Kolumni 29.11.2018: BREXIT OLKOON OPIKSI

29.11.2018 Etelä-Suomen Sanomat

Brexitiksi sanottu hölmöntölmäys on niin räikeä typeryys, että rääväsuisinkaan kyynikko ei olisi pystynyt samaan kuin Britannian populistieliitti. Sen keittivät kokoon suorasta demokratiasta hullaantuneet hälläväliä-kansanjohtajat ja ihmisten höynäyttämisestä nautiskelevat öykkärit.

Brexitiä vaativien todistelu loi sellaisen mielikuvan, että Euroopan unionista irtaudutaan lähettämällä kirje Brysselin, ja se on sillä selvä. Hei vaan. Näillä touhukkailla ei näytä olleen harmainta hajua siitä, mistä kaikesta silloin neuvotellaan, kun EU-jäsenyyttä puretaan. Eikä siitä, mitä vahinkoja alkaa tapahtua jo silloin kun tällaisesta hullutuksesta ruvetaan puhumaan. Saati sitten siitä, mitä brexitin toteutumisesta seuraa. Eikä varsinkaan siitä, että se vasta kalliiksi tulee, jos suurella vavalla neuvoteltu ero ei toteudukaan.

Tämä tyhmyyden epäpyhä yhteenliittymä sai äänestäneiden niukan enemmistön ilmeisesti kuvittelemaan, että EU:n taakasta vapautuminen palauttaisi sen neitseellisen tilan, jossa brittiläinen imperiumi yksin päättäisi kaikesta, kuten vanhoina hyvinä aikoina. Tai että ero unionista palauttaisi Iso-Britannian tilanteeseen, jossa se eli 1973 liittyessään Euroopan yhteisöön. Brexit-johtajat saivat äänestäjät kuvittelemaan, että kansan tahto voisi kääntää historian virran peruuttamaan ylämäkeen.  

Britannia hallitus uskotteli itselleen, että olisi mahdollista luoda ratkaisu, joka yhdistäisi viktoriaanisen imperiumin paluun, populistisen reuhaamisen ja Euroopan arkipäiväisen elämänmenon. Se neuvotteli unionin kanssa sopimuksen, joka ei toteuta yhtäkään brexit-kansanliikkeen hallitukselle ja hallituksen itselleen asettamista tavoitteista. Ja tämä sitten julistettiin suureksi voitoksi.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Britannian hallitus ilmoittaa neuvotelleensa eron. Lontoossa ja Brysselissä hyväksymisprosessiin pakotettu sopimus sitoo Britannian epämääräiseksi ajaksi moneen EU:n keskeiseen säädöskokonaisuuteen, joiden sisältöön Britannia ei voi vaikuttaa. Tällainen brexit erottaa Britannian unionin päätöksenteosta, mutta ei unionista.   

Pöydällä olevan sopimusluonnoksen hylkääminen johtaisi ainakin perinteisen koulukunnan mukaan kauheuksista kamalimpaan. Britannia ja Euroopan yhteiskunnallinen ja taloudellinen rinnakkainelo joutuisi sopimuksettomaan tilaan, jossa mikä tahansa voi johtaa mihin tahansa.

Haave kansanäänestyksessä tehdyn emämunauksen korjaamisesta uudella kansanäänestyksellä on tyhmyyden tuplausta. Brexitin aiheuttamat vauriot Britannian yhteiskunnalle ja taloudelle ovat jo tapahtuneet. Mikään ei voi muuttaa niitä tapahtumattomiksi. Yli puolet äänestäneistä ilmoitti uskovansa, että sattumanvarainen kansan mielipide johtaa parempaan lopputulokseen kuin poliitikkojen, virkamiesten ja tutkijoiden opiskelemastaan ja kokemastaan kehittämä tieto. Populismin riemuvoitto. Britannia on itse kaivamassaan kuopasta ja pysyy siellä. 

Entinen imperiumi käpertyy nyt itse aiheutetussa yksinäisyydessä omaan koloonsa. Luulisi, että brexitin jälkeisen tynkäunionin jäsenmaiden hölmöimmätkin populistit hiljentyvät hetkeksi miettimään ennen kuin alkavat pönkittää vaatimuksiaan uhkaamalla erota unionista. Tämän oppisisällön britit ovat tuottaneet ihan oma-aloitteisesti kartuttamaan EU:n kollektiivista viisautta. Ja he maksavat sen hinnan omasta selkänahastaan.

Tämä sokkirokotus populismia vastaan voisi parhaimmillaan vaikuttaa Suomenkin eduskuntavaaleihin ensi keväänä. Ehkä olisi hyvä, jos poliittiseen johtoon valittavat ihmiset tietäisivät sentään edes jotakin niistä asioista, joita ensi vaalikaudella lakia säätävä eduskunta joutuu päättämään.