Keskustelun loppuosassa puhuin siitä, miten Suomen melko
hyvä turvallisuusasema perustuu Itämeren alueen nykyisiin olosuhteisiin. Sen
jatkuvuudesta ei ole takeita, jos olosuhteet muuttuvat, ja nehän muuttuvat historiassa
aina. Suomen turvallisuuden toimivuus myös nykyisistä poikkeavissa olosuhteissa
voidaan varmistaa vain betonoimalla se Nato-jäsenyydellä.
Natoon liittymistä on totuttu käsittelemään presidenttikeskeisesti.
Ja onhan se niin, että käytännöllisesti katsoen olemattomiin uuvahtanut turvallisuuspoliittinen
pohdinta ei viriä ennen kuin presidentti nostaa kissan pöydälle, ja katsotaan,
mitä sitten alkaa tapahtua.
Mutta Nato-asia ei sillä ratkea, se ratkeaa vasta
eduskunnassa. Siihen tarvitaan niin iso enemmistö, että se ei synny ilman
sosiaalidemokraatteja. Nato on yhtä lailla demariasia kuin presidenttiasia. Tämä
voi kuulostaa synkeältä, mutta tilanne ei ole välttämättä toivoton. Demarit
ottivat tiedustelulakien käsittelyssä hyvin selvästi turvallisuutta korostavan
asennon ja jättivät aatteen leiskahdukset vähäksi aikaa syrjemmälle.
Koko keskustelu on kuultavissa Yle Areenassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti