SYNKÄN SYKSYN NÄKÖALA

Etelä-Suomen Sanomat 20.8.2020 Syyskauden ensimmäiset konsertit on kuultu ja kauden lippujen hamstraus on lopuillaan. On hetki katsella, millainen on esittävän taiteen ilme koronakevään ja -kesän jälkeisessä maailmassa. Se on hallittu, järkevä ja tyly. Tämä tunne perustuu muutaman konsertti- ja elokuvaillan ja lukuisten lippuhankintojen kokemuksiin. Samat ilmiöt koskevat ilmeisesti myös teatterisaleja. Luova henki on joutumassa säästöliekille ankeassa ympäristössä. Lippujen myynti rajaa konserttien yleisömäärän pikemminkin alle puoleen salin kapasiteetista kuin sallittuun maksimiin. Kesän aikana television eri kanavilta nähdyt huippukonserttien tallenteet ovat herättänet yllättävän vaikutelman. Melkoinen osa konsertin henkisestä latauksesta tuntuu nousevan siitä sosiaalisesta kokemuksesta, että sali on täynnä, ja jokainen siellä istuva keskittyy musiikkiin omalla tavallaan. Koronan aiheuttamat varotoimet haittaavat tätä tuntemattomien ihmisten suuren joukon keskellä koettua elämystä. Vanhoilla tavoilla on koronamaailmassa omat askelmerkkinsä ja aikansa. Lavalle nousevien soittajien määrää rajoitetaan tänä syksynä aika yleisesti niin että edes muusikoilla on turvavälit, toisin kuin oopperan solisteilla ja teatterien näyttelijöillä. Musiikkitalon vaatenaulakon tungos voidaan välttää sulkemalla narikka. Salissa jokaisen vieressä on vähintään yksi tyhjä istuin, jolle ulkovaatteet voi riisua. Konsertin kesto on yleensä rajattu niin, että väliaikaa ei ole. Jos on, tarjotut herkut voidaan kattaa ennakkotilausten mukaan pöytiin valmiiksi, ja kahvion ja viinitiskin jonotukselta vältytään. Silti tästä kaikesta jää tavallaan hyvä mieli. Elävää kulttuuria ei voi luoda silmät ummessa arkitodellisuudelta. Kun pandemian toinen aalto uhkaa, se koskee myös kulttuuritilaisuuksia. Esittävän taiteen tilanteissa on tehtävä kaikki mahdollinen epidemian rajoittamisen tukemiseksi. x x x Taudin uuden viriämisen torjunnassa piilee kuitenkin se vaara, että keväällä saavutetun torjuntavoiton taktiikkaa aletaan toistaa sellaisenaan. Hirvittää, jos uuteen tilanteeseen reagoidaan vain juristien kirjoituspöytäharjoituksella. On lakiteknisetsi helppoa kieltää väenkokoukset, joissa paikalla on enemmän kuin n kertaa kymmenen, y kertaa sata tai z kertaa tuhat ihmistä. Siinä sitten loppuvat biletys yökerhoissa, festarikenttien tungos ja öinen kaahotus uimarannoilla tai ostoskeskusten parkkipaikoilla, mutta saman tien myös klassisen musiikin konsertit, ooppera- ja teatterinäytökset.
Väenkokouksissa on eroja. On niitä, joissa tartuntariskiä ei voi välttää tai siitä vähät välitetään. Ja on niitä, joissa yritetään elää järkevästi.
Kaikkein eniten riepoo, että lehtikuvausten mukaan joitakin pikkutuntien sekoiluja on tahallaan viritetty ylikierroksille terveysviranomaisten pilkkaamiseksi ja kohtuulliseen käytökseen pyrkivien ihmisten kiusaksi.
Hallituksen täytyy tehdä kaikki madollinen epidemian uuden nousun estämiseksi. Se ei kuitenkaan voi perustua vain epidemiologiseen tilastomatematiikkaan ja juristilogiikkaan. Terveen järjen käyttö on sallittu myös lainsäädäntö- ja hallintotoimissa.