Etelä-Suomen
Sanomat 25.1.2018
Presidenttiehdokkaiden vaaliväittelyjä ja haastatteluja kuunnellessa mielen valtasi hämmennys. Turvallisuuspolitiikan johtoon pyrkivien ehdokkaiden keskustelun pääpano oli niin laajassa turvallisuuden käsitteessä. että siihen mahtuivat kaikki maailman ikävät asiat. Kun ehdokas keskittyy vakuuttelemaan omaa hyväntahtoista lauhkeuttaan, hänen ei tarvitse sanoa mitään konkreettisen turvallisuuden ajankohtaisista asioista.
Monella
ehdokkaalla ei ole kokemusta turvallisuuspolitiikan puolustusulottuvuudesta
eikä ainakaan ulospäin näkyvää harrastusta pätevöityä silla alalla. Kauhistuttaa,
kuinka puolueet kehtaavat heittää tällaisia noviiseja presidenttipelin
uhrilampaiksi. Tässä vaalissa valitaan sentään turvallisuuspolitiikan ylimmän
johtorakenteen keskeisin vaikuttaja.
Puolueidensa
pikku soturien räpiköinti tuntemattomassa maastossa herätti lähinnä epämukavuutta.
Ja ihmetytti, miten puoluejohtajat voivat kuvitella, että alisuorittajaksi jo
etukäteen tiedetty ehdokas voisi kirkastaa puolueen kuvaa seuraavissa
eduskuntavaaleissa.
x x x
Joillakin
ehdokkailla on sentään turvallisuuspoliittista osaamista ja näkemystä:
Niinistö, Vanhanen, Väyrynen ja Torvalds. Kolme heistä on betonoinut kantansa,
tapahtuipa mitä tahansa. Vanhanen ja Väyrynen vannovat silmät ummessa
sotilaallisen liittoutumattomuuden nimeen. Torvalds taas vaatii liittoutumista
niin kiivaasti, että ei tunnu hyväksyvän nykyistä liittoutumattomuutta edes
välivaiheeksi.
Niinistö
on ainoa ehdokas, joka näyttää soveltavan politiikan normaalilogiikkaa myös
turvallisuuspolitiikkaan. Se on sopeutumista toimintaympäristöön omien
voimavarojen sallimalla tavalla. Ja se on riskien hallintaa hyödyntämällä
käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Turvallisuuspolitiikka ei ole ihanuuksien
unelmointia.
Niinistö
näyttää haluavan pitää auki monia polkuja, eikä se ole hänen sooloiluaan. Eduskuntaenemmistöt
ovat kerran toisensa jälkeen hyväksyneet Suomen turvallisuus- ja
puolustuspoliittisia selontekoja ja hallitusohjelmia, jotka määrittelevät Suomen
sotilaallisesti liittotumattomaksi maaksi, joka voi liittoutua, jos tarve
vaatii.
Suomalaisten
enemmistön turvallisuuspoliittinen avuttomuus tarvitsee vastapainokseen tosiasioiden
havainnointia ja järkiperäistä arviointia. Muuten nykyinen
elämäntapasuomettuminen ei purkaudu ikinä. Työsarkaa riittää. Uusimpaan
tutkimukseen vastanneista 56 prosenttia ei tiedä, että Suomi luopui
puolueettomuudesta liittyessään Euroopan unioniin 23 vuotta sitten. Ja 35
prosenttia kuvittelee, että Suomi voisi pysyä Itämerellä syntyvän aseellisen
konfliktin ulkopuolella. Unohtui Paasikiven neuvo katsoa karttaa.
x x x
Presidentinvaalin
kummallisin episodi näyteltiin MTV 3:n Huomenta Suomi-lähetyksessä 17.1.2018. Valitsijayhdistyksen
ehdokas Paavo Väyrynen piti oppitunnin Ukrainan ja Krimin uushistoriasta.
Hänen
opetuksensa mukaan Venäjän lounaisraajoilla esiintyvät ongelmat aiheutuivat siitä,
että Nato yritti tunkeutua Ukrainaan. Tavanomainen historia kertoo toisin. Ukraina
pyrki Natoon ja Nato torjui sen. Mutta ei se mitään, sillä Väyrynen tietää
paremmin. Lännen käyttäytymisen takia Venäjällä ei ollut muuta mahdollisuutta
kuin vallata Krim ja aloittaa sota Itä-Ukrainassa. Uraa!
Tuntuu
siltä kuin Väyryseltä olisi hetkeksi hämärtynyt, minkä maan presidentinvaalissa
hän on ehdokkaana. Mutta tuskinpa hänen ajatuksenjuoksunsa hätkäyttää ketään. Väyrysen
esittämä harhautus on jo vuosikausia ollut Venäjän valeuutistoimitusten perustuotantoa.
Se vaan on kumma, että Suomen presidentinvaalikeskustelussa joudutaan
kuuntelemaan Venäjän kotiyleisön huijaamiseksi runoiltua propagandaa.
Noh, me varmaan tässä saamme sitten kiittää, että meillä on niin korkeaa moraalia osoittavia poliitikkoja EU:n johdossa, että he suorastaan yllyttävät Venäjää valtaamaan muitakin alueita, kun ainoa kosto/rangaistus Kremlille oli sulatejuuston vientikielto.
VastaaPoistaJos EU ihan aikuisten oikeasti ja tosissaan haluaisi rankaista Putinia, niin se lopettaisi öljyn ja kaasun ostamisen Venäjältä. Mutta ai niin, meillä on niin taitavat poliitikot EU:ssa, että ovat kietoneet itsensä Venäjän öljy- ja kaasuputkiin...
Putin näyttää arvioineen ihan oikein, että EU ei vastusta Krimin valtausta muuta kuin juhlapuheissaan, minkälaiseksi EU:n valeuutistoimituksen perustuotannoksi tämäkin Tarkan harhautus pitänee laskea.
Suomen tasavallan presidentti on sentään valtakunnan virallinen unilukkari. Hänellä on siis oltava jokin arvopohja,jota noudattaa työssään. Se ei riitä, että Suomen kansa juo Asterix ja Obelix sarjakuvakirjasta tuttua taikajuomaa, jota hörpitään rohkeuden saamiseksi ja ainoana viisasten juomana ja ratkaisuna pahenevien turvallisuusongelmien keskellä.
VastaaPoistaLaitttamalla pää jatkuvasti pensaaseen taataan taas se ikävä mahdollisuus, että Paavo Väyrysen kaltaiset suomettuneisuuden aikakauden poliitikot palaavat valtaan. Haluammeko todellakin, että Suomen sisäpolitiikassa heilutettaisiin Juri Komissarovin kaltaiset henkilöt Moskova-korttia pattitilanteiden ratkaisemiseksi? Jos olemme vähääkään järkeviä ja itseämme arvostavia kansalaisia,niin torjumme tuon mahdollisuuden alkuunsa.
Suomen nykyinen sukupolvi on velkaa tuleville sukupolville, että liitymme Natoon heti ja ennen kuin on liian myöhäistä. Historian ja talouden kokemukset ovat kertoneet karulla tavalla ja laajasti omalta osaltaan, että Venäjä on heittänyt jatkuvasti hiekkaa ja kitkaa Suomen kehityksen rattaisiin. Siihen meillä ei ole enää varaa kansakuntana.