Kolumni Etelä-Suomen sanomat 16.1.2020
Mies- ja naispoliitikot ovat ainakin yhdellä tavalla samanlaisia ryhmiä. Niissä molemmissa on muutamia luonnostaan lahjakkaita yhteiskunnallisten asioiden ymmärtäjiä ja toimijoita. Sitten niissä on suuri joukko parlamentin yleistyöläisiä, ja muutama ressukka, jotka luulevat olevansa päättäjä, kun ovat sattuneet pääsemään eduskuntaan.
Se ei oikeastaan ole juhlan aihe, että uudessa hallituksessa on naisenemmistö. Mutta se tuntuu hyvältä, että nyt kunnolla näkyviin päässeiden ministerien joukossa näyttää ainakin ensivaikutelman perusteella olevan joitakin ykkösluokan lahjakkuuksia.
Silti huolestuttaa, ja sen aiheen julki laittaminen raivostuttaa joitakin ja naurattaa monia, mutta se täytyy vaan kestää: Suurta vastuuta kantavien poliitikkojen nuoruus sisältää riskin, ja tämä ongelma koskee yhtä lailla miehiä kuin naisia.
x x x
Pikahissillä yläkerroksiin noussut on matkalla varmasti oppinut takuuvarmat vakiolauseet, joilla isot asiat kuitataan elegantisti. Riskit kasvavat sitten kun pitäisi tietää tai vaistota isojen asioiden laajat linjat ja tärkeät pikkupiirteet, joiden ymmärtämistä tarvitaan hyviin päätöksiin. Nämä riskit ovat suurimmillaan turvallisuuspolitiikassa.
Sillä alueella pitkän kehityslinjan katkaiseminen pienellä virhepäätöksellä voi aiheuttaa vahinkoa, jonka korjaaminen vie paljon aikaa ja rahaa tai on mahdotonta. Niin voi käydä, kun yleisessä aatteilussa ja poliittisessa navigoinnissa ansioituneet nuoret menestyjät joutuvat tekemään isoja ratkaisuja oudossa ympäristössä.
Turvallisuuspoliittiseksi yleisviisaudeksi riittää tavallisesti sanoa, että meillä on hyvät suhteet kaikkiin naapureihin ja keskusteluyhteyttä pidetään yllä tilanteen sallimalla tavalla. Siinä koko juttu, ja totta joka sana, mutta se ei riitä suurissa perusasioissa.
Vuosikymmeniä sitten samanlainen vakiolause ilmoitti, että ystävyys ja luottamus vahvistuvat vuosittain ja rauhanomainen rinnakkainelo kehittyy. Tämän kulissin katveessa rakennettiin puolustuskykyä pienin askelin siltä varalta, että ystävyys, luottamus ja rauhanomaisuus osoittautuvat lumeeksi. Niin tehtiin naama peruslukemilla myös ylimielisen uhkailun paineessa 1970-luvulla ja musertavan talouskriisin ahdingossa 1990-luvulla. Se piti vaan tehdä.
Silloin Suomi toimi eikä vain julistanut. Naapurit näkivät sen ja hyväksyivät, koskea tekivät itse samoin. Paitsi Ruotsi, joka hetken huumassa päästi aluepuolustuksensa romahtamaan. Sen virheen korjaaminen maksaa maltaita ja kestää vuosikymmeniä, eikä ole varmaa, onnisuuko sittenkään.
x x x
Nuorten päättäjien urakehitys viittaa siihen, että heillä on kykyä oppia uusia asioita tekemällä niitä. Paljon haltijaksi nousseen poliitikon kannattaisi sen lisäksi jalostaa päätöskykyään harrastamalla tai peräti opiskelemalla poliittista historiaa ja valtio-opin ilmiöitä. Tai edes pitämällä sisäistä seminaaria mielessään tai lähipiirissään siitä, mitä uutisissa näkyvien kulissien takana todella tapahtuu, ja miten sellaisessa ympäristössä suunnistetaan.
On tärkeää, että tiukan paikan tullen hallituksessa on tietopohjaa ja älyllistä tehoa, jotka ylittävät sukupolvi-, sukupuoli- ja puoluerajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti