torstai 14. joulukuuta 2017

Pikakommentti 14.12.2017: Turvallisuuden aikatekijä

YleTV:n torstai-iltana 14.12.2017 lähettämä presidenttiehdokkaiden väittely oli erinomaista jouralistikkaa. Toimittajat pitivät ehdokasjoukon hyvässä hallinnassa. Keskustelun alun ja sen valtaosan vienyt sotapeli Baltian alueen sotilaallisesta kriisistä on naseva veto. Nimenomaan sellaisesta tilanteesta selviäminen mittaa presidentin kykyä vastata kansallisesta turvallisuudesta.  Oli hyvä havaita, miten ehdokkaiden ote keskusteluun vakavoitui ja populistinen uho hiipui hetkeksi.

Mutta yksi asia jäi pimentoon. Realistinen ja tässä tilanteessa oikein mitoitettu harjoitustilanne oli niin raju, että sen hallinnan keskeinen ratkaisutekijä jäi pimentoon. Aikatekijä. Tilannekuvauksessa annetut reunaehdot tarkoittivat sitä, että aikaa päätöksentekoon olisi tuskin ollenkaan.  Siinä ei olisi aikaa TP-Utvan hallinnolliseen pähkäilyyn eikä EU-instituutioiden teoreettiseen pohdiskeluun Lissabonin sopimuksen 42/7:stä. 

Jos ilmavalvontatehtävässä lentäviä Hornetteja ammutaan, ammutaanko takaisin vai mitä tehdään? Siinä olisivat luultavasti presidentti ja puolustusvoimain komentaja kahdestaan pöydän ääressä tai kännykät kourassa, eikä aikaa olisi juuri ollenkaan. Jos joku haluaa presidentiksi, hänen pitäisi pystyä vastaamaan selvin sanoin, mitä sellaisessa tilanteessa tekisi.   

4 kommenttia:

  1. Presidentinvaalikampanjassa Sauli Niinistö sanoi, että jos Venäjä ymmärtää EU:n ja Naton olevan sama asia, niin hän kannattaa vasta sitten Nato-jäsenyyden hakemista. Tällainen on hyvin vaarallista turvallisuuspoliittista ajattelua. Kriisi on jo siinä vaiheessa kärjistynyt Itämeren alueella tai laajemmin. Tällä hetkellä emme tiedä, kuka on Putinin seuraaja 2024 jälkeen, jos hän silloin luopuu vallasta.

    Jos Putinin oppi-isä Dugin vielä vaikuttaa 2024 ja sen jälkeen Venäjän poliittiseen asemointiin ulkopoliittisissa kysymyksissä, niin silloin on vaarana entistä kansallismielisemmän poliitikon nousu valtaan Kremlissä. En odota aivan Zirinowskin kaltaista henkilöä seuraajaksi, mutta kuitenkin turvallisuuskoneistosta lähtevää toista FSB-upseeria, joka ei usko demokratiaan.

    Venäjällä sisäpolitiikka on tunnetusti osa ulkopolitiikkaa ja riitojen kärjistyessä on mahdollista, että taas kerran turvaudutaan ulkoisen vihollisen uhkan painottamiseen. Venäjän keskiluokan on ymmärrettävä, että tästä noidankehästä päästäkseen sen on tehtävä vallankumous hyvinvoinnin turvaamiseksi.

    Avainsana Venäjällä olisi kansalaisyhteiskunnan ja todellisten oppositiopuolueiden muodostuminen, mutta siitä ei ole näkyvissä vielä merkkiäkään. Todellista oppositiota ei ole olemassa ja vaarallisimmat vastustajat ovat joko vankilassa tai julistettu vaaleissa osallistumiskieltoon.

    VastaaPoista
  2. Pohjalaisen nettiversiossa 20.12.2017 Paavo Väyrynen väittää, että mahdollisessa kriisissä Venäjä iskisi ensimmäisenä juuri Suomeen. Väyrynen sanoo myös, että suomalaisten köyhyys johtuu eurosta. Mitä mieltä olet Väyrysen mielipiteistä?

    VastaaPoista
  3. Venäjä ei iskisi ensimmäisenä Suomeen vaan samaan aikaan iskiessään muihinkin Nato-rintamassa olevin maihin. Siksi on niin hassua, että suomalaiset poseeraavat ikään kuin ei-Nato-maana, vaikka olemme kaikien esikuntien kartoilla jo kauan kuuluneet länteen, ja olleet samassa asemassa kuin Nato-maat. Viimeksi se näkyi Venäjän tämän syksyisessä Zapad-sotaharjoituksessa. Huomenta, Paavo Väyrynen ja tervetuloa nykyaikaan.

    Suomen hakeutuminen lännen yhteyteen alkoi Hornet-hankinnasta 1992, ja siihen aikaan Väyrynen oli Suomen ulkoministeri. Sen jälkeen Suomi ei ole ollut puolueeton vaan läntinen EU-puolueellinen maa.

    Väyrysen kuvaaman kauhuskenaarion vaihtoehto on se, että Suomi liittyisi Venäjän rintamaan länttä vastaan. Häneen pitää suhtautua vakavasti. Suomen presidentinvaalissa äänestäjien kannattaa ottaa tämä huomioon.

    VastaaPoista
  4. "Neljän tähden Kenraali Neller IS:n verkkoversio tänään 23.12.20117:"Toivottavasti olen väärässä, mutta sota on tulossa."

    IS:n jutussa mainittiin polittinen sota ja informaatiosota, mutta ei vielä sotilaallista yhteenottoa, johon kuitenkin varaudutaam Norjassa. Painopistealueena annetaan ymmärtää kuitenkin olevan kuitenkin Tyynenmeren alue. Kaksi viimeistä maailmansotaa alkoi kuitenkin Euroopassa.

    Onko tämä kuitenkin Nellerin harhautusta vai pelkkää propagandaa? Strategiapelit osoittavat kuitenkin, että sodan painopiste laajetessaan on kuitenkin Euroopassa. vaikka paikoitellen Euroopan tiestön ja rautateiden kunto asettaa toivomisen varaa manöövereille. Liikekannallepanon nopeus on huomattavan tärkeä asia Itä-Euroopassa. Naton Itä-Euroopan joukot ottavat ensimmäisenä vastaan Venäjän hyökkäyksen. Huollon toimivuus asettaa vaatimuksia rintamaoloissa, varsinkin jos juututaan pitkäaikaiseen asemasotaan. Silloin ratkaisevat resurssit.

    Odotan Venäjän sotilasjohdolta lähinnä ratkaisun viipalointia, jolloin kartaharjoituksissa on mietittävä tarkoin, missä on potentiaalisen hyökkäyksen pääsuunta. Kartat ja satelliittihavainnot ovat silloin avainasemassa. On ajateltava niin kuin Frunzen sotilasakatemiassa opetetaan Moskovassa. Shakkipelitermein: Shakki on mahdollinen mutta ei ehkä sittenkään koko pelin lopettava matti. Suosittelen Natolle Persianlahti kakkosen parannettua versiota.

    VastaaPoista