Kolumni 11.8.2017: Suomalaiset puolustavat Suomea

Etelä-Suomen Sanomat 11.8.2017

Maasotakoulun alokkaat vannoivat sotilasvalan ja ylennettiin jääkäreiksi, ja rivissä oli myös meidän tyttäremme poika. Kunnan koulukeskuksen tantereille järjestetty seremonia oli tyylikkäästi perheenlämpöinen kesätapahtuma. Juhlamenoja johtanut eversti puhui rauhallisen vakuuttavasti, militaristisesta poseerauksesta ei jälkeäkään. Paraatijoukon tarkastuksen päätteeksi hän tervehti sotaveteraanien ja lottien pientä kutsuvierasryhmää yhtä juhlavasti kuin katselmuksen kärjessä kannettuja sotakoulujen lippuja.

Neliöön ryhmitetyt joukot reagoivat rituaalin käskyihin näyttävästi. Vähäeleinen kurinalaisuus teki vaikutuksen. Sotilaallista perinnespektaakkelia seurasi sukukuntien koko aikaulottuvuuden kattanut yhteisö, veteraani- ja lottaikäisistä isovanhemmista keskenään touhuaviin lapsenlapsenlapsiin. Perheet olivat siviilimäisesti kannustamassa tyttäriensä ja poikiensa puolustuskoulutuksen juhlahetkeä, joita asevelvollisen palvelusaikaan ei monia mahdu.

Vanha sotauho ei ole nykyaikaa. Vaalikentän ilmapiiri oli vakava ja lämmin. Valapuheen pitänyt eversti ja komppaniaansa komentanut kapteeni suhtautuivat asevelvollisiin arvostavasti ja kunnioittavasti. Se luo sivistynyttä maanpuolustushenkeä. Yleistä asevelvollisuutta väheksyvien sota-ammattilaisten ja varusmieskoulutukselle naureskelevin elämäntapamilitaristien pitäisi joskus päästä näkemään suomalaisten alokkaiden valajuhla.  

x                    x                    x

Omasta valaparaatistani yli puoli vuosisataa sitten en muista juuri muuta kuin että ohimarssi oli Kajaanin linnan rauniot ylittävällä sillalla. Se tuntui jotenkin jylhältä, vaikka sellainen silta on kulttuurivandalismia. Jo silloin ihmettelin, mitä tekemistä kirkolla on sotilaallisissa rituaaleissa. En voi sanoa, että parikymppisenä olisin ollut motivoitunut maanpuolustaja, kuten suuri osa nykyisistä varusmiehistä tuntuu olevan. Koko palvelusaikani meni pitkästymisen ja väsymyksen sumussa.

Vasta muutamia vuosia varusmiesajan jälkeen olin sen verran aikuistunut, että aloin miettiä, mitä merkitsi sotilaspassiini merkitty ykkössopivuus ”Krhjjoht”, kranaatinheitinjoukkueen johtaja.

Se tarkoitti, että sodassa vastuullani olisi 30–40 miestä metsässä, ja minun pitäisi saada heidät suoriutumaan esimiehieni minulle antamasta tehtävästä. Ja samassa metsässä olisi muita miehiä, jotka yrittäisivät tappaa meidät ja estää minulle käskettyjen asioiden toteuttamisen.  

Se oli kauhea ajatus. Varsinkin kun noottikriisin jälkeisen ajan yya-Suomessa tuo tilanne olisi hyvinkin todennäköisesti voinut olla sotimista länsimaisia joukkoja vastaan Neuvostoliiton puolesta. En ollut ilahtunut.

Nykynuorten poliittinen maanpuolustusympäristö on ratkaisevasti toinen. Neuvostoliiton painostuksesta kauan sitten solmittu yya-sopimus on historiaa, ohi mennyt painajainen. Enää ei ole kuviteltavissa yya-sopimuksen luomaa asetelmaa, jossa Suomen asevoimat joutuisivat puolustamaan jonkun muun maan kuin Suomen etuja. Suomalaiset puolustavat Suomea. Piste.

Jo nykytilanne avaa ilmeisesti myös sen mahdollisuuden, että Nato saattaisi joiltakin osilta tukea suomalaisia oman maansa puolustuksessa. Voimassa olevat sopimusjärjestelyt ja Itämeren reunavaltioiden puolustusharjoittelun vähitellen luoma toimintakulttuuri viittaavat siihen suuntaan. Jo tämä teoreettinen mahdollisuus vähentää Suomeen kohdistuvaa hyökkäysuhkaa. 

Naton tuki Suomen puolustukselle on varmaa kuitenkin vasta sitten kun tökeröstä  neuvostopropagandasta henkisesti vammautuneet ja yya-sopimuksesta pelästyneet suomalaiset ovat toipuneet kammostaan puolustusliitto Natoa kohtaan.