UKRAINAN KOHTALONHETKET - JA VENÄJÄN

 

 

Venäjän sota Ukrainassa ei ole kriisi vain sodan uhrille ja hyökkääjälle, vaan myös Yhdysvalloille ja Euroopalle.  

Presidentti Putinin tarkoitus oli vallata Kiova ja korvata Ukrainan johtajat Kremlin käskyläisillä, mutta hän juuttuikin uuvutussotaan. Presidentti Trump ilmoittautui rauhan tekijäksi niin mahtipontisesti että menetti uskottavuutensa. Eurooppa heräsi ruususen unesta pahaan maailmaan, ja yrittää luoda turvallisuutta hyvillä aikeilla

Ukrainan älykäs puolustus näytti pitkään luovan edellytykset kestävälle rauhansopimukselle. Se pystyi ottamaan lännestä saamaansa asejärjestelmät käyttöön ja lamautti Venäjän laivaston Mustalla merellä. Drone-iskut yllättivät Moskovassa, sekä Venäjällä että Krimillä asejärjestelmien ja polttoaineiden varastoalueilla. Epävarmuuden aiheuttaminen hyökkääjälle on hyvää sotataitoa, mutta silti presidentti Zelenskyin eväät eivät riitä kestävään rauhansopimukseen.

On luonnollista, että Ukraina ei tyydy vähempään kuin kaikkien Venäjän valtaaminen alueiden palauttaminen, mutta todennäköisesti Venäjä ei suostu siihen. Kriisi on vaarassa jäätyä Siperian ikiroutaan, mutta koko ryöstösaalista ei välttämättä tarvitse luvsts hyökkääjälle.

ULOS  UMPIKUJASTA

Ukrainan paha tilanne ei ole umpikuja. Siitä ulospääsy on julma mutta välttämätön harjoitus. Aito rauhaneuvottelu voisi ehkä alkaa, jos Venäjän annettaisiin pitää Krim, mutta se joutuisi palauttamaan kaappaamansa Ukrainan itäiset maakunnat. 

Krimin menetys olisi Ukrainalle yhtä katkera kuin Karjalan menestys Suomelle aikanan. Venäjän valtaamien maakuntien palautus Ukrainalle olisi Putinille vielä pahempi paikka kuin Krimin menetys presidentti Zelenskyille.

Jos Venäjä torjuu jo väliaikaisen aselevon ehdot, Putin voi joutua kokemaan saman kuin Venäjän viimeinen keisari Nikolai II. Hänen huono johtajuutensa aiheutti kapinan rintamilla, vallankumouksen Moskovassa ja keisariperheen murhaan Jekaterinburgissa.

SIVUSTAKATSOJAT
Kaikki tiesivät mahdottomaksi Trumpin lupuksen sodan lopettamisesta vuorokaudessa, mutta hän ainakin näytteli uskovansa omaan uhoonsa. Sellaiselta presidentiltä voi odottaa mitä tahansa. Trump voisi ryhtyä Putinin kaveriksi kurittamaan Ukrainaa. Sitäkin suurempi riski on, että Putinin ja Zelenskyin diili osittaisesta tulitauosta tuhoaa Trumpin unelman Nobelin rauhanpalkinosta. Silloin hänen raivollaan ei olisi rajoja, ja Putinin saisi tuntea sen. Ukraina joutuisi kärsimään aina vaan lisää.  

Euroopassa syntynyt ryhtiliike osoittaa hyvää tilannetajua, mutta sen muokkaaminen koviksi päätöksiksi ei onnistu. Hyviä aikeita on, mutta yhteisen edun tajua puuttuu varsinkin Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.

Tällainen eri suuntiin liikkuvien muuttujien yhtälö ei toimi. Todennäköisesti kaikki osapuolet kärsivät, Venäjä varsinkin. Sodassa kuolleiden perheiden epätoivo, sotatalous, eliitin muutto länteen, suurkaupunkien vauraus ja muun maan köyhyys uhkaavat murtaa yhteiskuntarauhan. Venäläiset ovat tottuneet sietämään kurjuutta, muta ei mitä tahansa. Supervalan romahdus sisäänpäin olisi iso uhka koko Euroopalle.      

 ELÄMÄN TAITO
Suomi selvisi Karjalan menetyksestä ja sodan tuhoista, mutta Neuvostoliiton kanssa jouduttiin tekemään sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta. Se johti pakkoystävyyteen ja suomettumiseen.

Suomi kehittyi hyvinvointivaltioksi, hankkiutui Euroopan ytimeen ja Naton kumppanuuteen. Sen länsieurooppalainen identiteetti ja vahva puolustus olivat tosiasioita, joille Venäjä ei voinut mitään. Suomi eteni lännen tiellä Kremlin ulottumattomiin. 

Venäjä on edelleen vaarallinen naapuri. Siksi Suomella on tehokas puolustus ja Naton tuki. Ukraina voisi päästä samaan asemaa, aluksi ehkä Naton ulkopuolella esimerkiksi laajennettujen mahdollisuuksien EOP-kumppanina.

Ukrainalaiset ovat osoittaneet ihailtavaa tahdonlujuutta sekä puolustus- että siviilitoimissa. Heillä on voimaa selvitä valtavista ihmishenkien menetyksestä ja yhteiskunnan perusrakenteiden tuhosta joutumatta suomettumisen kaltaiseen nöyristelyyn.

Ukraina on saanut merkittävää taloudellista ja sotilaallista tukea länsimailta, jotka suunnittelevat sen siirtämistä sodan jälkeen Ukrainan jälleenrakennukseen. Ukraina osaa elää Venäjän veressä ja pystyy jatkamaan uljasta historiaansa.

 

 

UKRAINAN PRESIDENTTIPARI, KIITOS KÄYNNISTÄ

 

Presidentti Zelenskyin ja rouva Zalenskan vierailu Helsingissä oli hieno, varsinkin kun hän ystävyyden hehkutuksen ohessa teki kaikesta päätellen aika taitavasti kovaa diplomatiaa presidentti Trumpin suuntaan. Presidentti Stubb osoitti tyylikkäästi Suomen aseman tässä henkien taistelussa.

Kaiken huippu oli ukrainalaisen presidenttiparin pikavisiitti Ahvenanmaalle. En huomannut viime vuonna ahvenanmaalaisen kulttuurisäätiön lahjoitusta ukrainalaiselle säätiölle, josta presidenttipari tuli nyt kiittämään.  Ahvenanmaalaiset ansaitsevat sen kiitoksen ja saavat minulta ylimääräisen kättentaputuksen, sellaista ei viime aikoina ole tapahtunut.

Jos Venäjän konsulaatissa Maarianhaminassa on enää ketään paikalla, heidän kelpasi kurkia konsulaatin aidanraoista, miten ahvenanmaalaiset juhlivat Ukrainan presidenttiparia. Toivottavasti konsulaatti raportoi selkein sanoin isännilleen Kremliin, missä nyt mennään.

VENÄJÄ POIS AHVENANMAALTA

 

Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni 18.1.2025, s. B 34

VENÄJÄN KONSULAATTI AHVENAMAALLA PITÄÄ SULKEA      
Venäjällä on edelleen Maarianhaminassa toimiva konsulaatti, jolla on sopimukseen perustuva oikeus sotilastiedusteluun. Ankkureitaan laahaavat Venäjän haamulaivat ovat Itämeren uusin turvallisuusuhka. Näiden kahden asian yhteisvaikutus voi olla vaarallinen.

Nykyisin Venäjä ymmärtää, että Suomen puolustusvoimien nopea valmius toimintaan Ahvenanmaalla estää sen haaveet äkillisestä maihinnoususta. Silti Venäjän lippu liehuu yhä Suomen ja Naton puolustuksen kannalta Itämeren arimmalla alueella.

Suomen turvallisuusjohdon pitäisi nopeasti varautua siihen, että konsulaatti alkaa tukea haamulaivaston merisabotaasia. Venäjän tuhotyö Itämerellä on Suomelle eksistentiaalinen uhka. Varovaiset väistöaskeleet tässä tilanteessa vahingoittaisivat Suomen turvallisuuden ydintä.

Presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinnalla Suomelle hankkima turvallisuuden pääoma perustui siihen, että Pariisin rauhansopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat olivat menettänet merkityksensä, koska ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”. Sanamuoto perustui sopimusoikeudesta Wienissä 1969 tehdyn yleissopimuksen 62. artiklaan. Sen mukaan sopimuksen syntyyn vaikuttaneiden olosuhteiden merkittävä muutos saa sen artiklat menettämään merkityksensä. Neuvostoliitto ja sen jälkeen Venäjä ovat ratifioineet Wienin yleissopimuksen.

Kreml ei voi estää Maarianhaminan konsulaatin lopettamista. Se olisi tehtävissä samoin kuin presidentti Mauno Koivisto toteutti Pax-tulkintansa 1990. Ulko- ja puolustusministeriöillä sekä presidentin kanslialla on hallussaan täydelliset dokumenttisarjat sitä, miten Suomi edellisen kerran vapautui suvereniteettia loukkaavista ja puolustusta haittaavista sopimusvelvoitteista.

Asia on jo kertaalleen mietitty ja tutkittu niin, että huolella valmisteltu menettely onnistui, ja silloinen Neuvostoliitto hyväksyi sen. Näin Suomi vapautui Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukanneista artikloista. Nyt tarvitaan sama uudestaan hankalan konsulaatin poistamiseksi Maarianhaminasta.

kannattaisi kysyä

 

Hienoa, että Naton korkein päätöstaso on Suomessa pohtimassa Itämeren turvallisuutta. Toivottavasti joku kysäisee heiltä, mitä Nato-kumppanit ajattelevat Ahvenanmaalla toimivasta Venäjän  konsulaatista, jolla on sopimukseen perustuva oikeus sotilastiedusteluun.

ITÄMERI ON ISO ONGELMA

 

Suomen puolustuksen kaikkien aselajien ja hallintoelinten reaktio tapaukseen Eagle S on ollut tiukan asiallinen ja upea. Se osoittaa huippuluokan puolustusvalmiutta ja uskallusta poikkeaviin otteisiin poikkeuksellisen röyhkeyden hallinnassa. Tämä muistetaan varmasti pitkään Naton ja Kremlin johtoelimissä, juuri niissä paikoisa, joissa tämän tieto tukee Suomen turvallisuutta. Se pakottaa Venäjän varovaisuuteen ja Naton puolustuksen tehostamiseen Itämerellä.

Jo tässä vaiheessa on perusteita onnitella turvallisuuspolitiikan ylintä johtoa ja huippuosaamista osoittaneita puolustusvoimien, poliisin, rajavalvonnan ja merivartioinnin yksiköille.

Jatkossa joudutaan varautumaan siihen, että Venäjä organisoi haamulaivastostaan verkoston, jonka yksikköjä se voi komentaa kyntämään Itämeren pohjan kiinnostavimmat alueet. Itämeren rantavaltiot, Nato ja EU haluaisivat pitää juuri ne seudut koskemattomina.

Toivon, että puolustuksen ja ulkopolitiikan korkein johto kiinnittäisivät huomiota siihen, miten hyvin Venäjän Ahvenanmaalla toimiva konsulaatti palvelisi tätä projektia. Venäjällä ei ole Itämeren rannikoilla muita maatukikohtia kuin Kaliningrad ja Ahvenanmaa. Suomella ei ole aihetta palvella Venäjää sietämällä tämän kummallisen konsulaatin olemassaoloa Itämeren puolustuksen solmukohdassa.

Olen kohta viisi vuotta jankuttanut julkisuudessa konsulaatin lakkauttamisen poliittisia ja oikeudellisia perusteita. Tätä opastusta ei varmaan enää tarvita. Valtionhallinnolla on hallussaan täydellinen dokumenttisarja sitä, miten 1990 Suomi edellisen kerran vapautui sen suvereniteettia loukkaavista ja puolustusta haittaavista sopimusvelvoitteista.

Venäjän uhka Suomen ja Länsi-Euroopan väliselle viestinnälle on yhteiskunnan eksistentiaalinen uhka. Varovaiset väistöaskeleet tässä tilanteessa vahingoittaisivat Suomen turvallisuuden ydintä.     

HISTORIA VAIKUTTAA SOPIMUKSIIN

 

Tänään lähetetty Radio 1:n Maailmanpolitiikan arkipäivää oli järkyttävä (30.11.2024 Radio 1 klo 12.05 – 12.30). Akateemikko Martti Koskenniemi ryöpytti siinä koko osaamiaan kuin se leijuisi juridisella taivaanrannalla täysin erillään siitä, mitä täällä maan päällä tapahtuu.

Hän jutteli leppoisasti, kuinka hän 34 vuotta sitten käsitteli ulkoministeriön virkamiehenä presidentti Koiviston Pax-periaatetta, ja antoi armon käydä oikeudesta. Matoivatko kaikki ulkoministeriön asiat kulkea silloin hänen pöytänsä kautta.

Hän ei näytä tietävän tai muistavan, että Pax-tulkinta pohjustettiin ulko- ja puolustusministeriöiden muistioilla. Ne totesivat, että olosuhteiden muutos oli saanut Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat menettämään merkityksensä. Tämä on selostettu ja nootitettu huolella Heikki Talvitien ja Pekka Visurin kirjassa Kylmän sodan loppu.

Koivisto esitteli Pax-tulkintansa täsmälleen ministeriöiden muistioiden mukaisesti. Hän totesi valtioneuvoston pöytäkirjaan sanelemassaan lausunnossa, että nämä artiklat olivat menettäneet merkityksenä, koska ne perustuivat olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse. Se oli suora lainaus Wienissä 1969 hyväksytyn yleissopimuksen 62. artiklasta.  

Lausuma lähetettiin tiedoksi Neuvostoliiton ja Britannian ulkoministeriöille, siis vain tiedoksi. Niistä ei neuvoteltu, vaikka Neuvostoliitto yritti, mutta Suomi torjui sen. Suomen ja Neuvostoliiton ulkoministerit totesivat, että asia oli loppuun käsitelty. Kreml hyväksy Pax-tulkinnan

Kun Pariisin rauhan ja yya-sopimuksen Suomea loukkaavat artiklat menettivät näin voimansa, miksi samoin ei voisi käydä myös Venäjän Ahvenanmaa-konsulaattia koskevalle artiklalle.

Koskenniemi ei myöskään näytä tietävän tai muistavan, että Neuvostoliitto ja Venäjä ovat ratifioineet Wienin yleissopimuksen. Niillä tosin oli varauksia muutamista artikloista, mutta ne eivät koskeneet 62. artiklaa. Se sitoo myös Venäjää, mutta tuskin se suostuu siihen, kuten Neuvostoliitto aikoinaan. Tämä ei estä Suomea toimimasta voimassa olevan ja ratifioimansa sopimuksen mukaisesti.

Mikä olisi me mahti, joka saisi akateemikon uskomaan, että taivaanrannalla uljaasti leiskuvaan juristitodellisuuteen vaikuttaa myös se, mitä me täällä maan päällä sanomme historiaksi.

PUOLUSTUS JALKAVÄKIMIINOILLA ON SALLITTUA

Jalkaväkimiinojen uusiokäyttöä kauhistelleet eivät taida ymmärtää, mistä asiasta he esittävät sydäntä särkeviä mielipiteitä. Tai eivät haluakaan ymmärtää mitään muuta kuin omia ajatuksiaan.  

Suomi on ainoa EU:n ja Nato-jäsen, jolla on yli 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Putinin diktatuurin hallitseman hyökkäyssotaa käyvän supervallan kanssa.  Venäjä on käyttänyt Ukrainan vastaisessa sodassaan sumeilematta ensimmäisen maailmansodan taktiikkaa, joka syöttää sumeilematta massoittain jalkaväkeä taistelukentälle tykinruuaksi.

Suomen varautuminen sellaista sodankäyntiä vastaan ei ole kansainvälisen sopimusoikeuden halventamista. Se on Suomen puolustuksen vastuullista suunnittelua. Yhdelläkään eurooppalaisella maalla ei ole niin ilmiselvää jalkaväkimiinojen tarvetta kuin Suomella. Niiden käyttö Venäjän vastaisella rajalla ei uhkaa idän ja etelän kehittyvien maiden lapsia.   

Suomen miinakeskustelusta kauhistuneet tuntuvat ajattelevan niin, että jos valtio on liittynyt sopimukseen, se on sidottu siihen ikuisesti. Ei se niin ole. Sopimuksiin liitytään silloin kun sei tuntuu järkevältä, ja erotaan jos muuttuneessa tilanteessa sopimus ei ole enää järkevä.  

Miinakeskustelu on samanlainen kuin rajalla käännytystä koskeneen lain kommentointi. Useimmat maat suhtaituivat siihen kielteisesti, koska se oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Kun laki oli hyväksytty, monet niistä myönsi, että Suomella oli oikeus suojautua ilmeistä uhkaa vastaan. Kansainvälinen sopimusoikeus ei kumoa valtion oikeutta itsepuolustukseen. Se on YK:n peruskirjan tärkeimpiä säädöksiä. 

VOI PYHÄ YKSINKERTISUUS

 Uskonnoltaan uskonnottomat ovat alkaneet varjella lastensa  uskonnottoman puhtauden säilymistä. He vaativat kärsimyskorvausta lapsille, joita uhkaa vaara joutua kuulemaan Händelin Messiasta. 

Heidän pitäisi suojella lapsiaan myös Euroopan unionin hymnin kuulemiselta. Sehän on Beethovenin 9. sinfonian finaalista, jonka vakuuttaa, että tähtitaivaan tuolla puolen on rakastava isä. 

Kansainvälisissä suurkilpailuissa pitäisi ottaa uskonnottomuustauko, jos kentällä syty tilanne, että joudutaan kuulemaan Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulu. Jos joku ei halua kuulla, kun jumalaa pyydetään suojelemaan kuningasta, hänelle pitää antaa tilaisuus poistua puhtaaseen uskonnottomuuteen.   

TÖHRINNÄN TYHMYYS

 

Eduskuntatalon töhrijät osuivat omaan nilkkaansa. Heidän herättämänsä huomio suuntautui ohi turpeennoston ongelmien. Ne eivät ole yhtä yksinkertaisi asioita kuin törkymönjällä ladatun painepesurin liipaisimen nykäys.

Ne ovat pieni sivujuonne metsänhoidon ja ilmastonhallinnan välisen tasapainon saavuttamisessa. Siinä isossa asiassa eduskuntatalon maalarit ovat pienpipertäjiä, jotka kaiken lisäksi suuntasivat kiukkunsa ohi varsinaisen kohteensa.

Demokratian mukainen reaktio ei ole eduskunnan julkisivun töhrinnän periaatteellinen pohdinta. Oikea asenne on se, että tyhmyys mikä tyhmyys, ja niin näyttää tapahtuvan Tämmöisiä hölmöntölmäyksiä varten ovat poliisilaitos ja oikeusistuimet. Töhrijät maksakoot tekonsa hinnan viimeiseen euron asti ja kärsikööt muut sen seuraamukset. Se on kansalaistyperyyden hinta.

Trumpin aivojen tila?

 

Heti Trumpin murhayrityksen tapahduttua mietin, että parin sadan metrin etäisyydeltä tulevan tappavaksi tarkoitetun luodin räjähdys korvassa aiheuttaa varmasti hirveän iskun ja kovan paineaallon. Ensimmäisissä lääkärien tiedotteessa kiinnitin huomiota siihen, että Trumpin lyhyen sairaalassa olon aikana hänelle oli korvan laastaroinnin lisäksi tehty aivovauriotutkimuksia, ilmeisesti magneettikuvaus.

Tämä tuli mieleen, kun yhdysvaltalaiset tutkijat ovat nyt kiinnittäneet huomiota Trumpin puheessa todettuihin muutoksiin, se menee ajoittain vaikeasti ymmärrettäväksi mutinaksi, katkeilee ja jää toistamaan jo sanottua. Tätä kehitystä on nyt kiinnostavaa seurata. Onko hän enää edes sen verran presidentin tehtäviin riittävässä kunnossa kuin tähän asti.

Eikö olisi viimeinkin aika vapauttaa hänet viettämään vanhuutta ja keskittymään puolustukseen niissä lukuisissä rikosoikeudenkäyneissä, jotka häntä odottavat.

HYVÄLTÄ EI NÄYTÄ

 

Toivon, että Donald Trumpin tukijoukoissa joku osaa ynnä- ja poislaskua. Jos heidän sankarinsa valitaan tänä vuonna presidentiksi, hän on kauden loppuessa vuoden vanhempi kuin Joe Biden nyt.

Meillä on historian kokemusta siitä, mitä pitäisi tapahtua, kun ikään ja muistisairauteen uupuneelle presidentille vaalitaan seuraajaa. Siihen tehtävään ei noussut Kremlin suosiolla ratsastanut vähän alle kuusikymppinen Ahti Karjalainen vaan samanikäinen arkijärkevä Mauno Koivisto kansan dramaattisen suurella enemmistöllä. Yhdysvaltain tuskana on vaan se, että Trumpin suosio ei perustu viisauteen eikä ikään vaan röyhkeyteen ja valeisiin.

Kamala Harris on nousemassa puolueen sisäisen automatiikan voimalla presidenttiehdokkaaksi, vaikka useimmat ymmärtävät, että hänen mahdollisuutensa voitta Trump ovat jokseenkin nollassa. Sen tajuavat luultavasti monet niistäkin, jotka ilmoittavat kannattavansa Harrisin ehdokkuutta.

Kaikki riippuu siitä, miten demokraattien eliitti pystyy avaamaan tämän umpisolmun sortumatta entistäkin rumempaan suhmurointiin. Nyt tarvittaisiin tyylitajua, joka ei taida olla hyvässä huudossa minkään Yhdysvaltain valtapuolueen riveissä.

Hyvältä ei näytä.   

LAKI EI OLE RUTTO VAAN OHI MENEVÄ FLUNSSA

 

Äänestyspäätös palautuslakia koskevasta laista ei sentään ole valinta ruton ja koleran välillä, kuten eduskunnan käytäväkeskusteluissa sanonta tuntuu kulkevan. Laki merkitsee pikemminkin flunssan sietämistä siksi kunnes ruton ja koleran uhkaa ei enää ole näkyvissä.

Laki ei mitätöi koko ihmisoikeussäädösten verkostoa eikä Suomen perustuslakia. Se koskee vain turvapaikan hakemusmenettelyä tietyissä tilanteissa ja toimii näin vain siksi, kunnes Venäjä on luopunut lain ja hyvän rajakulttuurin vastaisesta toiminnasta.

Kun eduskunta säätää perustuslain mukaisessa järjestyksessä perustuslain sovelluksen muutoksista, ne ovat sen jälkeen Suomen lakien mukaisia.

Suomella ei ole velvollisuutta ottaa kantaakseen naapuridiktatuurin röyhkeyden seurauksia.

Tämä päätös on vastenmielinen ja ikävä, mutta se on vaan tehtävä. Suomen suvereniteetin ja rajarauhan turvaaminen on isompi asia kuin muutaman kansainvälisen sopimuksen muutamat säädökset.

Toivotan eduskunnan naisille ja herroille rohkeutta ja voimaa.

 

KANNATTAA MUISTAA PAASIKIVEN VIISAUS

 

Taistelu käännytyslaista alkaa vaarallisella tavalla muuntua arvovaltataisteluksi, jonka etulinjaan juristien kellokkaat marssitavat myös akateemiset lainoppineet. He ylittävät  veteen piirtämänsä punaisen viivan.

Juristieliitti ryntää arvovaltaa uhkuen alueelle, joka kuuluu perustuslain mukaan kansan valitsemalle eduskunnalle, sen luottamusta nauttivalle hallitukselle ja suoralla kansanvaalilla valitulle presidentille. Juristieliitin pitää palata huolehtimaan lakipalatsiensa sisäsiisteydestä. Se on heidän tehtäväkenttäänsä ja osaamisaluettaan.    

