Kolumni 15.12.2016: Onko Suomessa sittenkin kevät

Etelä-Suomen Sanomat 15.12.2016

Pääministeri Juha Sipilän asema näyttää huonolta, mutta muista syistä kuin Talvivaara-mekkalan takia. Sote tuntuu tukehtuvan omaan sisäiseen kitkaansa. Se taitaa olla liian iso kakku yhdellä kerralla haukattavaksi. Mutta Sipilällä on yrittäjän sisu. Hän hakkaa päätä seinään ja uskoo, että muuri murtuu ennen kuin kallo. Joskus sellainen sitkeys voi tuottaa tulosta, mutta kauheaa katseltavaa se on.

Hallitusohjelmassa yltiöpäisen korkealle asetettu työllisyystavoite on toinen iäisyysasia, jonka toteutuminen pakenee ainakin seuraavalle vaalikaudelle. Kiky-sopimus oli komea saavutus, mutta sen täytäntöönpano tuntuu epätoivoisen tahmealta. Muutenkin hallitus keikkuu tyhjän päällä. Sillä hetkellä, kun perussuomalaisten kantti pettää, mikään ei pelasta Sipilää katastrofilta.

Pääministerin ahdinkoon on kuitenkin näkyvissä yllättävää helpotusta. Vaikka viennissä ei vieläkään ole elon merkkejä, talouskasvu alkoi tänä vuonna varoittamatta ja yllättäen. Nyt se on piristymässä ripeämmäksi kuin ekonomistit aluksi uskalsivat ennustaa. Hallituksen osuutta siihen on vaikea arvioida, mutta silti orastava kasvu auttaa Sipilää.

Hallitus ronskit rakenneuudisukset jäivät yleensä puolitiehen, mutta tuottavat jotakin sentään. Niiden teho tuntuu vuosien viiveellä, mutta ne vaikuttavat talouden kokonaiskuvaan etuajassa. Suurten investointipäätösten ja jättimäisten vientikauppojen toteutusvaiheeseen tullaan siinä vaiheessa, kun uudet rakenteet toimivat. Tämä tulevaisuus vaikuttaa kilpailukykyyn jo nyt.

Samaan aikaan lamautunutta kotimaan taloutta on tönitty pienillä muutoksilla uusiin asentoihin. Tällaisten pinnan alla muhivien pikkuasioiden yhteisvaikutus tuottaa ilmeisesti seurauksia, joita klassisesti opiskelleet talousviisaat eivät tunnista. 

Sipilän hallituksella ei ole syytä ujostella. Ison urakan toteutus näyttää toivottomalta, mutta ilman sen ohessa tehtyjä pienremontteja talouden piristymisen ensioireet antaisivat vieläkin odottaa itseään. Onko Suomessa sittenkin kevät?  

                                            x                    x                    x

Sipilä tuntuu selvinneen Talvivaarara-mekkalasta vähemmin vaurioin kuin aluksi tuntui, mutta kilpeen jäi silti lommo. Hänen paineensietokykynsä on näyttänyt lähes rajattomalta, mutta nyt se petti pahassa paikassa. Tunnekuohun ryöpsähdys yli laitojen oli ymmärrettävää, mutta sellainen ei kuulu pääministerin luontaisetuihin.

Sipilä on selviämässä jääviysepäilyistä puhtain paperein, mutta kohun jälkivaikutus uhkaa luiskahtaa ylikierroksille. Eihän se nyt niin voi olla, että ministereille sukua olevat yrittäjät joutuvat asiointikieltoon valtion vaikutuspiiriin kuuluvien yritysten kanssa. Heille kuuluu oikeus toimia niiden kanssa business as usual, ja siihen kuuluu se, että sukulaiset eivät suhmuroi keskenään.

Sipilä ei yrittänyt sensuroida Yleisradion toimitusten uutistuotantoa. Hän protestoi saamastaan kohtuuttoman lyhyestä reagointiajasta ennen ensimmäisen Talvivaara-uutisen julkaisemista. Luultavasti häntä painostettiin siinä hyvän lehtimiestavan vastaisesti. Mutta kiukuttelu ei auta, kun maito on kaatunut kalliolle.

Luultavasti Talvivaara-mekkalan jälkivaikutus häiritsee enemmän Yleisradion sisäistä elämää kuin Sipilän poliittista asemaa. Toimittaja toisensa jälkeen ilmoittautui sensurointiyrityksen uhriksi ja otti sanavapauden sankarin ylevän asennon. 

Yleisradiossa ei ehkä sittenkään tapahtunut kovin kauheita. Kun toimitukset olivat paahtaneen neljä vuorokautta Talvivaara ykkösuutisenaan, niiden johto totesi, että muitakin uutisia saattaisi olla odottamassa toimituksellista käsittelyä. Se ei ollut kohtuuton ajatus. Uutistoiminnan esimiesten antama normaali työnjohdollinen ohjaus ei ole sensuuria.