keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kolumni 22.3.22018: TALVISODAN SYVÄMERKITYS


Etelä-Suomen Sanomat 22.3.2018

Suomen merkittävimpiin tietokirjailijoihin kuuluva Max
Jakobson kutsutiin melkein 30 vuotta sitten tapaamaan Neuvostoliiton sotahistorian laitoksen johtajaa kenraalieversti Dmitri Volkogonovia. Kenraalilla oli kuulemma viesti. Sain mahdollisuuden olla mukana heidän kohtaamisessaan.

Volkogonivin viesti oli ensimmäinen Neuvostoliiton virallinen sotahistoriallinen lausuma, jossa talvisodan syttyminen ei mennyt suomalaisten syyksi. Hän totesi yksiselitteisen selvästi Stalinin sodan aloittajaksi. Volkogonov ei tuominnut Stalinin sopimusta Hitlerin kanssa loppukesällä 1939, mutta kylläkin sen lisäpöytäkirjan, jonka johdannainen talvisota oli.

Volkogonov myönsi oikeaksi Stalinin peruspyrkimyksen vahvistaa Leningradin puolustusta, mutta totesi siinä käytetyt keinot vääriksi. Suomen kommunistipuolueen legendaarisen johtohahmon Otto Wille Kuusisen nukkehallituksen perustamista hän sanoi muitta mutkitta tyhmyydeksi. Neuvotteluja olisi pitänyt jatkaa suomalaisten kanssa, vaikka nämä olivat jäykkiä ja taipumattomia.

Volkogonovin talvisota-analyysiin liittämät selityslausumat eivät kokonaan kumonneet vanhaa virallista neuvostototuutta. Se laimeni puolitotuudeksi, mutta selvään valheeseen verrattuna tämäkin oli paljon. Stalin oli huolissaan siitä, että vihamieliset voimat käyttäisivät Suomen aluetta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.

Volkogonovin tapa puhua osoitti, että hän piti Stalinin tilanneanalyysia pohjimmiltaan oikeana. Kaikesta muusta hän oli sitten eri meiltä Stalinin kanssa. Generalissimuksen virheitä oli ainakin viisi. Salainen lisäpöytäkirja Hitlerin kanssa, uhkavaatimus Suomelle, kyvyttömyys ennakoida suomalaisten suhtautumista Kuusisen hallitukseen, väärä arvio Suomen puolustuskyvystä ja valmistautumattoman armeijan lähettäminen sotaan äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.

                                            x                    x                    x

Volkogonov ei tulkinnut historiassa havaittuja tosiseikkoja pelkästään marxitais-leninistisen luokkakantaisuuden kannalta. Tämä oli uusi, ja hänen lausuntonsa ehkä hämmästyttävin piirre. Hän pani ennennäkemättömän paljon painoa moraaliselle oikeudenmukaisuudelle.

Hän myönsi Suomen reagoineen oikein, kun se asettui vastustamaan Stalinin vaatimuksia.  Ja hän sanoi enemmänkin: suomalaisten toiminta talvisodassa antoi esimerkin siitä, miten kansan pitää taistella itsenäisyytensä puolesta. ”Tämä herätti sympatiaa myös meillä.” Siinä oli Volkogonovin sanoman ydin. Se oli sensaatio.

Puolen vuosisadan viiveellä talvisodasta saatu mahdollisimman arvovaltainen neuvostotulkinta antoi aihetta uusiin arvioihin enemmän Suomessa kuin Neuvostoliitossa. Kansallinen itseruoskinta oli lastannut suomalaiseen sieluun sellaisen syyllisyyden ja mielistelyn sykkyrän, että itsestään selvät asiat olivat vääntyneet muodottomiksi.

Ehkä pari sukupolvea suomalaisia oli pakottautunut ajattelemaan, että sota on aina väärin, ja sota Neuvostoliittoa vastaan on aivan erityisen väärin. Volkogonov murskasi älyn ja moraalin moukarilla tämän tunkkaisen hurskastelun. Vääryys on vääryys olosuhteista riippumatta. Puolustus on jokaisen oikeus, olipa hyökkääjä kuka tahansa. Volkogonovin sensaatiomainen ylistys suomalaisten oikeutetusta puolustustaistelusta jatkui: ”Suuret valtiot arvostavat toisten valtioiden mahdollisuutta puolustautua.”

Hän ei puhunut kenenkään puolesta eikä omaa isänmaataan vastaan, hän puhui yleisestä periaatteesta. Suomalaiset eivät pitkään aikaan uskaltaneet ihan rauhallisin mielin viedä loppuun asti sitä yksinkertaista ajatusta, että puolustus on eri asia kuin hyökkäys. Tämä Volkogonovin talvisota-viestistä alkanut prosessi taitaa vieläkin olla vähän kesken. 

2 kommenttia:

  1. Täytyy nostaa hattua kenraali Volkonovin tulkinnalle talvisodan aloittajasta. Isoisäni oli aikoinaan rintamalla paikalla, kun Mainilan laukaukset kajahtivat silloisen Neuvostoliiton puolella. Nykyisen Venäjän ja sen johdon pitää vihdoin jo tajuta, että jatkuva asioiden vääristely historiankirjoituksessa ei auta tippaakaan. Sodan syy on yksiselitteisti silloisen Neuvotoliiton provokaatio, josta seurauksena oli Neuvostoliiton erottaminen Kansainliitosta, joka oli YK:n edeltäjä.

    Venäjä ja Suomi eivät tarvitse mitään ulkoministeri Lavrovin ehdottamaa keskinäistä totuuskomissiota toisen nmaailmansodan aikaisten tekojen pohtimiseen. Venäjä tarvitsee juuri sitä länsimaisen oikeuskäsityksen mukaista suoraselkäistä rehellisyyttä, jotta ylipäätään naapureiden kanssa voi elää. Se kuitenkin näyttää edelleen vaikealta ja mahdottomalta Venäjän sisäisistä ja ulkopoliittisista valtapolitiikan syistä johuen.

    Presidentti Putinin valittiin äsken uudelleen jo neljännen kerran presidentiksi. Useissa ulkomaisissa ulkopolitiikan arvioissa ja eri tutkimulaitoksissa on sanottu suoraan, että sama vanha jyrkkä kansallismielinen linja jatkuu Venäjällä vallan takaamiseksi Putinin käsissä. Uhkakuvia haetaan edelleen Lännestä Se merkitsee Suomelle samalla yhä vahvempaa käsitytä siitä, että Suomen pitää liittyä Natoon, koska muuta uskottavaa vaihtoehtoa ei ole jäljellä ulkopolitiikan arkkitehtuurissa. Turvallisuuspoliittinen palapeli ansaitsee meidän kannaltamme viimeisen palan asettamista lopullisesti paikoilleen.

    EU ei ole Suomelle mikään puolustuspoliittinen pilari. Sillä ei ole riittäviä resursseja, eikä mitään uskottavaa armeijaa takanaan. Suurin osa nykyisistä EU-maista on lisäksi jo suoraan Naton jäseniä, joita suojaa Naton 5.artikla kaikella voimallaan. On muisettava, että Putin on sanonut julkisuudessa, että Nato-maahan emme hyökkää. Tämä on hänen ainoa ja realistinen nykytilanteen katsaus, johon on uskottava Venäjän puolelta.

    VastaaPoista
  2. "Tämä Volkogonovin talvisota-viestistä alkanut prosessi taitaa vieläkin olla vähän kesken."

    On pahasti kesken. Taitaa pysyäkin, eikä pelkästään Venäjällä.

    Jossakin yhteydessä Markku Jokisipilä mainitsi, että yliopistoon saattaa tulla opiskelijoita, jotka eivät tiedä talvisodan osapuolia.

    Myös länsimaiden sotahistorioissa Suomen sodat on käsitelty usein vääristyneesti talvisota ja sen merkitys jatko- ja Lapin sodille unohtaen.

    Prof. Aira kemiläinen kirjoitti taannoin aiheesta hyvän katsauksen Tieteessä tapahtuu julkaisuun.

    "Toinen maailmansota ja Suomen maine
    ”lännen” arvioimana
    Pienen kansan asema suurvaltojen sodassa"

    https://journal.fi/tt/article/view/56643/18783

    VastaaPoista