VENÄJÄ HÄVIÄÄ

Venäjä on häviämässä sotansa Ukrainaa vastaan samalla tavalla kuin Neuvostoliitto hävisi talvisodan Suomea vastaan, vaikka se näytti voittaneen sodan. Molemmissa sodissa Kremlin tavoitteena oli tuhota naapurinsa valtio ja kansallisuus. Talvisodassa se ei onnistunut. Generalissimus Stalin teki rauhan itsenäisen Suomen tasavallan kanssa, joka jatkoi Moskovan rauhansopimuksen jälkeen poliittista sissisotaansa Kremliä vastaan, ja pitkän päälle Suomi voitti. Näin on tapahtumassa Venäjän Ukrainaa vastaa aloittamassa sodassa. Sen sotilaallinen suoritus ei riitä tuhoamaan Ukrainan valtiota ja kansaa. Tavalla tai toisella Kreml joutuu tekemään rauhansopimuksen itsenäisen Ukrainan tasavallan kanssa, ja myöntämään sotansa päätavoitteen jääneen toteutumatta. Kansallinen itsetunto ja elämisen halu voittavat diktaattorien röyhistelyn.

KAIKKI EI KÄY

Yleinen kommentti Tasavallan presidentti Alexanderin Stubbin eduskuntapuheeseen on ollut muikeasti myötäilevä Washingtonin suuntaan. Ne noudattavat samaa linjaa kuin aikanaan suhtautumien presidentti Urho Kekkosen lausuntoihin Neuvostoliton politiikan piirteisiin. Ero on kuitenkin dramaattinen. Nyt Stubb sanoi selväkielisesti, että kaikki presidentti Donald Trumpin esittämät turvallisuuspoliittiset linjaukset eivät käy Suomelle. Piste. Vaikka suhteet ylivoimaiseen supervaltaan ovat hyvät, kaikki ei sentään käy. Onko selvä.

JO RIITTÄÄ

JO RIITTÄÄ Ylen A-talkissa 20.1.2026 esitettiin akateemikko Martti Koskenniemen raju lausunto: ”Trumpiin on suhtauduttava kuin pähkähulluun ruhtinaaseen.” Hän vertasi Yhdysvaltain presidenttiä Ranskan aurinkokuningas Ludvik XIV:n, joka ei tehnyt eroa valtion ja itsensä välillä, kävi valloitussotia ja vaati Espanjan kruunua. Koskenniemi esitti historiallisen koosteen hulluksi tulleiden diktaattorien erikoisuksista. Ne käänsivät valtiolliset perusrakenteet päälaelleen, mutta terve ajattelu manasi pähkähullut diktaattorit sinne, mihin he kuuluvat, historian roskakoriin. Ehkä nyt ollaan heräämässä siihen todellisuuteen, että Trump on pähkähullu diktaattori. Hänen itselleen rakentama valtaistuin pitää kaataa ja antaa Trumpin kadota historian säälittäväksi alaviitteeksi. Tämän viikon Davosin konferenssi oli varovasti tunnusteleva liikahdus tähän suuntaan, mutta liian mieto järkyttääkseen Trumpin mittaamatonta omahyväisyyttä. Suomen suhde Trumpin hallintoon on tullut suomettumisen historiassa muutamia kertoja koettuun ”jo riittää” – tilanteeseen. Suomi oli siinä tilanteessa viimeksi vuoden 2020 lopussa, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin vaati Suomea alistumaan Venäjän vasalliksi. Suomi osoitti, että liika on liikaa ja liittyi Natoon. Nyt tarvitaan sama uudestaan. Putinin kohtuuttomiin vaatimuksiin on vastattava samalla mitalla. Liika on liikaa. Trumpin ero Natosta ei romuttaisi Euroopan turvallisuutta. Ilman Eurooppaa Yhdysvallat ei voi huoltaa ja kehittää tukikohtiaan lähi-idässä ja eteläisessä Aasiassa. Yhdysvallat joutuu aina varmentamaan välilaskualueensa lentokenttien ja välivarastojen turvallisuuden. Sillä on selvä intressi huolehtia Euroopan turvallisuudesta, Natossa tai sen ulkopuolella.