Jalkaväkimiinojen uusiokäyttöä kauhistelleet eivät
taida ymmärtää, mistä asiasta he esittävät sydäntä särkeviä mielipiteitä. Tai
eivät haluakaan ymmärtää mitään muuta kuin omia ajatuksiaan.
Suomi on ainoa EU:n ja Nato-jäsen, jolla on yli
1 300 kilometriä yhteistä rajaa Putinin diktatuurin hallitseman
hyökkäyssotaa käyvän supervallan kanssa.
Venäjä on käyttänyt Ukrainan vastaisessa sodassaan sumeilematta ensimmäisen
maailmansodan taktiikkaa, joka syöttää sumeilematta massoittain jalkaväkeä
taistelukentälle tykinruuaksi.
Suomen varautuminen sellaista sodankäyntiä vastaan ei
ole kansainvälisen sopimusoikeuden halventamista. Se on Suomen puolustuksen vastuullista
suunnittelua. Yhdelläkään eurooppalaisella maalla ei ole niin ilmiselvää
jalkaväkimiinojen tarvetta kuin Suomella. Niiden käyttö Venäjän vastaisella
rajalla ei uhkaa idän ja etelän kehittyvien maiden lapsia.
Suomen miinakeskustelusta kauhistuneet tuntuvat
ajattelevan niin, että jos valtio on liittynyt sopimukseen, se on sidottu siihen
ikuisesti. Ei se niin ole. Sopimuksiin liitytään silloin kun sei tuntuu
järkevältä, ja erotaan jos muuttuneessa tilanteessa sopimus ei ole enää
järkevä.
Miinakeskustelu on samanlainen kuin rajalla käännytystä koskeneen lain kommentointi. Useimmat maat suhtaituivat siihen kielteisesti, koska se oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Kun laki oli hyväksytty, monet niistä myönsi, että Suomella oli oikeus suojautua ilmeistä uhkaa vastaan. Kansainvälinen sopimusoikeus ei kumoa valtion oikeutta itsepuolustukseen. Se on YK:n peruskirjan tärkeimpiä säädöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti