Näin Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan sen
ilmeisesti viimeisessä ennakkonäytössä torstai-iltana. En ollut kauhean
ihastunut. Ennen kaikkea leffa on ylipitkä, taisi olla yli 3 tuntia. Huh. Sodan
loppuvaiheen kaoottinen sekasorto ja henkinen loppuun palaminen nähtiin tässä
riipaisevammin kuin kahdessa edellisessä versiossa, mutta vähemmälläkin
toistamisella asia olisi uskottu. Rokan vaimon ja perheen nostaminen sodan
taustaksi oli hieno veto. Tietysti se on postikorttimaisen romanttista, mutta
ei sen pahemmin tyyliteltyä kuin mässäily rintamanäkymien verellä ja kuralla.
Kaipuu suloisen vaimo luo ja perheen ihailu etäältä toi Rokkaan inhimillistä
lämpöä. Tässä hän on ihan yksinkertaisesti perussympaattinen, edellisissä
versioissa vain hauska jutuniskijä. Ikonisiksi kiteytyneissä repliikeissä Edwin
Laineen pihdinpitämät näkyivät ja kuuluivat niin orjallisesti, että meni
melkein farssin puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti