Etelä-Suomen Sanomat 3.9.2020
Venäjän presidentillä on vähintään yhtä
hyvä syy huolestua kuin hänen valkovenäläisellä kollegallaan. Minskissä
käynnistynyt demokratialiike on vakavampi uhka diktaattoreille kuin Itä-Euroopan
itsenäisyysliikkeet viime vuosikymmeninä. Venäjän asevoima lamautti Ukrainan, Georgian
ja Moldovan kansalliset herätysliikkeet, vaikka ei tuhonnut niitä.
Minskin valkoinen liike ei haikaile
Euroopan unionin eikä Naton perään. Sen kannattajat käyttäytyvät mielenosoituksissaan
ihailtavan arvokkaasti. Se vaatii samaa kuin Venäjän oppositio, aidosti vaaita
vaaleja, jotka todennäköisesti kaataisivat nykyisen hallinnon. Se on diktaattoreille kauheampi
tulevaisuudennäkymä kuin Nato ja EU yhteensä.
Valkovenäläisten unelma voisi toteutua, jos
heidän johtajakseen löytyisi uransa nousukiitoon päässyt, mutta vielä
ryvettymätön innostava hahmo. Niin outo ilmiö voisi luoda historiallisen
ihmeen, venäläisyyden ideaa toteuttavan demokratian.
Tuskin kukaan on edes unta nähnyt tällaisesta
mahdollisuudesta. Jos sellainen tulokas saisi Minskissä vaikka vain vähäksi
aikaa otteen vallan kahvasta, Kremlillä olisi sylissään järeämpi poliittinen ongelma
kuin koskaan.
Äiti Venäjän järjestelmä on muutenkin ajautunut
ahtaalle. Sen neuvostoajoilta periytyvä julkisuudenhallinta on avuton
nykyisessä viestintäympäristössä. Se ei pysty hallitsemaan bittiavaruutta,
kuten ei mikään muukaan valtiomuoto. Keskitetty komentorakenne joutuu kerran
toisensa jälkeen naurunalaiseksi yrittäessään peitellä tehottomuuttaan.
Ehkä se ei ole aina taitamattomuutta,
vaan joskus silkkaa pahuutta. Hankalien ihmisten sarjamyrkytys on pelolla
hallitsemisen röyhkein muoto. Näiden kuoleman enkelten työt eivät pysy salassa, eikä se ole tarkoituskaan. Niistä
kertovat otsikot voivat hillitä opposition suuria joukkoja, vaikka ne eivät
pysäytä sen pelotonta johtoa. Tuloksena on jatkuva sarja tragedioita.
Kreml ei pärjää todistelemalla loputtomasti
viattomuuttaan, se vain paljastaa avuttomuutensa. Jos Venäjän johto ei pysty
lopettamaan murhakemistien ryntäilyä, se menettää uskottavuutensa muissakin isoissa
asioissa. Jos se ei edes yritä, se tunnustaa olevansa pahuuden ylin suojelija.
Sellainen asenne ei ennenkään ole horjuttanut
venäläisten luottamusta johtoonsa. Voi olla, että hankalien ihmisten
kemiallisesta rääkkäämisestä tulee maan tapa, kuten natsikrematoriot ja
neuvostogulag. Pelottavaa, mutta niin tuntuu jo tapahtuneen.
Tässä ympäristössä Valko-Venäjällä kehittyneen
sivistyneen vallankumouksen ennuste on huono. Kelvottoman johdon uusiminen
demokraattisin menetelmin ei vielä muuta järjestelmää. Se voi uudistua vasta,
kun feodaalisia etuoikeuksia nauttivat virkamiehet ja väkivallan elämäntavakseen
kehittäneet poliisipomot on pakotettu luopumaan törkeilystä.
Se on hidas tie, sillä muutos voi toteutua
arjen tasolla vasta kun demokraattisen järjestelmän säätämät lait ovat alkaneet
tuottaa ihmisoikeuksia kunnioittavaa virkakuntaa, joka elää palkallaan.
Euroopan viimeiset diktaattorit tietävät
tämän. Heillä on aikaa odottaa, kunnes kansanjoukot väsyvät mielenosoituksiin. Toivottavasti
tämä ennuste on väärä, mutta niin on käynyt usein ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti