Etelä-Suomen
Sanomat 2.11.2017
Suuri
pettymys kohtaa ne historian harrastajat, jotka arvelivat Stalinin arkiston avautumisen
paljastavan jotakin odottamattoman kamalaa. Tutkijoiden nyt käyttöönsä saamassa
Neuvostoliiton kommunistipuolueen keskuskomitean politbyron aineistossa ei ole
mitään mullistavaa (Varjo Suomen yllä,
Docendo). Tosin he eivät vieläkään saaneet kaikkea, eivätkä salatut kansiot
varmaan ole piilossa ihan turhan päiten.
Silti jo
tämän julkaisun dokumentit paljastavat yllätyksiä, vaikka eivät mullista
kokonaisuutta. Osa niistä heijastaa vaikutustaan vielä nykyaikaankin. Neuvostoliiton
tapa toimia oli vielä röyhkeämpi kuin olemme kuvitelleet.
x x x
Talvisodan
alettua vuoden 1939 lopulla O. W. Kuusisen johtama Terijoen nukkehallitus
kierrätti huteran toimintansa ensi viikkoina Moskovan diplomaattipiireissä
suullista noottia, jolla Suomen demokraattisen tasavallan hallitus irtautui
Ahvenanmaan aseistamattomuuden vahvistaneesta Geneven sopimuksesta vuodelta
1921. Kuusinen julisti Ahvenanmaan saartoon ja ilmoitti sen aluevedet
ulkovaltojen aluksille vaarallisisi.
Seuraavana
syksynä, kun Terijoen hallitus oli jo historian tunkiolla, Neuvostoliitto pakotti
Suomen sopimukseen Ahvenanmaan aseistamattomuudesta. Siitä oli jätetty pois
Geneven sopimukseen sisältynyt julistus alueen puolueettomuudesta. Ahvenanmaa siirtyi
Neuvostoliiton etupiiriin. Samaan aikaan sopimuksen valmistelun kanssa Neuvostoliiton
sotasuunnitelmat uudistettiin niin, että kaikki operaatiot alkoivat Ahvenanmaan
miehityksellä.
Vuonna 1992
sovittiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehtyjen sopimusten jatkuvuudesta
Suomen ja Venäjän välillä. Tässä pöytäkirjassa jatkoajan sai myös Moskovan
Ahvenanmaa-sopimus syksyltä 1940. Se on edelleen voimassa, ja antaa Kremlille
mahdollisuuden tulkintaan, jossa Ahvenanmaa ei ole puolueeton, vaan kuuluu
Venäjän etupiiriin, kuten jo O. W. Kuusinen ilmoitti tahtonsa olevan.
x x x
Marraskuussa
1949 Stalinille esiteltiin KGB:n informaatiokomitean sepittelemä selostus suomalaisten
neuvostovastaisten ryhmien vehkeilystä. Se oli tarkoitus lähettää eduskunnan porvaripuolueiden
johtajille ja varmuuden vuoksi muutamalle ”demokraattiselle vaikuttajalle”.
Suunnittelijat
luottivat siihen, että joku valekirjeen pelästyttämistä kiikuttaisi sen Neuvostoliiton
lähetystöön yhdessä kauhisteltavaksi. Se antaisi lähettiläälle hyvän syyn
marssia ripittämään presidentti J. K. Paasikiveä. Stalinin hyväksymä ohje
kirjasi KGB:n sommittelemat sanamuodot, joilla Neuvostoliiton lähettiläs höyhentäisi
Suomen presidentin niin, että tämä luopuisi ehdokkuudestaan uudelle
toimikaudelle.
Professori
Tuomo Polvisen Paasikivi-elämäkerta osoittaa, että presidentille ei ilmeisesti
ole pidetty tällaista Stalinin
orkestroimaa nuhdesaarna. Samanlainen jallitus on kuitenkin sisäministeri
Yrjö Leinon muistelmien mukaan toteutettu pari vuotta aikaisemmin
ministeritasolla.
x x x
Neuvostoliiton
kommunistipuolue näyttää rutiininomaisesti ostaneen riihikuivalla rahalla sisäpoliittista
vaikutusvaltaa Suomessa. Vuonna 1957 se tuki sosiaalidemokraateista
irtautunutta TPSL-oppositioryhmää 100 miljoonalla Suomen markalla. Sen arvo
nykyrahassa on noin 2,6 miljoonaa euroa.
Aikaisemmin
julkaistuista asiakirjoista ilmenee, että vuonna 1962 TPSL:n tuki oli edelleen samat
100 miljoonaa Suomen markkaa, nykyrahassa 2,2 miljoona euroa. Tästä vuotuisesta tukiaisesta oli tullut maan
tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti