Tänään lähetetty Radio
1:n Maailmanpolitiikan arkipäivää oli järkyttävä (30.11.2024 Radio 1 klo
12.05 – 12.30). Akateemikko Martti Koskenniemi ryöpytti siinä koko osaamiaan
kuin se leijuisi juridisella taivaanrannalla täysin erillään siitä, mitä täällä
maan päällä tapahtuu.
Hän jutteli leppoisasti,
kuinka hän 34 vuotta sitten käsitteli ulkoministeriön virkamiehenä presidentti
Koiviston Pax-periaatetta, ja antoi armon käydä oikeudesta. Matoivatko kaikki
ulkoministeriön asiat kulkea silloin hänen pöytänsä kautta.
Hän ei näytä tietävän tai
muistavan, että Pax-tulkinta pohjustettiin ulko- ja puolustusministeriöiden
muistioilla. Ne totesivat, että olosuhteiden muutos oli saanut Pariisin
rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat menettämään
merkityksensä. Tämä on selostettu ja nootitettu huolella Heikki Talvitien ja
Pekka Visurin kirjassa Kylmän sodan loppu.
Koivisto esitteli
Pax-tulkintansa täsmälleen ministeriöiden muistioiden mukaisesti. Hän totesi valtioneuvoston
pöytäkirjaan sanelemassaan lausunnossa, että nämä artiklat olivat menettäneet merkityksenä,
koska ne perustuivat olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse. Se oli suora lainaus
Wienissä 1969 hyväksytyn yleissopimuksen 62. artiklasta.
Lausuma lähetettiin tiedoksi
Neuvostoliiton ja Britannian ulkoministeriöille, siis vain tiedoksi. Niistä ei
neuvoteltu, vaikka Neuvostoliitto yritti, mutta Suomi torjui sen. Suomen ja
Neuvostoliiton ulkoministerit totesivat, että asia oli loppuun käsitelty. Kreml
hyväksy Pax-tulkinnan
Kun Pariisin rauhan ja
yya-sopimuksen Suomea loukkaavat artiklat menettivät näin voimansa, miksi samoin
ei voisi käydä myös Venäjän Ahvenanmaa-konsulaattia koskevalle artiklalle.
Koskenniemi ei myöskään
näytä tietävän tai muistavan, että Neuvostoliitto ja Venäjä ovat ratifioineet Wienin
yleissopimuksen. Niillä tosin oli varauksia muutamista artikloista, mutta ne
eivät koskeneet 62. artiklaa. Se sitoo myös Venäjää, mutta tuskin se suostuu
siihen, kuten Neuvostoliitto aikoinaan. Tämä ei estä Suomea toimimasta voimassa
olevan ja ratifioimansa sopimuksen mukaisesti.
Mikä olisi me mahti, joka
saisi akateemikon uskomaan, että taivaanrannalla uljaasti leiskuvaan
juristitodellisuuteen vaikuttaa myös se, mitä me täällä maan päällä sanomme
historiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti