keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Pikakommentti 26.4.2018: Tie Natoon


Vaikka Nato-asiaa kääntää mihin asentoon tahansa, yhdestä asiasta ei pääse irti. Se tarvitse eduskunnassa - siis tulevassa eduskunnassa – niin ison kannatuksen, että asia ei onnistu ilman keskustaa ja demareita. Nato-jäsenyys ei toteudu sillä, että kokoomus ujosti kuiskailee Naton puolesta ja sen rinnalle perustetaan taas joku uusi pikkuryhmä piipittämään, että Nato, Nato, Nato.

Nato-jäsenyys voi toteutua vain niin, että presidentti alkaa puhua avoimesti Nato-jäsenyyden puolesta, ja Naton kannattajat tukevat häntä puhumalla järkeä yya:n perään haikailijoille ja pasifistihaaveilijoille. Presidentinvaalikampanjansa merkittävimmissä lausumissa Niinistö oli jo melko lähellä tälle tielle lähtemistä. Historia kannustaa niitä, jotka tekevät aloitteita eikä niitä, jotka väistelevät päätöksiä.   

2 kommenttia:

  1. Nato-jäsenyydelle on olemassa kiveenhakattu reitti

    Uskallammeko käyttää sitä? Se on aivan olennainen kysymys Suomen kannalta. Historia on ollut koko ajan Suomelle kova oppimestari. Se on osoittanut vääjäämättömästi ja kirkkaasti sen, että yksin emme voi pärjätä kylmässä maailmassa. Nato-jäsenyydellä takaamme sen, että olemme kansainvälisesti uskottavia turvallisuuspolitiikan toimijoita ja luotettavia yhteistyökumppaneita eurooppalaisessa ja transatlanttisella tasolla liikuttaessa.

    Pohjoinen Atlantin valtameri on samalla merkittävä tavaravirtojen kokoaja ja suunta Pohjois-Amerikan ja Euroopan mantereen välillä. Valtamerikuljetukset pitää turvata Suomelle erityisen välttämättömän ulkomaankaupan takaamiseksi poikkeusoloissakin, koska valtaosa Suomen viennin kuljetuksista tapahtuu edelleen meritse.

    Venäjä on sanonut, että Nato-maahan emme hyökkää. Vironkin jäsenyystapauksessa oli muutaman viikon kestänyt Venäjän järjestämä ja ulkopoliittisesti masinoima Pronssisoturi-kiista, joka ratkesi siihen, että Venäjä tajusi, että jatkuvasta kiukuttelusta ei ole mitään hyötyä. Venäjän ja Viron välien kauppa jatkuu lähes samalla tasolla kuin ennen kauppasaartoa lukuunottamatta nykyisiä saarron kohteena olevia hyödykkeitä ja rahoitusalan palveluita.

    Presidentti Niinistön pitää jo virkansa puolesta ja luottamuksen säilyttämiseksi alkaa jo vihdoin vakavasti pohtia Nato-jäsenyyttä. Asia ei parane mitenkään sillä, että väistämätöntä ja Suomen turvallisuudeen kannalta olennaista asiaa lykätään jatkuvasti epämääräiseen tulevaisuuteen. Aika on loppumassa tiimalasista, koska on hyvin mahdollista, että viimeistään Putinin seuraaja saattaa olla äärikänsalllismielinen maita ja mantuja hamuava ja todellinen valloitushaluinen Stalinin kaltainen verinen diktaattori, joska kostaa Lännelle kaiken todellisen tai kuvitelemansa vääryydet.

    Nato-jäsenyys tarkoittaa samalla sitä, että mahdollisesti jopa tuhannet eri alojen palveluiden tarjoajat saavat työllistettyä merkittävän määrän ihmisiä Suomen maaperällä kuljetusten, ruuan, postin ja tukikohtien tarvitsemien muiden palveluiden ja tuotteiden joukossa. Vaikka meillä ei olisi edes ydinaseita tukenamme rauhan aikana, niin taloudelliset ja sotilaalliset vaikutuukset olisivat merkittäviä Suomelle.

    Kieltämättä Norjan ydinaseeton malli voi houkutella Suomea, mutta Ukrainan tapaus osoitti jo, että ydinaseista ei kannata luopua, jos niitä on jo valmiiksi omalla alueella.

    VastaaPoista