Pohjois-Korean ylimmän johtajan ja Pohjois-Amerikan parhaimman diilintekijän julkinen ystävyydenpuuska tuntui lopahtavan julmasti juuri ennen kuin heidän yhteinen taipaleensa pääsi edes alkamaan.
Tavoitteena
oli tällä kertaa sellainen diili, että sopimuskumppaneista pienempi ydinasevalta
purkaisi täydellisesti ydintutkimuksensa ja -aseistuksensa ja suurempi
valvoisi, että niin todella tapahtuu. Muutaman viikon ajan nämä ystävykset
esiintyivät julkisesti niin kuin pitäisivät jotakin näin uskomatonta
mahdollisena.
Sen
jälkeen, kun suuri johtaja Kim Jong-un oli päästänyt ilmoille muutaman
tavanomaisen epäystävällisyyden, presidentti Donald Trumpilla oli mielestään kunniallinen
syy todeta mahdottomaksi neuvottelut, jotka kaikki jo muutenkin tiesivät
mahdottomiksi.
Trump ei
olisi Trump ellei hän heti perään olisi selittänyt, että ei hän tietenkään ihan
sitä tarkoittanut, mitä tuli sanottua, vaan yhtä hyvin hän tarkoitti melkein
mitä tahansa. Tuskinpa hän enää on todella pyrkimässä neuvottelupöytään Kim Jong-unin
kanssa, vaan pikemminkin haluaa lohduttaa Etelä-Korean johtoa ja härnätä Kiinaa,
jotka oli tylysti syrjäytetty kansainvälisen politiikan huipputasolta.
Presidentti
Trump ja puheenjohtaja Kim aikovat ilmeisesti jatkaa uhittelua ja mahtailua kuten
ennenkin. On vaikea kuvitella, että tällaisten suunsoittajien kilpaärhentelystä
voisi koskaan syntyä järjestelmälliseen neuvotteluun tarvittavaa ilmapiiriä,
neuvottelutuloksesta puhumattakaan.
Nyt kumppanukset
hymyssä suin jallittavat toisiaan saadakseen vastapuolen uudelleen perumaan
suuren ydinaseriisuntaneuvottelun. Fantastisten odotusten romahtaminen ei palauttaisi
tilannetta ennalleen. Luultavasti nykyistä neuvotteluhalukuuden vakuuttelua edeltänyt
ärhentely yhä vaan kiihtyy. Se on todella vaarallista, sillä nämä tuittupäät
ovat täysin arvaamattomia yksinkertaisia sieluja.
x x x
Yhdysvaltain
johdolla on sentään muitakin keinoja vastapuolen nöyryyttämiseen kuin supervallan
massiiviset ydinasejärjestelmät. Vaikka Trump yrittäisi kuinka hienostuneella
diplomaattisella painostuksella todistaa Pohjois-Korealle sen aseman epätoivoisuuden,
Kim Jong-unilla ei ole muuta mahdollisuutta vastata siihen kuin yrittää
varoituslaukausta ydinohjuksella.
Pohjois-Korean
johdolla kaikki on hyvin konkreettisesti yhden kortin varassa. Todennäköisesti
sillä on vain muutama koekäyttövaiheessa oleva keskimatkan ydinohjus. Olisi
suorastaan uskomatonta uhkapeliä, jos Kim Jong-un yrittäisi turvautua
teknisesti ja poliittisesti niin epäluotettavaan hätäratkaisuun.
Trumpin ja
Kim Jong-unin fantastisen neuvotteluyrityksen alku ja loppu ovat yhtä nöyryyttäviä
molemmille. Tilaanne on Pohjois-Korealle ehkä vielä vaarallisempi kuin
Yhdysvalloille. Kim Jong- un pakotti hädissään kenraalinsa tuhoamaan
ydintutkimuskeskukset ja koelaitosten tunnelit.
Tarkoituksena
oli luultavasti estää ydinaseistuksen suurvaltoja näkemästä, mitä korealaiset
jo osaavat, mitä uutta he yrittävät, ja missä kaikessa ovat epäonnistuneet. Muutaman
tutkijasukupolven saavutusten tuhoaminen on melko varmasti herättänyt Pohjois-Korean
ydinaseistuksen huippuosaajissa jonkin asteista vastahankaisuutta Kim Jong-unia
kohtaan.
Pohjois-Korean
poliittiseen kulttuuriin kuuluu, että suuren johtajan vastustamisesta seuraa
teloitus suorasuuntaustykillä, ja jo pelkkä epäily riittää siihen. Se ei
varmaan rohkaise ketään palatsivallankumoukseen. Mutta Kim Jong-unin toiminta
on niin holtitonta, että ulkopuolinen voi vain toivoa hänen lähipiiriltään sankaruutta,
joka lopettaisi vallan sokaiseman diktaattorin vastuuttoman leikittelyn maailman
tulevaisuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti