keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kolumni 25.1.2018: Mikä vaali, mikä maa?

Etelä-Suomen Sanomat 25.1.2018

Presidenttiehdokkaiden vaaliväittelyjä ja haastatteluja kuunnellessa mielen valtasi hämmennys. Turvallisuuspolitiikan johtoon pyrkivien ehdokkaiden keskustelun pääpano oli niin laajassa turvallisuuden käsitteessä. että siihen mahtuivat kaikki maailman ikävät asiat. Kun ehdokas keskittyy vakuuttelemaan omaa hyväntahtoista lauhkeuttaan, hänen ei tarvitse sanoa mitään konkreettisen turvallisuuden ajankohtaisista asioista.
 

Monella ehdokkaalla ei ole kokemusta turvallisuuspolitiikan puolustusulottuvuudesta eikä ainakaan ulospäin näkyvää harrastusta pätevöityä silla alalla. Kauhistuttaa, kuinka puolueet kehtaavat heittää tällaisia noviiseja presidenttipelin uhrilampaiksi. Tässä vaalissa valitaan sentään turvallisuuspolitiikan ylimmän johtorakenteen keskeisin vaikuttaja. 

Puolueidensa pikku soturien räpiköinti tuntemattomassa maastossa herätti lähinnä epämukavuutta. Ja ihmetytti, miten puoluejohtajat voivat kuvitella, että alisuorittajaksi jo etukäteen tiedetty ehdokas voisi kirkastaa puolueen kuvaa seuraavissa eduskuntavaaleissa.

                                            x                    x                    x

Joillakin ehdokkailla on sentään turvallisuuspoliittista osaamista ja näkemystä: Niinistö, Vanhanen, Väyrynen ja Torvalds. Kolme heistä on betonoinut kantansa, tapahtuipa mitä tahansa. Vanhanen ja Väyrynen vannovat silmät ummessa sotilaallisen liittoutumattomuuden nimeen. Torvalds taas vaatii liittoutumista niin kiivaasti, että ei tunnu hyväksyvän nykyistä liittoutumattomuutta edes välivaiheeksi.  

Niinistö on ainoa ehdokas, joka näyttää soveltavan politiikan normaalilogiikkaa myös turvallisuuspolitiikkaan. Se on sopeutumista toimintaympäristöön omien voimavarojen sallimalla tavalla. Ja se on riskien hallintaa hyödyntämällä käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Turvallisuuspolitiikka ei ole ihanuuksien unelmointia.

Niinistö näyttää haluavan pitää auki monia polkuja, eikä se ole hänen sooloiluaan. Eduskuntaenemmistöt ovat kerran toisensa jälkeen hyväksyneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja ja hallitusohjelmia, jotka määrittelevät Suomen sotilaallisesti liittotumattomaksi maaksi, joka voi liittoutua, jos tarve vaatii.

Suomalaisten enemmistön turvallisuuspoliittinen avuttomuus tarvitsee vastapainokseen tosiasioiden havainnointia ja järkiperäistä arviointia. Muuten nykyinen elämäntapasuomettuminen ei purkaudu ikinä. Työsarkaa riittää. Uusimpaan tutkimukseen vastanneista 56 prosenttia ei tiedä, että Suomi luopui puolueettomuudesta liittyessään Euroopan unioniin 23 vuotta sitten. Ja 35 prosenttia kuvittelee, että Suomi voisi pysyä Itämerellä syntyvän aseellisen konfliktin ulkopuolella. Unohtui Paasikiven neuvo katsoa karttaa.

                                            x                    x                    x

Presidentinvaalin kummallisin episodi näyteltiin MTV 3:n Huomenta Suomi-lähetyksessä 17.1.2018. Valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen piti oppitunnin Ukrainan ja Krimin uushistoriasta.

Hänen opetuksensa mukaan Venäjän lounaisraajoilla esiintyvät ongelmat aiheutuivat siitä, että Nato yritti tunkeutua Ukrainaan. Tavanomainen historia kertoo toisin. Ukraina pyrki Natoon ja Nato torjui sen. Mutta ei se mitään, sillä Väyrynen tietää paremmin. Lännen käyttäytymisen takia Venäjällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vallata Krim ja aloittaa sota Itä-Ukrainassa. Uraa! 

Tuntuu siltä kuin Väyryseltä olisi hetkeksi hämärtynyt, minkä maan presidentinvaalissa hän on ehdokkaana. Mutta tuskinpa hänen ajatuksenjuoksunsa hätkäyttää ketään. Väyrysen esittämä harhautus on jo vuosikausia ollut Venäjän valeuutistoimitusten perustuotantoa. Se vaan on kumma, että Suomen presidentinvaalikeskustelussa joudutaan kuuntelemaan Venäjän kotiyleisön huijaamiseksi runoiltua propagandaa.  

2 kommenttia:

  1. Noh, me varmaan tässä saamme sitten kiittää, että meillä on niin korkeaa moraalia osoittavia poliitikkoja EU:n johdossa, että he suorastaan yllyttävät Venäjää valtaamaan muitakin alueita, kun ainoa kosto/rangaistus Kremlille oli sulatejuuston vientikielto.

    Jos EU ihan aikuisten oikeasti ja tosissaan haluaisi rankaista Putinia, niin se lopettaisi öljyn ja kaasun ostamisen Venäjältä. Mutta ai niin, meillä on niin taitavat poliitikot EU:ssa, että ovat kietoneet itsensä Venäjän öljy- ja kaasuputkiin...

    Putin näyttää arvioineen ihan oikein, että EU ei vastusta Krimin valtausta muuta kuin juhlapuheissaan, minkälaiseksi EU:n valeuutistoimituksen perustuotannoksi tämäkin Tarkan harhautus pitänee laskea.

    VastaaPoista
  2. Suomen tasavallan presidentti on sentään valtakunnan virallinen unilukkari. Hänellä on siis oltava jokin arvopohja,jota noudattaa työssään. Se ei riitä, että Suomen kansa juo Asterix ja Obelix sarjakuvakirjasta tuttua taikajuomaa, jota hörpitään rohkeuden saamiseksi ja ainoana viisasten juomana ja ratkaisuna pahenevien turvallisuusongelmien keskellä.

    Laitttamalla pää jatkuvasti pensaaseen taataan taas se ikävä mahdollisuus, että Paavo Väyrysen kaltaiset suomettuneisuuden aikakauden poliitikot palaavat valtaan. Haluammeko todellakin, että Suomen sisäpolitiikassa heilutettaisiin Juri Komissarovin kaltaiset henkilöt Moskova-korttia pattitilanteiden ratkaisemiseksi? Jos olemme vähääkään järkeviä ja itseämme arvostavia kansalaisia,niin torjumme tuon mahdollisuuden alkuunsa.

    Suomen nykyinen sukupolvi on velkaa tuleville sukupolville, että liitymme Natoon heti ja ennen kuin on liian myöhäistä. Historian ja talouden kokemukset ovat kertoneet karulla tavalla ja laajasti omalta osaltaan, että Venäjä on heittänyt jatkuvasti hiekkaa ja kitkaa Suomen kehityksen rattaisiin. Siihen meillä ei ole enää varaa kansakuntana.

    VastaaPoista