HISTORIA VAIKUTTAA SOPIMUKSIIN

 

Tänään lähetetty Radio 1:n Maailmanpolitiikan arkipäivää oli järkyttävä (30.11.2024 Radio 1 klo 12.05 – 12.30). Akateemikko Martti Koskenniemi ryöpytti siinä koko osaamiaan kuin se leijuisi juridisella taivaanrannalla täysin erillään siitä, mitä täällä maan päällä tapahtuu.

Hän jutteli leppoisasti, kuinka hän 34 vuotta sitten käsitteli ulkoministeriön virkamiehenä presidentti Koiviston Pax-periaatetta, ja antoi armon käydä oikeudesta. Matoivatko kaikki ulkoministeriön asiat kulkea silloin hänen pöytänsä kautta.

Hän ei näytä tietävän tai muistavan, että Pax-tulkinta pohjustettiin ulko- ja puolustusministeriöiden muistioilla. Ne totesivat, että olosuhteiden muutos oli saanut Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat menettämään merkityksensä. Tämä on selostettu ja nootitettu huolella Heikki Talvitien ja Pekka Visurin kirjassa Kylmän sodan loppu.

Koivisto esitteli Pax-tulkintansa täsmälleen ministeriöiden muistioiden mukaisesti. Hän totesi valtioneuvoston pöytäkirjaan sanelemassaan lausunnossa, että nämä artiklat olivat menettäneet merkityksenä, koska ne perustuivat olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse. Se oli suora lainaus Wienissä 1969 hyväksytyn yleissopimuksen 62. artiklasta.  

Lausuma lähetettiin tiedoksi Neuvostoliiton ja Britannian ulkoministeriöille, siis vain tiedoksi. Niistä ei neuvoteltu, vaikka Neuvostoliitto yritti, mutta Suomi torjui sen. Suomen ja Neuvostoliiton ulkoministerit totesivat, että asia oli loppuun käsitelty. Kreml hyväksy Pax-tulkinnan

Kun Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen Suomea loukkaavat artiklat menettivät näin voimansa, miksi samoin ei voisi käydä myös Venäjän Ahvenanmaa-konsulaattia koskevalle artiklalle.

Koskenniemi ei myöskään näytä tietävän tai muistavan, että Neuvostoliitto ja Venäjä ovat ratifioineet Wienin yleissopimuksen. Niillä tosin oli varauksia muutamista artikloista, mutta ne eivät koskeneet 62. artiklaa. Se sitoo myös Venäjää, mutta tuskin se suostuu siihen, kuten Neuvostoliitto aikoinaan. Tämä ei estä Suomea toimimasta voimassa olevan ja ratifioimansa sopimuksen mukaisesti.

Mikä olisi me mahti, joka saisi akateemikon uskomaan, että taivaanrannalla uljaasti leiskuvaan juristitodellisuuteen vaikuttaa myös se, mitä me täällä maan päällä sanomme historiaksi.