Venäjä-raportin viritys
Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raportti näyttää
hätistäneen jotkut kansainvälisen politiikan tutkijat ja elämäntapataistolaiset
ulos norsunluutorneistaan. Suora puhe Venäjästä ei sovi heidän pirtaansa.
Väärin sammutettu. He hienosäätävät tutkimusteorioitaan ja kumartavat
perinteisiä toteemejaan.
Raportti katsoo kirkkain silmin sitä, mitä kaikki eivät
halua nähdä. Sen ote on raikkaasti historiallinen. Sellaisessa hengen
maailmassa selvitetään, mitä on tapahtunut ja yritetään arvioida sen
seurauksia. Teoriat ja toteemit sikseen.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjä on kaapannut
neljältä lähinaapuriltaan seitsemän alueellista kokonaisuutta. Kaksi niistä on
liitetty Venäjän valtioalueeseen ja muut otettu sen sotilaalliseen valvontaan.
Upin raportti tutkailee, onko mahdollista, että sama meno
jatkuu. Koska niin näyttää olevan, se suosittelee sellaiseen tulevaisuuteen
varautumista. Voimapolitiikkaan ei voi vastata muuten kuin yrittämällä luoda sitä
hillitsevää vastavoimaa.
Tätä ajatuspolkua ei voi todistaa vääräksi osoittamalla,
että Venäjän toiminta on kansainvälisen politiikan tutkimusperinteen mukaan
ymmärrettävissä, eikä varsinkaan haikailemalla entisen yya-elämän perään.
Upin raportin voi tuomita vääräksi vain osoittamalla, että
viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana Venäjä ei ole kaapannut yhdeltäkään
valtioilta mitään, eikä ottanut omin luvin rajojensa takaisia alueita hallintaansa.
Tällainen mustan todistaminen valkeaksi on propagandan kaikkein alkeellisin, ja
nyt taas hyvin trendikäs alalaji.
Luin myös raportin tuoreeltaan. Se on hyvä tiivistelmä, jossa ei asioita seuranneelle ei välttämättä ollut muuta uutta kuin johtopäätökset ja suositukset.
VastaaPoistaRaportin uskottavuutta lisäsi lähdeluettelo, jossa ei mainittu Aleksanteri-instituuttia.
Suosituksista tärkein tietenkin puuttui: Natojäsenyyden hakeminen pikamenettelyllä (Fast track) yhdessä Ruotsin seuraavan hallituksen kanssa.
VastaaPoista