Kolumni 25.8.2017: Tuomioistuin keventäisi valiokunnan taakkaa

Etelä-Suomen Sanomat 25.8.2017: 

Pari Turun ylipiston valtiosäännön osaajaa rikkoi kesäkauden uutishiljaisuuden arvioimalla tiedustelutoiminnan valtuuksia lisäävän lakiesityksen tarkoituksenmukaisuutta ja ajankohtaisuutta. Juristiasiantuntijat ottivat taakakseen tehtävän, joka perustuslaissa osoitetaan eduskunnalle.

He ilmoittivat tuntevansa voimapolitiikan kaikkein synkimmän hybridi- kyber- terrori- ja trollimaailman tilanteen paremmin kuin turvallisuusviranomaiset ja politiikan ja sotatieteiden tutkijat.

Heidän sanomansa oli valoisa. Ei syytä huoleen. Mitään erikoista ei ole tekeillä, ei varsinkaan nyt. Hallituksen esitys turvallisuusviranomaisten valtuuksien lisäämisestä on heidän asiantuntemuksensa perusteella sekä aiheeton että väärin ajoitettu.   

Aikaisemmin keväällä perustuslakivaliokunnassa nähtiin sote-lainsäädännön käsittelyssä samanlainen korkeasti oikeusoppineiden loikka yli vallan kolmijaon määrittämien sektorirajojen. Kuten tiedetään, opposition arvomaailmassa julkisen vallan tuottama palvelu on määritelmällisesti parempaa kuin yksityisen sektorin palvelu. Niinpä muutamat perustuslakiasiantutijat osoittivat pitävänsä opposition tahdon toteuttamista hallituksen perustuslaillisena velvollisuutena.

Ainakin näissä kahdessa melko tuoreessa asetelmassa poliittinen piilovaikuttaminen ja tietotasoltaan huuhaa-luokkaa oleva pönötys voivat saada perustuslakivaliokunnassa painoarvoa enemmän kuin ne ansaitsevat. Valiokunnan jäsenet ovat poliitikkoja, joihin juhlitun professorin lausunnon poliittisesti mukavalta tuntuva sisältö voi tehdä isomman vaikutuksen kuin sen asiaperusteet edellyttävät.

Vähitellen on alkanut näyttää sitä, kuin akateemisessa norsunluutornissa itseään täydentävä perustuslaillinen hyvä veli-yhteisö olisi hankkiutumassa epävirallisen ylähuoneen rooliin. Niistä korkeuksista se yrittää kiilata lainsäädännön lattiatasolle. Tällaiset oikeusoppinet uhkaavat demokratia herkintä ydintä. Vallan kolmijaon murtamisyrityksen pitäisi soittaa hätäkelloja kaikkialla siellä, missä demokratia on kunniassa. 

                                            x                    x                    x

Eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu jatkuvasti hakemaan politiikan ja juridiikan välistä rajalinjaa. Päätös lakiesityksen säätämisjärjestyksestä ratkaisee usein myös sen mahdollisuuden menestyä seuraavissa täysistunnoissa. Jos hallituksen esitystä eduskuntaryhmässään kannattanut edustaja äänestää perustuslakivaliokunnassa sen vaikeutetun käsittelyjärjestyksen puolesta, hän tavallisesti tulee ampuneeksi upoksiin kannattamansa esityksen.

Tämän ikuisuusongelman rinnalle tuntuu nyt nousevan perustuslakiasantuntijoiden keskuudessa viriävä taipumus pyrkiä parlamentin arkiselle työsaralle. Nämä kaksi ongelmaa antavat lisäpontta tähän asti lähes automaattisesti torjutulle ajatukselle perustuslakituomioistuimen tarpeellisuudesta. Se ei ole teoriaherrojen hienostelua vaan sen sanelee terve tarve. Poliittinen ja perustuslaillinen harkinta eivät viihdy saman pöydän ääressä.

Perustuslakituomioistuimen tehtävänä olisi tarkistaa hallituksen lakiesitysten yhteensopivuus perustuslain kanssa. Siinä prosessissa valtiosääntöoikeuden akateemiset asiantuntijat menettäisivät mahdollisuuden käyttää oletettua arvovaltaansa poliittiseen ohjailuun. He joutuisivat todistelemaan näkemyksensä opillisesti vertaisilleen, tuomarinvalan velvoitteella toimiville korkean oikeusistuimen jäsenille.

Perustuslakituomioistuin vapauttaisi eduskunnan perustuslakivaliokunnan poliittisen päättämisen ja perustuslakitulkinnan ristipaineesta. Samalla torjuttaisiin asiantuntijoiden pyrkimykset poliittisen lainsäädäntötyön piilovaikuttajiksi.