tiistai 2. huhtikuuta 2019

Pikakommentti 2.4.2019: Avun tarjous vai sen pyytäminen

Naton lähipiirissä toimivissa ajatushautomoissa on kehitelty ajatusta Naton puolustuksen ulottamisesta Rotsiin ja Suomeen. Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea. Sitä on ennen tarjottu eri tahoilta, ja aina torjuttu.
Se on sitten ihan eri asia, jos Suomi pyytää joltakin samanmieliseltä tukea omalle itsenäisele kansalliselle puolustukselleen. Jos Suomi ilmoittaisi valmiutensa liittyä Naton, ja Nato ryhtyisi valmistelemaan Suomen kutsumista jäseneksi, tämän kuvion asiasisältö olisi juuri tuo: Suomi saisi pyynnöstään tukea kansalliselle puolustukselleen.
On myös oikotie, periaatteessa. Suomi on Lissabonin sopimuksen kohdassa 42/7 sitoutunut auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutuvia unionimaita, ja osoittanut valmiutta ottaa vastaan apua unionikumppaneilta, jos se joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Unionin Nato-maat ovat kuitenkin sulkeneet sotilaallisesti liittoutumattomat ”tietyt jäsenmaat” sotilaallisen auttamisvelvollisuutensa ulkopuolelle.
Jos Natoon kuuluvat unionimaat mitätöisivät Lissabonin sopimuksen 42/7:ssä olevan ”tietyt jäsenmaat”-klausuulin, Naton turvatakuu tulisi Euroopan unioni kautta koskemaan myös Natoon kuulumatoimia unionimaita. Sitä voisi sanoa vaikka eurooppalaiseksi puolustukseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti