Presidentti
Donald Trumpin ympärillä pyörivän sirkuksen kummallisin ohjelmanumero on väittely
ehkä käydyistä keskusteluista mahdollisesti tehtyjen tallenteiden olemassaolosta
tai olemattomuudesta. Jos ne ovat olemassa, ne nolaavat presidentin, mutta niin
nolaa jo tämä väittely.
Eniten
mediaa ihastuttavat vaatimukset olemattomaksi julistettujen seksivideoiden julkistamisesta
tai salaamisesta. Yhtä mehevää kauhisteltavaa on kina siitä, pitäisikö ja
voisiko julkisuuteen päästää nauhoitteen, jonka oletetaan todistevan aikuisviihdetähtösen
vaimentamisyrityksen lahjonnalla.
Moralisointi
pitää sulkea tämän ihmettelyn ulkopuolelle, sillä supervallan huipulla noudatetaan
tavallisesta poikkeavaa moraalikoodia. Näiden ehkä tapahtuneen ilottelun mahdollisesti
todistavien tallenteiden julkistus saisi Trumpin naurunalaiseksi, mutta tuskin
tuhoaisi hänen presidenttiyttään, vaikka mainen veisikin.
Bill
Clinton hairahtui 20 vuotta sitten presidenttinä ollessaan nautiskelemaan
tarjolla ollutta pehmoseksiä. Sitä seurasi ansaittu julkinen nöyryytys, mutta Clinton
ei menettänyt asemaansa, ja on nykyisin luonteva osa Yhdysvaltain
presidentti-instituution jatkumoa.
x x x
Presidentillisen
pornon herättämä paheksunta on haudannut alleen ehkä merkittävän
tallennevuodon, jonka valtiollinen merkitys voi olla huomattava, jos nauhoite
on aito.
Laatulehti New York Times julkaisi 20.7.2018 jutun “When Donald met Vladimir: The Transcript”. Se määritteli tekstin
Helsingin huipputapaamisessa presidenttien kahdenkeskisestä keskustelusta salaa
tehdyn tallenteen litteroinniksi.
Se
vaan ihmetyttää, että julkisuudessa liikkuneiden tietojen mukaan yli tunnin
kestänyt keskustelu on tulostunut vajaan kolmen printtiliuskan mittaisena. Tunti
puhetta olisi varmaan lähes 20 printtiliuskaa.
On
tavallista, että toimitus parantaa ison tekstimassan lukukelpoisuutta
editoinnilla, mutta silloin laatulehden kuuluu osoittaa poistojen sijainti, ja
ehkä hahmottaa niiden laajuus, jos poistot ovat mittavia. New York Times ei ole tehnyt niin. Onko mahdollista, että se on
erehtynyt julkaisemaan hämäystarkoituksessa tuotetun valedokumentin?
Tämä
tulee mieleen esimerkiksi siitä, kuinka Putin julkaistun tekstin mukaan
kommentoi Naton laajenemista, ja siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Putin kauhisteli
puolustusliitoon juuri hyväksytyn Montenegron muslimilaisuutta, ja sanoi sitten
Trumpille: ”Ajattelepa, jos nuoret amerikkalaiset sotilaat – luoja varjelkoon –
joutuisivat taistelemaan kolmannessa maailmansodassa puolustaakseen tätä
pikkuvaltiota, jossa asuu liian paljon muslimeja.”
Jos
teksti on aito ja äänite on todella olemassa, tämä on yllätys varsinkin siksi,
että muutama päivä huipputapaamisen jälkeen Trump esitti julkisesti Putinin
hänelle kahden kesken syöttämään herjan lähes sanasta sanaan ikään kuin ikiomana
oivalluksenaan.
Tekstissä
on muitakin kohtia, joissa Trump joko vaieten nielee Putinille tyypillisen alfauroksen
pullistelun, propagandan ja sivistymättömyyden, tai hehkuttaa niihin lisää tehoa.
Näitä presidenttejä yhdistää sielujen sukulaisuus.
Jos
New York Timesin julkaisema teksti on
tosi, sen jälkinäytös paljastaa Trumpin hengen köyhyyden. Hän hyväksyi kollegansa
Yhdysvaltain ja Naton vastaisen vinoilun toistamalla sen. Se osoittaa, että Trump
ei ymmärtänyt Putinin lohkaisun varsinaista viestiä. Venäjän presidentti osoitti
halveksivansa Yhdysvaltain presidenttiä.
Jos
Trump jatkaa tätä rataa, Yhdysvaltain presidentti-instituution arvovallasta ei pian
ole jäljellä kiveä kiven päällä. Putin suomettaa Yhdysvaltoja törkeämmin kuin Neuvostoliiton
johtaja Leonid Breznev suometti Suomea 1970-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti