Kesäkuussa suomalais-ruotsalainen diplomaattien ja turvallisuustutkijoiden
ryhmä suositteli Ruotsin ja Suomen liittymistä yhdessä Natoon. (Kaleva
19.6.2018 Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaa
Pohjois-Euroopan turvallisuutta) Olin mukana tässä ryhmässä. Ruotsalaiset
eläköityneet suurlähettiläät vastasivat meille tyrmäysiskulla silkkihansikkain.
(Svenska Dagbladet 26.6.2018 Enögt om
Nato)
Debatin
avauspuheenvuorossa esittämämme suositus Nato-jäsenyydestä perustui arvioon
Itämeren alueen turvallisuusnäkymistä. Tätä painotusta vastaan noussut ruotsalainen
eliitti perusteli kielteisyyttään yleisellä ja yksilöimättömällä Nato-vastaisuudella.
Kaikista kummallisin osoitus hehkutuksesta oli heidän huitaisunsa, että jos
Ruotsi olisi Naton jäsen, koko sen puolustusjärjestelmä alistettaisiin
sotatilanteessa ”amerikkalaiselle kenraalille”.
Kokeneet
asiantuntijat ovat nielaisseet venäläispropagandaan leivotun koukun. Heidän
väitteensä ei saa tukea yhdestäkään Naton dokumentista eikä mistään muustakaan.
Ruotsin nykyiset diplomaatit ovat varmaan kartalla edeltäjiään paremmin.
x x x
Entiset
Ruotsin suurlähettiläät ovat uskovinaan, että venäläiset katselivat toimettomina
sivusta, kun Ruotsi ja Suomi alkoivat kehittää Itämeren puolustusta yhteistyössä
Naton kanssa. Venäjä tietysti kovasti toivoo, että pohjoiset naapurit eivät
liity Natoon. Ruotsalaisdiplomaatit vähättelevät Venäjän johdon ammatillista
tasoa.
On lapsellista
kuvitella, että Venäjä aktivoituu vasta, jos Nato kattaa koko Fennoskandian. Sen
toiminta ja suunnittelu on jo vuosikaudet sovitettu karttapohjalle, jolla Ruotsi
ja Suomi kuuluvat Natoon. Jokainen voi lukea tämän Venäjän sotilasdoktriinista,
sotaharjoitusten kulusta, asevoimien ryhmityksestä, viime aikojen
uutisotsikoista ja propagandasta.
Venäjä on
jo nyt varautunut sotilaallisesti Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyteen. Sille
olisi ylimääräinen bonus, jos ne eivät liitykään. Pohjoisten naapurien Nato-suhteen
virallistaminen lisäisi hetkeksi Venäjän propagandan hehkua, mutta sen ei kovin
pitkään kannattaisi muistuttaa epäonnistumisestaan.
x x x
Meitä
vastaan debatoivat ruotsalaiset kuvailevat Naton aggressiivisuuden aiheuttamaa vaaraa
Venäjälle. Tällainen amatöörimäisyys vaikuttaa laskelmoidulta harhautukselta.
Asioita
seuraavat ihmiset sekä Venäjällä että lännessä tietävät melko paljon Naton
perusasiakirjoista, sotilaallisen voiman rakenteesta, historiasta, päätöksentekorutiineista
ja jäsenvaltioiden asenteista. Ne yhdessä varmistavat, että puolustusliitto ei
koskaan pysty hyökkäämään minnekään, eikä varsinkaan Venäjälle.
Ne, jotka
muuta väittävät, ovat ottanet todesta Venäjän sisäiseen käyttöön suunnatun
propagandan. Monet Ruotsin ja Suomen johtavat poliitikot ja yleinen mielipide
ovat mennet samaan ansaan kuin Nato-jäsenyyttä torjuvat ruotsalaisdiplomaatit.
Naton
kuvaaminen Euroopan uhkaajaksi sivuuttaa täällä jo tapahtuneen
turvallisuusmullistuksen. Parissa vuosikymmenessä Venäjä on sotilaallisella
voimalla tai sillä uhaten kaapannut seitsemän aluetta neljältä lähialueensa
valtiolta. Mikään ryöstön kohteeksi joutuneista maista ei tämän tapahtuessa ollut
Naton jäsen, eikä ole nytkään.
Tältä
todellisuudelta voivat ummistaa silmänsä vain ruotsalaiset, jotka elävät maansa
vuosisataisen puolueettomuuden hurmoksessa. Vähän samanlaisessa hämärässä
hapuilevat ne suomalaiset, joita yya-aikana
lämmitti neuvostoystävyys ja naapuriluottamus.
Nämä menneisyyden
ruokkimat pakkomielteet perustuvat siihen oletukseen, että hyvä käytös huonosti
käyttäytyvää kohtaan lisää turvallisuuta. Historiasta on vaikea löytää
rohkaisua tällaiselle hurskaudelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti