”Sikäli kuin muistaa”,
valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ei ollenkaan tullut ajatelleeksi sitä, että
hänen veljensä oli johtavassa asemassa yhtiössä, jolta hänen organisaationsa
tilasi palveluita (Helsingin Sanomat 16.11.2017, s. A10). Oikeudenkäynti
näyttää olevan menossa siihen suuntaan, että se on lieventävä asianhaara, kun
tuollainen kytkös ei sattunut juolahtamaan mieleen. Arkijärjen mukaan Nissisen
asemassa olevalle ihmiselle se on äärimmäisen raskauttavaa.
Juuri tuollaisen
kytkösten tunnistaminen kaikissa muissa oikeustapauksissa on hänen
virkavelvollisuutensa korkeimmalla mahdollisella tasolla.
Valtakunnansyyttäjä-instituutio menettää uskottavuutensa, jos oman toimintansa
holtittomaan arviointiin vahingossa lipsahtanut ihminen saa jatkaa sen
johdossa.
Jos korkeimman oikeuden
pykälänäpertely ei tunnista tätä yhteiskuntafilosofista fundamenttia, Nissisen
itsensä täytyy noteerata se ja toimia oma-aloitteisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti