Paavo Väyrynen voi kohta taas olla presidenttipelin osapuoli. Hänellä on kokemusta. Suurimman julkisuuden on saanut Väyrysen toiminta vuoden 1980 vaalitilanteessa. Silloin hän oli keskustan puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri. Hän houkutteli Neuvostoliiton poliittisen poliisin korkeaa edustajaa tukimiehekseen kilpailijansa kampituksessa. Kun yritys paljon myöhemmin paljastui, eduskunnan ulkoasiainvaliokunta arvioi Väyrysen menettelyn ulkoministerin asemaan sopimattomaksi ja varomattomaksi. Olin mukana siinä myllytyksessä, ja selostan draaman kulun tänä syksynä ilmestyneessä Muistumia-kirjassani sivuilla 142-151.
Väyrysen melkein neljän vuosikymmenen takainen yhteispelin yritys Neuvostoliiton tiedustelujohdon kanssa alkaa taas ahdistaa. Hän hakee nyt samanlaista asentoa kuin 1980. Silloinkin hän yritti sekoittaa suosituimman presidenttiehdokkaan vaalitilannetta ja lietsoa äänestäjien epävarmuutta, eikä neuvostojohdon tarvinnut muuta kuin katseella seurata. Sekin asetelma voi nyt toistua. Jos Paavo Väyrystä ei olisi olemassa, Venäjän trollijohdon pitäisi keksiä sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti