I'S THE ECONOMY, STUPID

Kuulin jo kauan sitten sen viisauden, että on tyhmää kysyä, mikä ratkaisee Yhdysvaltain presidentinvaalin tuloksen, sillä sehän on selvää, että talous tietenkin: It’s the economy, stupid. Trump luuli noudattavansa tätä viisautta ja päätti pelastaa Yhdysvaltain talouden summittaisilla Trumpin tulleilla sinne tänne ja joka paikkaan. Nyt presidenttiä tukeneet talouden mogulit tuntuvat viestivän, että sepä olikin vasta oikein typerää. Tullien kohteeksi joutuneet Kiina, EU ja monet muutkin valmistautuvat vastatulleihin, jotka sotkevat Yhdysvaltain taloutta vielä sen lisäksi, mitä Turmp on jo sotkenut. Tästä seuraa varmaan se, että Trump ilmoittaa olevansa maailman ainoa fiksu, ja Yhdysvaltain typerät kauppakumppanit saavat kärsiä hänen valtakuntansa tavoin. Vaimea toivon kipinä syttyy siitä, että Yhdysvaloissa näkyneet vaimeat Trumpin vastaiset mielenosoitukset saisivat poliittisesti vaikuttavaa voimaa. Kova kovaa vastaan on ainoa Trumpin ymmärtämä kieli, hän on samaa sukua kuin kaverinsa Kremlissä.

NIINISTÖ TORJUI HALOSEN UNELMAN

 

Suomi on irtautumassa jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Sen jälkeen Tarja Halosen presidenttikaudesta ei jää jälkeäkään Suomen historiaan.

Presidentti Sauli Niinistö loi pohjan tälle lopputulokselle jo 2015 alkaneissa neuvotteluissa Ranskan presidentin kanssa. Ne vapauttivat Suomen kymmenkunta vuotta aikaisemmin tehdyn Lissabonin sopimuksen kohdasta 42.7, joka oli presidentti Halosen idea. Se torjui Naton peruskirjan 5. artiklan mukaisen turvatakuun tietyiltä jäseniltä. Erikoisella nimikkeellä tarkoitettiin sotilaallisesti liittoutumattomia EU-maita. Tämä olisi merkinnyt Suomelle vakavia ongelmia 2022, sillä Naton jäsenyyttä valmisteleva Suomi olisi vielä silloin ollut EU:n tietty jäsen. Siitä olisi tullut Suomelle iso ongelma Turkin presidentin aiheuttaman kiusan lisäksi.      

Niinistön väliintulo ensimmäisen presidenttikautensa alkuvuosina torjui Halosen suuren toiveen toteutumisen.  

UKRAINAN KOHTALONHETKET - JA VENÄJÄN

 

 

Venäjän sota Ukrainassa ei ole kriisi vain sodan uhrille ja hyökkääjälle, vaan myös Yhdysvalloille ja Euroopalle.  

Presidentti Putinin tarkoitus oli vallata Kiova ja korvata Ukrainan johtajat Kremlin käskyläisillä, mutta hän juuttuikin uuvutussotaan. Presidentti Trump ilmoittautui rauhan tekijäksi niin mahtipontisesti että menetti uskottavuutensa. Eurooppa heräsi ruususen unesta pahaan maailmaan, ja yrittää luoda turvallisuutta hyvillä aikeilla

Ukrainan älykäs puolustus näytti pitkään luovan edellytykset kestävälle rauhansopimukselle. Se pystyi ottamaan lännestä saamaansa asejärjestelmät käyttöön ja lamautti Venäjän laivaston Mustalla merellä. Drone-iskut yllättivät Moskovassa, sekä Venäjällä että Krimillä asejärjestelmien ja polttoaineiden varastoalueilla. Epävarmuuden aiheuttaminen hyökkääjälle on hyvää sotataitoa, mutta silti presidentti Zelenskyin eväät eivät riitä kestävään rauhansopimukseen.

On luonnollista, että Ukraina ei tyydy vähempään kuin kaikkien Venäjän valtaaminen alueiden palauttaminen, mutta todennäköisesti Venäjä ei suostu siihen. Kriisi on vaarassa jäätyä Siperian ikiroutaan, mutta koko ryöstösaalista ei välttämättä tarvitse luvsts hyökkääjälle.

ULOS  UMPIKUJASTA

Ukrainan paha tilanne ei ole umpikuja. Siitä ulospääsy on julma mutta välttämätön harjoitus. Aito rauhaneuvottelu voisi ehkä alkaa, jos Venäjän annettaisiin pitää Krim, mutta se joutuisi palauttamaan kaappaamansa Ukrainan itäiset maakunnat. 

Krimin menetys olisi Ukrainalle yhtä katkera kuin Karjalan menestys Suomelle aikanan. Venäjän valtaamien maakuntien palautus Ukrainalle olisi Putinille vielä pahempi paikka kuin Krimin menetys presidentti Zelenskyille.

Jos Venäjä torjuu jo väliaikaisen aselevon ehdot, Putin voi joutua kokemaan saman kuin Venäjän viimeinen keisari Nikolai II. Hänen huono johtajuutensa aiheutti kapinan rintamilla, vallankumouksen Moskovassa ja keisariperheen murhaan Jekaterinburgissa.

SIVUSTAKATSOJAT
Kaikki tiesivät mahdottomaksi Trumpin lupuksen sodan lopettamisesta vuorokaudessa, mutta hän ainakin näytteli uskovansa omaan uhoonsa. Sellaiselta presidentiltä voi odottaa mitä tahansa. Trump voisi ryhtyä Putinin kaveriksi kurittamaan Ukrainaa. Sitäkin suurempi riski on, että Putinin ja Zelenskyin diili osittaisesta tulitauosta tuhoaa Trumpin unelman Nobelin rauhanpalkinosta. Silloin hänen raivollaan ei olisi rajoja, ja Putinin saisi tuntea sen. Ukraina joutuisi kärsimään aina vaan lisää.  

Euroopassa syntynyt ryhtiliike osoittaa hyvää tilannetajua, mutta sen muokkaaminen koviksi päätöksiksi ei onnistu. Hyviä aikeita on, mutta yhteisen edun tajua puuttuu varsinkin Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa.

Tällainen eri suuntiin liikkuvien muuttujien yhtälö ei toimi. Todennäköisesti kaikki osapuolet kärsivät, Venäjä varsinkin. Sodassa kuolleiden perheiden epätoivo, sotatalous, eliitin muutto länteen, suurkaupunkien vauraus ja muun maan köyhyys uhkaavat murtaa yhteiskuntarauhan. Venäläiset ovat tottuneet sietämään kurjuutta, muta ei mitä tahansa. Supervalan romahdus sisäänpäin olisi iso uhka koko Euroopalle.      

 ELÄMÄN TAITO
Suomi selvisi Karjalan menetyksestä ja sodan tuhoista, mutta Neuvostoliiton kanssa jouduttiin tekemään sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta. Se johti pakkoystävyyteen ja suomettumiseen.

Suomi kehittyi hyvinvointivaltioksi, hankkiutui Euroopan ytimeen ja Naton kumppanuuteen. Sen länsieurooppalainen identiteetti ja vahva puolustus olivat tosiasioita, joille Venäjä ei voinut mitään. Suomi eteni lännen tiellä Kremlin ulottumattomiin. 

Venäjä on edelleen vaarallinen naapuri. Siksi Suomella on tehokas puolustus ja Naton tuki. Ukraina voisi päästä samaan asemaa, aluksi ehkä Naton ulkopuolella esimerkiksi laajennettujen mahdollisuuksien EOP-kumppanina.

Ukrainalaiset ovat osoittaneet ihailtavaa tahdonlujuutta sekä puolustus- että siviilitoimissa. Heillä on voimaa selvitä valtavista ihmishenkien menetyksestä ja yhteiskunnan perusrakenteiden tuhosta joutumatta suomettumisen kaltaiseen nöyristelyyn.

Ukraina on saanut merkittävää taloudellista ja sotilaallista tukea länsimailta, jotka suunnittelevat sen siirtämistä sodan jälkeen Ukrainan jälleenrakennukseen. Ukraina osaa elää Venäjän veressä ja pystyy jatkamaan uljasta historiaansa.

 

 

UKRAINAN PRESIDENTTIPARI, KIITOS KÄYNNISTÄ

 

Presidentti Zelenskyin ja rouva Zalenskan vierailu Helsingissä oli hieno, varsinkin kun hän ystävyyden hehkutuksen ohessa teki kaikesta päätellen aika taitavasti kovaa diplomatiaa presidentti Trumpin suuntaan. Presidentti Stubb osoitti tyylikkäästi Suomen aseman tässä henkien taistelussa.

