keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Kolumni 5.4.2018: JOHTAJUUS KUULUU DEMOKRATIAAN

Etelä-Suomen Sanomat / Netissä 5.4.2018 / Printissä 6.4.2018 

Presidentti J. K. Paasikiven pakotti runnomalla suomalaiset hyväksymään yya-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Hän joutui taistelemaan vain vaivoin peiteltyä neuvostovihaa vastaan. Paasikivi sai kansan kuitenkin ymmärtämään, että kun jatkuvasti eletään kriisin varjossa, on alistuttava epämukavaan todellisuuteen.   

Nyt suomalaiset tuntuvat hyväksyvän presidentti Sauli Niinistön aikana toteutetun Nato-yhteistyön, mutta he vastustavat raivokkaasti puolustussopimusta yhteistyökumppanin kanssa. Niinistöllä ei ole käytettävissään Paasikiven johtamismallia. Nyrkin jyräyttäminen pöytään ei nyt auta. Se onnistui Paasikivelle, koska kansa ymmärsi tilanteen vakavuuden.

Nykysuomalaisilla on hyvin epärealistinen käsitys Pohjois-Euroopan tilanteesta ja Suomen asemasta siinä. Tilanne on vaarallinen, jos turvallisuuspolitiikan perustelu turvallisuustarpeella ei mene perille.

Kovan ulkopolitiikan isot asiat on kahlittu sisäpoliittiseen pakkopaitaan. Silloin ratkaisut riippuvat ihan muista asioista kuin kansainvälisestä tilanteesta ja Suomen puolustuskyvystä. Puoluejohtajat yrittävät ansaita ulkopoliittisia kannuksia sommittelemalla hienolta kuulostavia toisintoja kylmän sodan aikaisen liturgian säkeistä.

Tällä sanataiteen helskytyksellä ei ole kosketuskohtaa Suomen tilanteeseen hyytävän kylmässä maailmassa. Hallituksen käytössä olevat turvallisuuden asiantuntijat valmistelevat ulkopoliittiset esitykset ympäristön tilaa viileästi arvioiden. Mutta kun eduskunnassa koittaa päätöksenteon hetki, asiantuntemuksen arvostus nollautuu ja järkipuhe uhkaa haihtua suomalaisen savupirtin räppänästä taivaan tuuliin.

Turvallisuuden isot linjat on silti ratkaistava eduskunnassa, vaikka siellä tätä prosessia johtavat sisäpolitiikan kiintotähdet ovat noviiseja turvallisuusasioissa, jos sitäkään. Tutustuminen kansainvälisiin peruskuvioihin ei tunnu kiinnostavan heitä, mutta päätöksiä kyllä tehdään tomerasti. 

Puolueiden pitää varautua ensi vaalikauden suuren luokan turvallisuuspolitiikan ja maanpuolustuksen perusratkaisuihin. Kunnialla selviäminen tästä urakasta riippuu siitä, millaisia historian ymmärtäjiä ja kansainvälisten asioiden osaajia puolueet pystyvät hankkimaan eduskuntaehdokkaikseen ja tukemaan heidän valintaansa. Eduskuntaan on saatava kansainvälisten asioiden älylliseen käsittelyyn pystyvää väkeä.

                                            x                    x                    x

Päätöksentekokulttuuri tarvitsee järkiperäisen piristysruiskeen. On opittava hyväksymään se, että poliittinen johtajuus on demokratian normaali työmenetelmä eikä herrojen mahtailua. Uudessa kulttuurissa päätöksentekijät eivät voi keskittyä myötäilemään kansalaismielipiteen äänenpainoja.

Heidän pitää eritellä julkisesti tilanneanearvioitaan ja niihin vaikuttavia ilmiöitä. Heidän johtopäätöstensä torjumiseen ei riitä someraivon hehkuttaminen. Jos poliittisen johdon päätelmät halutaan kumota, se pitää tehdä kylmiä faktoja työstäen samalla tavalla, jolla turvallisuusasioiden valmistelukoneisto toimii. 

Tällaisessa ympäristössä päättäjän poliittinen tulevaisuus on epävarma. Valmius johtajan asemaa uhkaaviin järkeviin päätöksiin on harvinainen ilmiö. Mitä tiukempiin asetelmiin joudutaan, sitä huutavampi on tällaisen älyllisen ryhtiliikkeen tarve ja sitä helpompaa populistien on buuata eliittiherrat maan rakoon. Päätökset tiedustelulaeista, puolustusvoimain suurinvestoinneista ja Nato-jäsenyydestä mittaavat eduskunnan kykyä tehdä reaalipolitiikkaa.

Siinä työssä voi menestyä vain sellainen poliittinen kulttuuri, jossa eduskunta- ja presidentinvaaleissa enemmistön tuen saaneilla on oikeus ja velvollisuus todella johtaa eikä vain antautua satunnaisesti ajelehtivan yleisen mielipiteen vietäväksi.


8 kommenttia:

  1. Arvoisa Jukka Tarkka, maailmanpoliittinen tilanne näyttää sellaiselta kuin se näyttää median kertomana. Media on muuttunut nyt 2000-vuosituhannen alussa merkittävästi, kun kansalaisilla on suora vaikutusmahdollisuus ohittaen aikaisemmin vallalla olleet journalistiikan kerberokset. Suomi on pieni pohjoinen maa, jonka merkitystä maailmanpolitiikkaan ei pidä liiallisesti korostaa, kun edelleen elämme niissä tunnelmissa, joita edellisen vuosisadan sodat maassamme aiheuttivat. Nyt vietämme 1918 sisällissodan muistovuotta, mikä nostattelee kansalaisten mieliin aggressiivisuutta ja sodan tuntoja, kun pitäisi ennemmin noudattaa rauhan Nobel-voittajan Martti Ahtisaaren taitoa pitää yllä rauhaa ja käydä kaikilla rintamilla rauhanneuvotteluja ympäri maapalloa. Näitä sankareita meillä suomalaisilla on ja on eräänlaista politiikan tekoa sekin, keitä nykyisistä ja menneisyyden sankareista milloinkin korotetaan esille. Mitä Te, Jukka Tarkka, sanotte siihen, että poliittisessa mielessä Suomessa pitkään noudatettu Paasikiven-Kekkosen-linja saisi jatkoa nimenomaan rauhan asialla. Minkä nimen lisäisitte siinä tapauksessa jatkumoksi edellä mainitulle poliittiselle linjalle? Suomalaisille olisi nimittäin selkeämpää sekä median että poliitikkojen puolelta käyttää vastaavaa fraasia myös nykyaikana. Linja nimeäminen selkeyttää poliittista artikulaatiota ja selkeyttää myös maamme ulkopolitiikkaa myös sitä tarkkaileville asiantuntijoille. Oma ehdotukseni olisi Paasikiven-Kekkosen-Ahtisaaren? linja - siis rauhan linja. Kuka olisi suomalainen johtaja, joka ei Nato-intoile varsinkaan, kun sille ei ole tarvetta. Suomen pitää paremmin hakea oma osansa ja linjansa maailmanpolitiikan enemmän tarkkailijana ja rauhan asialla olevana maana kuin lietsoa muka oman etunsa nimissä huomiota itselleen. Me olemme jo hyvinvoinnin kärkimaa ja meillä on jo saavutettuna sisäinen ja ulkoinen turvallisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä puolustuskyky torjuu hyökkäyksen etukäteen, siis varmistaa rauhan.
      Ahtisaari kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä

      Poista
    2. Kantaa voi muuttaa, kun järjen käyttö ulkopolitiikassa saa valtaa. Nato-yhteistyön pitää riittää Suomelle, naapurimaiden huomioiminen ja yhteistyö on pienelle maalle tärkeää.

      Poista
  2. Pelolle ei saa antaa tilaa Suomen ulkopolitiikassa

    Suomen tapaisessa pienessä maassa on hyvin tärkeää, että ulkopolitiikkamme on ennustettavaa ja että se perustuu kaikenkattavaan vakauteen. Nykyinen tilannekuva on hivenen hahmottumaton päätöksentekijöiden leirissä, koska mitään kovia päätöksiä ei ole vielä tehty Nato-jäsenyyden suhteen. Tilanne on kuitenkin nopeasti kiristymässä. Parhaillaan Itämeren eteläosissa käydääm Venäjän laivaston laajamittaista harjoitusta, joka näyttää kuitenkin nykyisten tietojen valossa olevan pelkästään voimannäyttö Lännen suuntaan. Ohjuksia ei ole toistaiseksi laukaistu.

    Olennaisuuteen pitää pyrkiä ulkopolitiikan johdossa. On tajuttava, että aikamme kriisit voivat syntyä äkkiarvaamatta, paikasta ja ajasta riippumatta ja silloin ulkoministeriössä on syytä olla valveilla 24/7 -periaatteella. Nopeat analyysit ja utvan kokoukset ovat ovat silloin avainasemassa reaaliaikaisessa tilannepäivityksessä. Reservimme on kyettävä kutsumaan nykyistä huomattavasti nopeammin palvelukseen. Toisen maailmansodan aikaisiin reaktioaikoihin ei ole enää paluuta.

    Hiljaiseen diplomatiaan on olemassa tarvetta. Eräässä Ilta-Sanomien jutussa Naton puolelta esitettiin, että Nato antaa tarvittaessa 5. artiklan mukaiset turvatakuut jo jäsenyysneuvotteluprosessin alussa. Suomen kannattaa ehdottomasti tarttua tähän mahdollisuuteen, koska Moskova ei muuten usko meidän pyrkimyksiämme entistä itsenäisempääm ja Lännen puolelle kallistuvaan sotilaalliseen, taloudelliseen ja poliittiseem katsantokantaan.

    Uuden sukupolven kasvattaminen kouluissa kohti läntisiä arvoja on meidän yhteiskunnassamme erityisem tärkeää. Vanha sananlasku sanoo, että vanha koira ei uusia temppuja opi. Olen samaa mieltä, koska vanha sukupolvi elää edelleen suomettuneisuuden ajan YYA-maailmassa, jossa kuvitellaan, että mikään ei saa muuttua. Se aikakausi on kuitenkin jo ohi, sillä tasapainoa pyritään horjuttamaa kaikilla mahdollisilla tavoilla Venäjän puolelta. Suomem uusi sukupolvi ansaitsee elää uudessa ja turvallisemmassa maailmassa. Keinot siihem ovat olemassa, jos ja vain kun Suomen ulkopolitiikan johto uskaltaa näyttää suuntaa ja johtajuutta. Epäröintiin ei ole enää varaa.

    VastaaPoista
  3. Minusta näyttäisi siltä, että Suomen viimevuosien lähentyminen Natoon on saanut Venäjän käyttäytymään Suomea kohti uudelleen normaalin valtion tavalla. Lentokoneiden rajaloukkaukset, Kremlin rahoittama maaomaisuuden ostaminen, lapsiasiakiistat ja FSB:n organisoima maahantuloaalto kehitysmaista on loppunut. Huomasiko Venäjän nykyinen johto, että täysin turha uhkailu johti heidän kannaltaan huonoon suuntaan? Uhkailu loppui kun he ymmärsivät, että Suomi saattaakin liittyä Natoon jos kokee turvattomuutta? Venäjän uusi poliitikkosukupolvi ymmärsi vanhan asian, että Suomi on liittoutumaton koska suhteet suureen naapurimaahan ovat olleet luottamukselliset ja yllätyksettömät. Venäjä omilla teoillaan päättää jatkossa säilyykö Suomi liittoutumattomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäjällä on pitkäaikainen kokemus sitä, että edes aivan lähialueella olevat Nato-maat eivät uhkaa sitä sotilaallisesti. Ja se on jo tehnyt kaiken sen, mitä arvovaltasyistä täytyy, jos Suomi liittyy Natoon. Propaganda paholaismaisesti hyökkäävästä Natosta on tarkoitettu pelottamaan Venäjän omaa kansaa niin, että se kauhuissaan turvautuu Suuren Johtajan suojelukseen. Tämän strategian lisäbonuksena on se, että myös yksinkertaiset suomalaiset ottavat messiaanisen kauhupropagandan täydestä.

      Poista
  4. Natoon liittymisen vastustajissa on oman kokemukseni mukaan sellaisiakin henkilöitä, jotka mieluummin näkevät Suomen jäätyneessä konfliktissa Venäjän kanssa tai sellaisessa tilanteessa, jossa Suomi on ajautunut Valko-Venäjän kaltaiseksi maaksi, kuin että Suomi olisi Naton jäsen.

    Lyhyesti sanottuna, jotkut näkevät Naton sellaisena toimijana, että Suomen kannattaa menettää suvereniteettinsa välttääkseen Natojäsenyyden.
    Vaikka näin ajattelevia henkilöitä ei lukumääräisesti ole paljon, he kuitenkin saavat muut Natoon kielteisesti suhtautuvat mukaansa. Tämän vuoksi pidän epätodennäköisenä, että Suomi liittyy Natoon seuraavan kymmenen vuoden aikana.

    VastaaPoista
  5. "Hallituksen käytössä olevat turvallisuuden asiantuntijat valmistelevat ulkopoliittiset esitykset ympäristön tilaa viileästi arvioiden."

    Näihin viileisiin arvioihin harvoin kuulemme virassa olevilta sotilailtamme muuta kuin vähättelevää liirumlaarumia. Viimeisimmät esimerkit Itämeren eteläosan ohjusharjoitukset ja Zapad 17 pitäminen vain puolustuksellisena.

    Vanhempaa perua muistamme miten vaikeaa oli sotilaillemme tunnistaa Krimin miehittäneitä vihreitä miehiä...

    VastaaPoista