Pikakommentti 6.3.2017: Hälytyskellot soivat

Sampo Terhon ehdokkuus perussuomalaisten puheenjohtajaksi on rohkaiseva merkki. Hänellä voisi olla jonkinlaiset mahdollisuudet edes vähän rajoittaa äärioikeistolaisten rymistelyä perussuomalaisten puoluekentässä, vaikka jako kahteen on varmasti edessä.

Tämä taktinen asetelma ehkä selittää Terhon keikaroinnin räyhäpopulismilla. Hänen ensimmäinen lausuntonsa puheenjohtajakandidaattina sai sivulauseellaan hälytyskellot kilkattamaan. Varovaisesti myönteinen vihjaus Suomen EU-jäsenyyden alistamisesta kansanäänestykseen on vakavan vaaran merkki.

Kun Nato-jäsenyyden torjumisesta on tullut kansallishyve, puhe EU-erosta on tuomiopäivän profetiaa. Pitäisikö Suomen oikein satavarman päälle varmistaa, että se aina ja kaikissa tilanteissa olisi takuuvarmasti täysin yksin.

Puolueen puheenjohtajan ainoa tehtävä ei ole toistella puoluekentän ajatustottumuksia. Ei kai olisi kohtuutonta sallia hänelle edes vähän älyllistä tilaa itsenäiseen ajatteluun. Hänen pitäisi olla myös luotsi, joka varottaa väkeään tekemästä virhettä, jota vaarallisempaa ei rauhan oloissa voi kuvitella.