keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Kolumni 22.2.2018: VARTTIA VAILLE NATO

Etelä-Suomen Sanomat 22.2.2018

Kommunismia vastaan 1940-luvun loppupuolella taistelleet sosiaalidemokraatit kehittivät hienostuneen tiedotusstrategian. He opettivat, että ei ole järkevää pilata arvokasta poliittista tavoitetta tuputtamalla sitä ylen määrin. Ison asian erinomaisuus pitää perustella huolellisesti, mutta ajatuksenjuoksutus on viisasta jättää neljännestä vaille valmiiksi. Jos esitys on vakuuttava, ihmiset ohjautuvat omin avuin tarjoiltuun lopputulokseen. Kun he luulevat itse keksineensä suuren luokan poliittisen ratkaisun, siitä ei ihan vähällä luovuta.

Sauli Niinistön vaalikampanjan turvallisuuspuhe noudatti tätä entisajan viestintägurujen kaavaa. Hän jätti Nato-jäsenyyttä käsitelleet lausumansa neljännestä vaille valmiiksi, mutta petasi ne niin, että jokaisen pitäisi ymmärtää vähemmästäkin. Hän esitti eri yhteyksissä neljä punktia.

                                            x                    x                    x

Tehokas puolustus lisää ulkopuolisten kiinnostusta Suomen kumppanuuteen, sanoi Niinistö, mutta jätti sanoatta, että sellainen etu kannattaisi ehkä hyödyntää.

Hän puhui siitä, että, että yhteiset edut voivat kriisitilanteessa johtaa yhteiseen puolustukseen ilman liittosuhdetta. Se vaan jäi sanomatta, että liittosuhde olisi hyvä solmia silloin kun etujen yhteisyys on vahvimmillaan.  

Niinistö myönsi, että Ruotsin suunnanmuutos kohti Nato-jäsenyyttä olisi Suomelle pohdinnan paikka. Sen mietinnän syvin sisältö olisi tarvinnut täsmennystä. Jättäytyminen Naton ja Venäjän välisen pussinperän pahnanpohjimmaiseksi olisi vastuutonta.

Suomen turvallisuuden ytimeen tultiin, kun Niinistö sanoi, että jos Venäjä alkaa suhtautua Suomeen kuin se olisi jo Nato-maa, Suomella ei ole enää mitään menetettävää. Hän jätti sanomatta, että se tarkoittaisi Natoon liittymistä, ja vaikeni varsinkin siitä, että tämä hänen Nato-jäsenyydelle asettamansa ehto on jo täyttynyt.

                                            x                    x                    x

Venäjä käsittelee koko länsirajaansa yhtenäisenä Nato-rintamana. Se näkyi jo 2010 hyväksytyssä sotilasdoktriinissa, Krimin kaappauksessa, Ukrainan sisällissodassa ja Venäjän sotaharjoitusjoukkojen käskytyksessä.   

Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei suojaa ainuttakaan Venäjä-rajan 1 300 kilometristä. Venäjän sotilassuunnittelussa sen Suomen-raja ei poikkea mitenkään Venäjän rajoista Nato-Latvian, Nato-Viron ja Nato-Norjan kanssa. Pyhälle Venäjälle sen länsirajan jokainen kilometri on vihollisrajaa.

Poliitikkojen ja kansan enemmistölle Nato tuntuu edustavan ulkoista uhkaa, ja Venäjä kotoisaa läheisyyttä. Aseellisen konfliktin tilanteessa niiden edut Suomen suunnalla ovatkin vastakkaiset, mutta toisin kuin täällä vallitseva lapsenusko kauhistelee ja hempeilee.

Baltian puolustuksesta vastaavan Naton etu kriisitilanteessa on se, että Suomen itsenäinen puolustus pystyy pitämään hallussa koko valtioalueensa. Siksi Naton kannattaa tukea Suomen puolustusta ja hyväksyä se jäsenekseen.

Venäjän etu kriisitilanteessa olisi käyttää Etelä-Suomea Suomenlahdelle ja Baltiaan suuntautuvan sivustahyökkäyksen tukialueena. Siksi Venäjä voisi Baltiaa koskevassa konfliktitilanteessa yrittää käyttää asevoimaa myös Suomea vastaan. 
Ennen vaalipäivää Niinistön oli järkevää jättää Nato-jäsenyyden käsittely varttia vaille. Nyt voi vaan toivoa, että presidentti juoksuttaa aloittamaansa järkevät ajatusketjut loogisiksi johtopäätöksiksi.  

Kolmen vartin perustelu toimi aikoinaan hyvin sisäpolitiikassa, mutta turvallisuuspolitiikassa suomalaiset tarvitsevat opastusta loppuun asti. Heidät on peloteltu kuvittelemaan, että turvallisuus varmistetaan muutoksia vastustamalla. Niinistön vaalipuheet herättivät toivon siitä, että järki voisi ehkä sittenkin voittaa, mutta viimeinen vartti puuttuu vielä.

3 kommenttia:

  1. "Tehokas puolustus lisää ulkopuolisten kiinnostusta Suomen kumppanuuteen, sanoi Niinistö, mutta jätti sanoatta, että sellainen etu kannattaisi ehkä hyödyntää".

    Jätätte kaikki ymmärtämättä, että ei se tehokasta puolustusta ole Balttinmailla ja Ruotsissa ollenkaan. Silti niitä maita haluttiin Natoon ja Ruotsia kinutaan taivuttelemaan Suomi. Suomea tässä koitetaan laittaa vaakakuppiin ja saada kippaamaan koko vaaka. Sen jälkeen kun Suomi saatetaan Naton jäsennyyden piiriin, niin Venäjästä tehdään peikko ja vihollinen viimisen päälle vaikka kaikki mikä nyt rakentuu erittäin hyviin suhteisiin Venäjällä, muka kaatuisi hetkessä tosta noin vain kun vaan päätetään ottaa Suomi haltuun?

    Ihanko noin vain luulisitte siinä niin käyvän? Miten muka uppiniskaiset suomalaiset saatas tottelemaan, jotka on täysin valveutunut tänäpäivänä, herran pelkoon takaisin? Entäs yritykset? On teillä ainakin kovat harhakäsitykset jotain menneisyydestä.

    VastaaPoista
  2. Menneisyydestä ja taloudesta voidaan ottaa kaikki oppi opiksi Suomen Nato-jäsenyydelle. Perusteita Nato-jäsenyydelle riittää. Historian valossa meillä on hyvin huonot kokemukset Venäjästä ja sen imperialistisesta valtapolitiikasta. Suomi on kaksi kertaa myyty silloisen Venäjän tai Neuvostoliiton etupiiriin. Ensimmäinen kerta oli jo vuonna 1809, jollin silloinen Ruotsin valtakunnassa ollut Itämaan alue eli käytännössä Suomi myytiin Tilsitin sopimuksella Venäjän etupiiriin antamalla Aleksanteri I:selle lupa hyökätä Suomeen. jotta Ruotsi liittyisi Englantia vastaan mannnermaansulkemukseen eli kauppasaartoon. Toinen kerta oli Molotov-Ribbentropin salainen lisäpöytäkirja, jolla Suomi, Baltian maat ja Itä-Puola annettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Lisäksi sortokausi venäläistämispoliitikan oppeineen 1800-luvun lopulla aina käytännösä lähes I maailmansodan alkuun asti vaikutti kielteiseen suhtautumiseen Venäjään.

    Taloudellisessa mielesssä monet kauppasopimukset ovat kaatuneet Neuvostoliiton ja Venäjän kovaan vastustukseen. Vaihtoehdoksi tarjottiin keskinäistä bilateraalikauppaa Venäjän kanssa, joka sopimuksena oli voimassa 90-luvun alkuun asti. Suomelle olisi ollut tärkeää saada heti 2. maailmnsodan jälkeen Marshall-apua jälleenrakennuksen vauhdittamiseksi. Sekin estettiin. Venäjä sekaantui myös Suomen sisäpolitiikkaan voimakkaasti, jolloin esimerkiksi sen suurlahettiläs Beljajev karkoitettiin takaisin.

    Venäjällä on ollut jatkuvasti poliittista, sotilaallista ja taloudellista kiusantekoa tekevän valtion rooli. Venäjä ei usko demokratiaan, vaan haluaa jatkuvasti alistaa ja painostaa naapurivaltioita. Paras keino välttää epävakautta Euroopassa on liittyä heti Natoon. Se on ainoa uskottava vakauden mekanismi Euroopassa.

    VastaaPoista
  3. Kommentoin kaksi kertaa kolumnin "Venäjällä ei ole yya-korttia" yhteyteen. Jatkan tähän hieman samalla linjalla. Mielestäni Suomen pitää paremmin kuin näissä keskusteluissa luottaa geopoliittiseen asemaansa ja olla itsevarmempi valtiona. Meidän suomalaisten siis tulee olla itsevarmempia valtiomme puolesta kuin nyt vaikuttaa. Pahinta pelkoa on pelko itse. Suomi on näyttänyt vahvuutensa valtiona ja eurooppalaisena maana. Nyt meidän kansalaisten tulee alkaa luottaa vakaaseen tilanteeseemme eikä hehkutella menneisyyden möröillä. Suomen ulkopolitiikkaa tulee johtaa niiden sääntöjen perusteella, jotka ovat lailliset säännöt ja perusteet. Luin Jukka Tarkan kirjan Venäjän vieressä ja kirja on e-kirjahyllyssäni hyvällä paikalla. Tästä kirjasta opin hieman taustaa suomalaispolitiikan harjoittamiselle: isossa kattilassa on helposti monta kauhaa. Siksi malttia ja sääntökirja esille! Valtio ei synny tyhjästä, vaan lukenut ja historiaa ymmärtävä ihminen näkee, että Suomen valtio on tekemällä tehty ja se on tehty omaan tarkoitukseensa ja sitä täyttämään. Suomalaiseksi kulttuuri ja kielialueeksi. Tätä asiaa ei mikään ole järkyttämässä, jos suomalaiset itse eivät ole. Meidän tulee olla politiikassa itsevarmempia ja luottaa naapurimaihimme tietenkin kaiken aikaa myös valppaina. Toistan edelleen: hyvien suhteiden pitäminen naapurimaiden ja kauempanakin olevin maiden kanssa on paras valttimme, jolloin koko Nato-korttia ei tarvitsisi heilutella. Olen Tyhjäpaperi-sivustollani kirjoittanut usein suomen kielen merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Tästä aiheesta on nyt kirjoitukseni Uusi Suomi -verkkolehdessä otsikolla Suomen kielen vaaliminen on tärkeää". Lisää luottamusta ja uskoa omaan maahamme ja osaamiseemme suomalaisina ihmisinä, toivon.

    VastaaPoista