Kolumni 8.3.2018: VIRON ITSENÄISYYDEN ULOTTUVUUDET

Etelä-Suomen Sanomat 8.3.2018

 Alkusyksyllä 1991 Suomen oli löydettävä historiallisesti sisäsiisti tapa tunnustaa neuvostomiehityksestä vapautuneen Viron itsenäisyys. Onneksi Suomi ei koskaan virallisesti tunnustanut Viron kuulumista Neuvostoliittoon. Viro-suhteiden annettiin vain hiipua pois ja Suomi toimi sen arkirealiteetin pohjalta, että Neuvostoliitto oli miehittänyt Suomenlahden etelärannan.

Viroa ei siis tarvinnutkaan tunnustaa 1991 itsenäiseksi, koska se oli tehty jo 1920. Suomi alkoi seitsemän vuosikymmenen tauon jälkeen taas suhtautua Viroon kuin kaikkiin muihinkin itsenäisiin valtioihin ja viritti diplomaattisuhteet suurlähettilästasolla.

Ratkaisun pohjaksi presidentti Mauno Koivisto oli teettänyt ulkoministeriössä selvityksen pohjoismaiden toimista toisen maailmansodan aikana Moskovan pakotettua miehittämänsä Baltian maat neuvostotasavalloiksi. Ilmeisesti vain Ruotsi oli muodollisesti hyväksynyt liitoksen.

Siihen aikaan Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan ja Englanti Islannin, joten ne kolme olivat tilanteesta ulkona. Suomi ei virallisesti hyväksynyt Viron pakkoliitosta Neuvostoliittoon, mutta ei kiistänytkään. Koivisto totesi sen historiallisen onnenpotkun, että Neuvostoliitto ei koskaan vaatinut Suomea tunnustamaan Baltian maiden asemaa neuvostotasavaltoina. Jos se olisi näin tehnyt, "meillä ei olisi ollut varaa ryhtyä erimielisiksi".

                                            x                    x                    x

Perinteiset diplomaattiset käytöstavat venyivät ja paukkuivat Baltian maiden virvoittaessa itsenäisyytensä Ruususen unesta. Niiden entinen keskusvalta Neuvostoliitto ei ollut vielä tunnustanut diplomaattisesti uusia naapurivaltioitaan, mutta sen kilpailijavaltio Venäjä oli. 

Suomi päätti 1991 pitää Viroa yhtä itsenäisenä kuin 1920. Tämä ei kuitenkaan perustunut kansainoikeudellisen tilannearvioon, vaan osoitti, millaiseksi Suomi toivoi Viron aseman tulevaisuudessa muotoutuvan. Ratkaisu osoitti historiallisen hetken hyvää tajua. Päätöstä tehtäessä oli jo nähtävissä, että Neuvostoliitto oli kuihtumassa pois, ja että koko muu Eurooppa tunnustaisi Baltian maat joka tapauksessa nopeasti.

Olisi ollut kohtalokas virhe jäädä odottamaan, että Neuvostoliitto tunnustaisi Baltian tasavaltojen eron kommunistisesta kansainyhteisöstä. Ihmeiden odotuksella ei ole sijaa reaalipolitiikassa. Hyvään poliittiseen johtajuuteen kuuluu kyky toimia uusilla säännöillä heti kun säännöt muuttuvat. Sellaista tapahtuu vaan kovin harvoin.

Koivisto huomasi ja uskoi viime hetkellä, eikä sitten epäröinyt. Kansainvälinen media oivalsi, että Suomen ja Neuvostoliiton kummalliset yya-suhteet mutkistivat Suomen asemointia uudessa tilanteessa. Yhdysvaltalainen CNN-uutiskanava teki erillisraportin siitä, miten suomalaiset vapautuivat Jaakobin painissaan synkän historian taakasta.  

                                            x                    x                    x

Jos Suomi olisi tunnustanut Baltian maat kuin ne olisivat olleet uusia tasavaltoja, se olisi rivien välissä ja taannehtivasti antanut oikeudellisen pätevyyden Baltian maiden miehitykselle ja pakkoliitokselle Neuvostoliittoon. Sitä Suomi ei halunnut. Suomi osoitti pitävänsä Baltian maiden kuulumista Neuvostoliittoon väkivaltaisena välivaiheena.

Valitsemallaan muotoratkaisulla Suomi tarjosi historiallista hyvitystä kovia kokeneille naapureilleen. Vuonna 1991syntyneiden uusien valtiollisten rakenteiden kuittaaminen vuodelta 1920 peräisin olleella oikeustoimella oli kannanotto siihen, mitä Baltiassa tapahtui 1940.

Suomen suhtautuminen Viron itsenäisyyteen sisälsi senkin viestin, että Molotov-Ribbentrop-sopimukseen liitetty Neuvostoliiton ja Saksan välinen etupiirijako oli laiton ja pätemätön. Tällä näköalalla oli periaatteellista merkitystä myös Suomen historian arvioinnissa.