Kolumni 13.7.2016 Kansa äänestää, parlamentti päättää

Kansa äänestää, parlamentti päättää
Etelä-Suomen Sanomat 13.7.2016

Vasta Brexit on osoittanut, että Timo Soinin hekotus ”Missä EU siellä ongelma” on vain puolitotuus, jos sitäkään. Kun unionimaa päättää erota, nousee uusien ongelmien hyökyaalto. Se hautaa alleen vanhat vaikeudet, mutta nekään eivät katoa vaan kasvavat. Britannian kärsimys Brysselin ikeen alla on lastenleikkiä verrattuna siihen, mitä sille on tapahtunut kansanäänestyksen jälkeen. Ja se on vasta alkua.

Brexit-päätös on itse aiheutettu nöyryytys. Vastuuttomat populistipomot kiihottivat kansan tekemään sellaista, mitä se ei ymmärrä, ja loikkivat sitten pakoon kuin rotat uppoavasta laivasta. Brexitin johtajilla on sentään se ylellisyys, että voivat paeta yksinäisyyteen häpeämään. Kansa ei voi paeta. Se maksaa tekemänsä päätöksen hinnan. Ja sen korot.

Suoraksi demokratiaksi sanottu sattumanvaraisuus hylkäsi parlamentarismin perusideat. Niitä ovat päättäjien velvollisuus selvittää ratkaisuun tulevan asian faktapohja, sovittaa nämä tiedot poliittisiin realiteetteihin ja kantaa vastuu näin syntyvästä ratkaisusta. Parlamentarismin kotimaassa tämä kaikki jyrättiin maan rakoon.

Brexiä tukevat kampanjaväitteet olivat valeita tai puolitotuuksia. Monet Brexitin kannattajat näyttävät yllättyneen perin pohjin kun äkkiä ilmeni, että eron äänestäminen johtaa eroon. Voittajat eivät tunnu tietävän, mitä voitolla pitäisi tehdä.

Kansanäänestys on vaarallinen tapa tehdä päätöksiä. Brexit oli kuin neutronipommi. Se tuhosi poliitikot ja jätti jälkeensä ontot instituutiot. Onneksi kansanäänestys oli neuvoa antava. Päättävä elin on parlamentti. Lähikuukausina se joutuu vahvistamaan tai torjumaan kansan oudon tahdon.

Tilanne on niin perusteellisesti uusi, että alahuoneen jäsenten viime vuonna kokonaan toisenlaisessa tilanteessa saama valtakirja ei päde. Alahuone ei voi alistua siihen, että hetkellinen mieleenjuolahdus kävelee vuosisataisen instituution yli. Parlamentti tarvitsee valtuudet Brexit-katastrofin jälkeensä jättämien raunioiden raivaamiseen.

Kansan on nyt päätettävä, kuka hoitaa sen kansanäänestyksen jälkeisen tilanteen, ja miten. Luonnollisimmin se tapahtuu parlamenttivaaleissa. Tai sitten populismi tuhoaa parlamentarismin. Uuden pääministerin puheista päätellen ennuste on huono.

                                            x                    x                    x

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tähän asti säilyttänyt ryhtinsä. Hän on ollut mukana toteuttamassa hallitusohjelmaa ja muita eteen tulleita välttämättömiä mutta vastenmielisiä asioita. Sen tiedettiin jo etukäteen romahduttavan puolueen kannatuksen. Perussuomalaisten kannatuksen jatkuva syöksykierre taitaa kuitenkin olla jo liikaa.

Kansanäänestyksellä uhoaminen on jo varmistanut sen, että Suomi ei liity Natoon. Soini on avoimesi sanonut, että puolue voisi ehkä ottaa seuraavaan vaaliohjelmansa vaatimuksen myös EU-kansanäänestyksen järjestämisestä. Ulkoministeri näyttää pitävän mahdollisena Suomea, joka on sekä EU:n että Naton ulkopuolella.

David Cameronin töpeksiminen Brexitillä ei ollut sentään ihan niin päätön kuin ajatus Suomen EU-erosta. Britannia on sentään edelleen Länsi-Euroopan kolmanneksi suurin valtio, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, G20-ryhmän jäsen, Naton tukipilari, ydinasevalta, Euroopan johtava asemahti ja keskeinen finanssikeskus. EU-eron jälkeen Suomi olisi yksin Impivaarassa karhun kainalossa.

Soinin puhe EU-kansanäänestyksestä osoittaa hänen pitävän Suomen eroa Euroopan unionista mahdollisena vaihtoehtona. Ulkoministerinä toimivalle puoluejohtajalle sellainen vastuuttomuus ei yksinkertaisesti sovi.