Juristeista parhaimmisto voi palvella yhteiskuntaa opastamalla eduskuntaa toimimaan laillisesti, mutta turvallisuuskysymykset eivät ole heidän päätäntävallassaan.

Jos eduskunta, hallitus ja presidentti tekevät oikeusoppineille sietämättömiä päätöksiä, heillä on oikeus protestoida, mutta eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntövallan kaappaaminen lainsäätäjiltä juristeille ei ole perustuslain mukaista demokratiaa. Juristienkin täytyy toimia perustuslain mukaisesti.

Kannattaa muistaa J. K. Paasikiven viisaus: Kreml ei ole kihlakunnanoikeus. Jos kaikista sopimuksista vähät välittävän Putinin joukot loukkaavat Suomen suvereniteettia ja rajarauhaa, Suomen oikeusvaltiokin joutuu vaaravyöhykkeelle.

TAKTINEN UNOHDUS

 

Kukaan ei ole väittänyt vastaan, kun korkeimman luokan juristigurut ovat jankuttamalla toistaneet, että tekeillä oleva rajamenettelyä muokkaava käännytyslaki on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslakien kanssa. Heidän mielestään sellaista lakia ei pitäisi säätä ainakaan nyt kaavaillussa muodossa. He ovat oikeassa.

Mutta se on kummallista, että korkeasti oppineet juristit eivät ole huomanneet, että eduskunnalla, hallituksella ja presidentillä on muitakin velvollisuuksia kuin kansainvälisten sopimusten noudattaminen. Tällainen ilmeisesti taktisin perustein unohdettu asia on, että nämä valtioelimet ovat vastuussa Suomen suvereniteetin ja turvallisuuden suojaamisesta kaikissa olosuhteissa. Se on tärkeämpi asia kuin kansainvälisten sopimusten artiklat.

Poliittisen päätöksenteon velvollisuutena on yrittää tehdä edes jotakin Suomea uhkaavan kaiken järjen ja kansainvälisen käytännön vastaisen rajaväkivallan estämiseksi.  Juristikunnan tehtävänä on huolehtia lakitupien sisäsiisteydestä samaan aikaan kun valtion johto huolehtii Suomen turvallisuudesta.

SUOMI ON SUVEREENI MYÖS AHVENANMAALLA

 

Putinin aggressiivinen hallinto luo tarpeen osoittaa Venäjälle lopultakin, että Ahvenanmaa kuuluu suvereenin Suomen valtioalueeseen.

Vuonna 1969 hyväksytyn Wienin Yleissopimuksen 62. artiklan mukaan kansainvälisen sopimuksen sitoumukset menettävät merkityksensä, jos sen solmimiseen johtaneet olosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet. Kansainvälisen oikeuden korkein käsky ”Sopimuksia noudatettakoon” sai täsmennyksen: ”kun olosuhteet ovat ennallaan”, Pacta sunt servanda – Rebus sic Stantibus. 

 

Presidentti Mauno Koiviston Wienin yleissopimukseen perustunut Pax-tulkinta vapautti Suomen yli 30 vuotta sitten Pariisin rauhansopimuksen asettamista aserajoituksista ja silloin vielä voimassa olleen yya-sopimuksen

liittoutumiskiellosta.

 

Samalla tavalla Suomen pitää nyt vapauttaa itsensä yli 100 vuotta sitten Kansainliitossa tehdystä sopimuksesta Ahvenanmaa aseettomuudesta ja puolueettomuudesta. Olosuhteiden muutoksesta huolimatta se sitoo muodollisesti edelleen Suomea ja kaikkia muita sopimuksen allekirjoittaneita Itämeren valtioita, jotka ovat Naton jäseniä.

 

Samoin Suomen pitää vapauttaa itsensä Stalinin yli 70 vuotta sitten talvisodan jälkeisessä ahdingossa sinnitelleelle Suomelle sanelemasta sopimuksesta, joka pakotti Suomen Ahvenanmaan aseettomuuteen ja puolueettomuuteen. Se oikeutti Kremlin perustamaan Maarianhaminaan konsulaatin, jolla on oikeus sotilaalliseen tiedusteluun Ahvenanmaan saaristosta.

 

Pariisin rauhansopimukseen, yya-sopimukseen ja Moskovassa pakon edessä tehtyyn sopimukseen johtaneet olosuhteet ovat perin juurin muuttuneet moneen kertaan. Wienin yleissopimuksen 62. artikla tarjoaa Suomelle mahdollisuuden vapautua viimeisistäkin näiden sopimusten Suomen suvereniteettia loukkaavien artiklojen rasitteesta.

RAJALAKI, TURVAAPAIKKA JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

Rajalaki, turvapaikka-asiat ja kansainvälisten sopimusten sitovuus vellovat keskustelussa sikin sokin. Niiden tärkeysjärjestystä kannattaa pohtia.

Juridisen puhtauden vaalijat korostavat, että kansainväliset sopimukset ja tavat ovat pyhiä ja kaikissa tilanteissa loukkaamattomia. Heidän ainoana intressinään on varmistaa lakituvan sisäsiisteys. Muuta asiat kuuluvat sinä ajattelussa kakkosluokkaan tai sitäkin alemmaksi.  Poliittiset päättäjät kantavat huolta valtion suvereniteetista ja turvallisuudesta. Jos ne eivät toteudu, yhteiskunnan perusrakenteelle ja lakituvan sisäsiisteydelle käy huonosti.     

Kannattaa muistaa Paasikiven neuvo heti talvisodan jälkeen 1940. Hän evästi hallitusta, että liikaa juristeriaa kannattaa välttää, sillä Kreml ei ole kihlakunnanoikeus. Siinä tilanteessa Neuvostoliiton tahtoon piti alistua, koska Suomen suvereniteetti oli heikoissa kantimissa eikä turvallisuudesta tietoakaan.

Nyt olosuhteet ovat muuttuneet.  Kansainvälisen oikeuden johtava instituutio on hyväksynyt 1969 Wienin yleissopimuksen. Sen 62. artiklan mukaan sopimuksen syntyyn vaikuttaneiden olosuhteiden merkittävä muutos saa kansainvälisten sopimusten määräykset menettämään merkityksensä.

Talvisodan jälkisinä vuosina Suomi oli hädin tuskin hengissä ja eli Kremlin ailahtelevan tahdon varassa. Nyt Suomi on kansainoikeudellisesti suvereeni demokraattinen tasavalta, joka kuuluu YK:hon, EU:hun ja Natoon. Suomi toimii tältä taustalta. Kreml on pääpiirteissään sopeutunut muuttuneiden olosuhteiden vaikutuksiin. Suomen klassisen  juristeria ei vielä, mutta ennemmin tai myöhemmin sekin sopeutuu Wienin yleissopimuksen 62. pykälään noudattamiseen.

RAJA AUKEAA EDELLEEN RAILONA

 

Lumien sulaessa itärajalla jatkunut hiljaiselo on yllättänyt iloisesti, mutta se ei taida olla yllättävä eikä iloinen asia.

On ihan luonnollista, että dramaattisen verisen terrori-iskun jälkeen Venäjä ei suurin surminkaan halua alueelleen sieltä täältä kokoon haalittua satunnaista väkijoukkoa Suomeen tuupattavaksi. Siinä sivussa Venäjälle on ilmeisesti jäänyt motivoitua ja koulutettua terroristiväkeä, joka on oikopäätä ryhtynyt veriseen työhönsä. Venäjä ei voi sallia sellaista.

Luultavasti tästä lähtien Venäjän alueelle päästettävät pakolaiset valitaan ja koulutetaan huolellisesti ennen heidän marssittamistaan Suomen rajavyöhykkeelle. Tämä kohti Suomea luikertava joukko voi olla huomattavasti pienempi kuin massaryntäyksen aikana, mutta luultavasti se toisi tänne entistäkin vaarallisempaa väkeä.

Rajamenettelyn tiukentaminen äärimmilleen ja se ylikin on todella tärkeää. Luultavasti siinä joudutan ruhjomaan kansainvälisen oikeuden pyhimpiä periaatteita, mutta Suomen turvaamien terroristien uhalta on meille niitäkin tärkeämpi asia. Se on Suomen suvereniteetin ydintä.

Raja on edelleen railo, jota Suomi edelleen vartioi, nyt vahvemmassa seurassa kuin koskaan, osana länttä ja Eurooppaa.

TÄRKEILY TAPPAA JA TUHOAA

  

Yhdysvaltain poliittisella johdolla ei ole kanttia ylvästellä Ukrainan ison tukipaketin pelastaneen läntisen demokratian. Sen kongressi viivytteli ilmiselvää asiaa yli puoli vuotta.

Jokainen tuhlattu päivä tuotti laajaa materiaalista tuhoa Ukrainalle. Supervallan turha tärkeily tappoi sotilaita, naisia, lapsia ja vanhuksia. Heidän verensä tahraa trumppilaisen opposition kädet.

Yhdysvallat ei voi keventää syyllisyystaakkaansa muuten kuin jatkamalla ja edelleen lisäämällä Ukrainan tukea. Venäjälle pitää osoittaa, että neuvostoajoilta periytyvät asejärjestelmät ja miehiä tapattava sodankäyntitapa jäävät lännen ja Ukrainan etäältä tuhoavan teknologian jalkoihin. Putinin on sopeuduttava siihen.

Tästä tuntuu alkavan Trumpin iltaruskon aika. Hän näyttää uupuvan takkuavaan kampanjointiin ja oikeusprosessien kuivakkaaseen etenemiseen. Trump on röyhkeällä riehumisella aiheuttanut itselleen tämän nöyryytyksen.

LUUTUNET TOTTUMUKSET EIVÄT NYT AUTA

Suomea uhkaavien turvallisuus- ja kansantalouskriisien hallintaa hämmentää kaksi instituutiota, joiden kyky ymmärtää nykyisiä ongelmia on rajoittunut. Oikeusoppineiden näkökenttänsä ovat vain lakikirja ja sopimustekstit. Ammattiyhdistysliikkeen johto tähyää peruutuspeilistä loistavaa menneisyydestään. Siihen aikaan he pystyivät lakoillaan jyräämään työnantajaliitot maanrakoon.  

Kansantalous liukuu kohti katastrofia ja samaan aikaan Venäjän johto villiintyy täysin arvaamattomaksi muslimiterrorismin röyhkeydestä ja lännen uudelleen aktivoituvasta Ukrainan tuesta. Näitä asioita ei ole kirjoitettu juristieliitin pyhiin kirjoituksiin eikä niitä voi opiskella ammattiyhdistysliikkeen loiston päivien historiasta. Ay-johtajilla ja juristieliitillä on edelleen perinteinen vaikutusvalta, mutta ei eväitä tämän ajan suurimpien riskien ymmärtämiseen.  

Suomea uhkaa idän tuplaterrorismin ja kansantalouden romahduksen lisäksi sopimuksista sokeutuneiden kirjanoppineiden jälkijättöisyys. Onneksi hallitus ja poliittinen eliitti toimivat reaalipolitiikan oppien mukaisesti. Siitä pelästyeet voivat kauhistella, että poliitikot turvautuvat Nicolo Machiavellin ja Carl von Glausewitzin oppeihin ruhtinaan ja sotapäällikön taidosta. Niin voi olla, mutta kun ajan riento on raju, tarvitaan kovia otteita. Onneksi sitä menoa säätelee demokraattisesti vaaleilla valittu eduskunta.

Kun kansallinen turvallisuus ja yhteiskunnan hyvinvointia tuottava yritystoiminta ovat vaarallisessa kriisissä, juristerian ja ammatillisen järjestäytymisen pyhät opit eivät päde.  Nyt päätöksiä ohjaavat kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin tarpeet. Silloin saavat väistyä ne klassisen juridiikan ja totunnaisen työmarkkinaperinteen säännöt, jotka estävät turvallisuuden ja hyvinvoinnin varmistamisen.

Tämä tilanne on uusi normaali. Sen asettamilla ehdoilla on uudistettava kansainvälinen sopimusoikeus ja sen voi tehdä vain kansainvälinen yhteisö. Työmarkkinoiden rakenneuudistus voidaan tehdä Suomen eduskunnassa, jos ammattiliitot eivät pysty siihen.  

ROMAHTAISIKO TAIVAS LAKKOJEN RAJOITTAMISESTA?

Lakko-oikeus näyttää olevan ammattiliittojen johdolle ihmisoikeuksista ylin. He yrittävät tyrmätä vaaleissa valitun eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen toimet poliittisten lakkojen rajoittamiseksi. Ammattiliittojen omahyväinen itsetehostus lakko-oikeudella on uhoa, joka vie loputkin heidän uskottavuudestaan.    

Ammattiliitot törmäävät täyttä päätä demokratian suojamuuriin. Perustuslaissa ei ole sanaakaan lakko-oikeudesta, ei lakosta eikä ammatillisesta järjestäytymisestä. Se säätää parlamentaarisen demokratian pelisäännöistä, eduskunnan oikeuksista, tasavallan presidentin valtuuksista ja valtioneuvoston toiminnasta. Demokratia säätää lait näiden säädösten mukaisesti. Ammattiliitot eivät säädä lakeja.

Ammattiyhdistysliikkeen demokratian vastainen uho osoittaa, että poliittisten lakkojen aiheuttaman tuhon rajoittaminen on välttämätöntä. Sitä olisi tarvittu jo vuosikymmeniä, mutta yhdenkään hallituksen rohkeus ei ole siihen riittänyt. Petteri Orpon hallitus käy uljaasti demokratian puolustustaistelua. Uhon aika on ohi, kun eduskunta säätää hallituksen esitykset laeiksi. Lakeja noudatettakoon, myös sellaisia lakeja, joista kaikki eivät pidä.

Poliittiset lakot on kielletty kokonaan Saksassa, Britanniassa, Hollannissa, ja Kreikassa, mutta taivas ei ole romahtanut. Ei myöskään Ruotsissa, Tanskassa. Norjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Italiassa, vaikka ne ovat rajoittaneet poliittisia lakkoja. Suomessa ammattiyhdistykset ajavat isänmaansa kaaokseen, jos täällä uskalletaan toimia niin kuin muissakin eurooppalaisissa sivistysvaltioissa.