Kaiken huippu oli ukrainalaisen presidenttiparin pikavisiitti Ahvenanmaalle. En huomannut viime vuonna ahvenanmaalaisen kulttuurisäätiön lahjoitusta ukrainalaiselle säätiölle, josta presidenttipari tuli nyt kiittämään.  Ahvenanmaalaiset ansaitsevat sen kiitoksen ja saavat minulta ylimääräisen kättentaputuksen, sellaista ei viime aikoina ole tapahtunut.

Jos Venäjän konsulaatissa Maarianhaminassa on enää ketään paikalla, heidän kelpasi kurkia konsulaatin aidanraoista, miten ahvenanmaalaiset juhlivat Ukrainan presidenttiparia. Toivottavasti konsulaatti raportoi selkein sanoin isännilleen Kremliin, missä nyt mennään.

VENÄJÄ POIS AHVENANMAALTA

 

Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni 18.1.2025, s. B 34

VENÄJÄN KONSULAATTI AHVENAMAALLA PITÄÄ SULKEA      
Venäjällä on edelleen Maarianhaminassa toimiva konsulaatti, jolla on sopimukseen perustuva oikeus sotilastiedusteluun. Ankkureitaan laahaavat Venäjän haamulaivat ovat Itämeren uusin turvallisuusuhka. Näiden kahden asian yhteisvaikutus voi olla vaarallinen.

Nykyisin Venäjä ymmärtää, että Suomen puolustusvoimien nopea valmius toimintaan Ahvenanmaalla estää sen haaveet äkillisestä maihinnoususta. Silti Venäjän lippu liehuu yhä Suomen ja Naton puolustuksen kannalta Itämeren arimmalla alueella.

Suomen turvallisuusjohdon pitäisi nopeasti varautua siihen, että konsulaatti alkaa tukea haamulaivaston merisabotaasia. Venäjän tuhotyö Itämerellä on Suomelle eksistentiaalinen uhka. Varovaiset väistöaskeleet tässä tilanteessa vahingoittaisivat Suomen turvallisuuden ydintä.

Presidentti Mauno Koiviston Pax-tulkinnalla Suomelle hankkima turvallisuuden pääoma perustui siihen, että Pariisin rauhansopimuksen Suomen suvereniteettia loukkaavat artiklat olivat menettänet merkityksensä, koska ne perustuivat ”olosuhteisiin, jotka eivät enää vallitse”. Sanamuoto perustui sopimusoikeudesta Wienissä 1969 tehdyn yleissopimuksen 62. artiklaan. Sen mukaan sopimuksen syntyyn vaikuttaneiden olosuhteiden merkittävä muutos saa sen artiklat menettämään merkityksensä. Neuvostoliitto ja sen jälkeen Venäjä ovat ratifioineet Wienin yleissopimuksen.

Kreml ei voi estää Maarianhaminan konsulaatin lopettamista. Se olisi tehtävissä samoin kuin presidentti Mauno Koivisto toteutti Pax-tulkintansa 1990. Ulko- ja puolustusministeriöillä sekä presidentin kanslialla on hallussaan täydelliset dokumenttisarjat sitä, miten Suomi edellisen kerran vapautui suvereniteettia loukkaavista ja puolustusta haittaavista sopimusvelvoitteista.

Asia on jo kertaalleen mietitty ja tutkittu niin, että huolella valmisteltu menettely onnistui, ja silloinen Neuvostoliitto hyväksyi sen. Näin Suomi vapautui Pariisin rauhansopimuksen ja yya-sopimuksen Suomen suvereniteettia loukanneista artikloista. Nyt tarvitaan sama uudestaan hankalan konsulaatin poistamiseksi Maarianhaminasta.

kannattaisi kysyä

 

Hienoa, että Naton korkein päätöstaso on Suomessa pohtimassa Itämeren turvallisuutta. Toivottavasti joku kysäisee heiltä, mitä Nato-kumppanit ajattelevat Ahvenanmaalla toimivasta Venäjän  konsulaatista, jolla on sopimukseen perustuva oikeus sotilastiedusteluun.