmeisen selvää faktaa, että Nato-jäsenyys on ainoa johdonmukainen jatke sille kaikelle, mitä Suomen turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina tehty.

Suurin osa puolueiden asiantuntijaeliitistä ei ole ollenkaan tyhmää väkeä, ja osa puoluejohtajistakin voi olla ihan fiksuja. He tietävät, missä mennään. Heillä on suuri vastuu. Heidän on uskallettava osoittaa puolueidensa päättäville ryhmille, että presidentti on tarjonnut viime presidenttivaalikampanjassaan johdonmukaisen polun Nato-jäsenyyteen.

Suomi on jo vuosikaudet toiminut kuin Nato-jäsen. On lapsellista kuvitella, että Venäjän poliittiset ja sotilaalliset johtajat eivät olisi huomanneet sitä. He toimivat tämän havainnon mukaan.

Se, että Suomi vahvistaisi tämän kaiken paperille painetulle sopimuksella, ei olisi venäläisille yllätys vaan johdonmukainen seuraus siitä, mitä tähän mennessä on nähty. Mikä meitä suomalaisia tässä asiassa oikein niin kamalasti pelottaa?